Pääsin kotiin

Hyvä aamu. Nukuin hyvin yöunet. Join aamukahvit ja nyt katson ohjelmaa ufoista. 

Hoitoneuvottelu muutaman tunnin päästä. Saa nähdä tulenko taaskaan kuulluksi. Tuo lääke ei sovi minulle tällä annostuksella, pienemmällä annostuksella se vielä meni. Olen vihainen kun minut pakotetaan syömään lääkkeitä jotka pahentavat oloa eivätkä lääkärit ota huomioon sitä mitä mieltä olen niistä. Lyön vaikka vetoa että voisin paljon paremmin ilman mitään lääkkeitä. Ja sitten jos näin sanoo, tulkitaan sairaudentunnottomaksi.

Täällä on ihan mukavaa siihen nähden että tämä on sairaalaympäristö mutta kaipaan silti kotiin. Toivottavasti en ole täällä muutamaa kuukautta pitempään. Terapiakin on tauolla nyt kun olen täällä.

Olen taas toivoton mutta yritän pitää toivoa yllä. Lääkitysasiat huolestuttavat. Pää tuntuu tyhjältä ja ontolta. En saa ajatuksistani kiinni. Antipsykoottiset lääkkeet eivät koskaan ole toimineet minulla, niistä on ollut vain haittavaikutuksia, mutta arvaa kuuleeko lääkäri minua tässä asiassa.

Vituttaa mutta en voi tälle asialle nyt mitään. Pitää vaan toivoa että pääsisi pian edes kotiin. Ja kesä tekee tuloaan, se ilahduttaa.

Hoitoneuvottelu meni ja arvatkaas, pääsin heti saman tien kotiin! Tuon ylemmän tekstin kirjoitin ennen sitä, nyt kirjoitan kotonani yöaikaan. En saa nukutuksi uskomuksiltani. Eilen koin kylläkin maadoittumisia mikä oli positiivinen asia. Eräänlaisia jysähdyksiä alas kehooni, siis. Nyt olen taas hyvin huolestunut tuosta lääkkeestä mikä vaikeuttaa oloani. Toivon että pääsisin näistä vaikeuksista mitä se tuottaa, irti, vaikka menisikin tuo lääkitys, mutta en tiedä onko se mahdollista.