Ollut raskasta mutta nyt hiukan paremmin

Nyt on ollut melko raskaita päiviä viime aikoina. Yksi asia mikä minua painaa on saamani kommentointi. Ihmiset kommentoivat aika ilkeään sävyyn psykoottisuudestani vaikka kaipaisin pikemminkin ymmärrystä. Tiedostan olevani psykoottinen, kyllä, mutta se ei tarkoita että kaikki kokemani väkivalta olisi kuvitelmaani. Jos tietäisitte miten olen läpi lapsuuteni ja nuoruuteni oireillut, uskoisitte minua. Enkä pakota ketään uskomaan tietenkään, se on jokaisen oma asia uskooko juttuihini vai ei, mutta aina painotetaan että uhria täytyy uskoa, eikä se kohdallani ole koskaan toteutunut. Nyt sentään on ammatti-ihmisiä joiden on ammattinsakin puolesta oltava minun puolellani ja uskottava minua. Enkä halua tietenkään paljastaa mitään näiden tekijöitten tietoja jotka ovat hyväksikäyttäneet minua eikä pelkästään naamani perusteella kukaan voi tietää keitä nämä ovat. Aion joka tapauksessa jatkaa kirjoittamista vaikka saan aika negatiivista viestiä. Toivon tietysti ettei näitä tekijöitä voi kirjoituksieni perusteella tunnistaa. Harva tunnistaa kuvani enää muutenkaan ja harva voi tietää, keistä puhun. En tiedä sitten teenkö pahan virheen puhumalla heistä tai että en saisi puhua heistä, jos näin on niin en sitten varmaankaan itse oikein ymmärrä, mitä kannattaa julkaista ja mitä ei. Voin jatkossa kirjoittaa enemmän omaan toipumiseeni liittyvistä asioista, oivalluksista ja kuulumisia enkä paljastaa tekijöihin liittyviä asioita. Mietin kyllä rehellisesti nyt että oletteko te lukijat oikeassa ja pitäisikö poistaa kokonaan merkinnät joissa olen kertonut perheeni asioista ettei näitä henkilöitä voi kirjoituksistani tunnistaa mutta jos olen siinä mokannut niin en yksinkertaisesti itse ole ymmärtänyt sitä.

Nyt on tosiaan ollut raskasta mutta juuri nyt hiukan paremmin. Oivalsin että täytyy nauttia niistä hetkistä kun menee hyvin ja keskittyä siihen hyvään oloon. Olipa se kaunis sää, kupillinen kahvia, röökitauko tai televisiosta hyvän ohjelman katsominen. Saa ja täytyy hemmotella itseään hyvillä asioilla. Osaan ainakin nauttia enemmän hyvistä hetkistä kun on ollut niin paljon niitä huonoja hetkiä.

Olen aika musertunut siitä ymmärryksestä mitä tämä taustani tietää. Olen vielä hyvin keskeneräinen eheytymisessäni. Nyt viime päivinä tässä on kehomuistoja alkanut aktivoitua. Kehossa tuntuu eräänlainen paine ja sameus ja mustuus. Silmät tuntuvat mustilta. Musertaa se miten paljon on edessä vielä ja juuri siksi yritän nyt vain nauttia niistä hyvistä hetkistä mitä on enkä liikaa pidä kiirettä muistamisen ja eheytymisen suhteen.

Oivalsin tässä että en ole enää yksin. Nyt on muita ihmisiä lähellä jotka välittävät hyvinvoinnistani. Saan puhua, turvautua ja tukeutua muihin enkä ole enää yksin pelastumassa vailla auttajia. Voin ottaa ystävällisyyttä ja apua vastaan. Terapeuttini kuuntelee minua ja voin hänelle avautua aivan kaikesta.

Tuntuu pahalta ja vaikealta. Yritän elää hetki kerrallaan ja suhtautua vastoinkäymisiin uusina seikkailuina jotka johtavat johonkin hyvään. Vanhaa niin sanotusti kuolee pois jotta uutta voi syntyä. Odotan kesää innolla ja lämpimiä, aurinkoisia säitä. Jospa mielialanikin olisi aurinkoisempi.

Surettaa olla yksin vailla ystävää. Olisi niin paljon helpompaa jos olisi tyttökavereita joiden kanssa jutella niitä näitä. Ajattelin ryhdistäytyä ja hankkia harrastuksen. Sieltä jos tapaisi ihmisiä joiden kanssa synkkaa.

En ole enää niin kömpelö sosiaalisesti mitä olen ollut, se ilahduttaa minua. Havahduin että hei, tämä ja tämä sosiaalinen tilanne on ihan onnistunut. On surullista, miten yksin olen elämässäni jäänyt.

Oivalsin myös sen että nyt voi näyttää kipuni muille eikä sitä tarvitse enää piilotella jos voin huonosti. Voin luottaa siihen että ihmiset ovat ymmärtäväisiä.

Siis, apua, koko maailma ei vihaa minua enää? Sellaisessa ajatuksessa olen ollut pitkälti. Että koko maailma vihaa minua.

Odotan innolla sitä että eheydyn. Nyt on turvallisempi olo kotona ja innostuin siivoamaankin ja tuntuu hyvältä kun tulee siistiä. Kotini on kaunis ja se on turvapaikkani. Sänky on turvallinen nykyään ja siinä voi maata ja palautua kaikesta kuormituksesta. Olen turvassa, olen yksin hyvällä tavalla, elämä kyllä vielä järjestyy jotenkin sellaiseksi että voin elää suhteellisen normaalia elämää mielenterveysongelmistani huolimatta.