Olen kiitollinen kaikesta

Voin olla nyt hyvillä mielin. Olen turvassa. Aloin sisäistämään insestin. Havahduin totuuteen, mitä hittoa, minua on raiskattu?

Nyt olen elämääni ihan tarpeeksi tyytyväinen. Koen iloa ja tyytyväisyyttä kun sisäistän totuuden - meidän perheessämme harjoitettiin insestiä. Ja ymmärrän olevani turvassa siltä nyt. En enää koskaan ajaudu tilanteisiin missä perheeni voisi hyväksikäyttää minua.

Mitä seuraavaksi? Nyt saan vain iloita elämästä. Kesä tekee tuloa, odotan lämpimiä säitä innolla. Ehkä tästä tulee hyvä kesä.

Rakastan itseäni ja rakastan elämääni tällaisina hetkinä.

Ehkä kaikki asiat ovat paremmin kuin ymmärrän? Tuli joskus se kokemus että jokainen soluni riemuitsee koska asiat ovat niin hyvin kuin voivat olla ja vaikken itse sitä tiedosta, soluni tietävät.

Se kaikki kidutus on totta. En vain, vieläkään, muista sitä kunnolla. Mutta ei se haittaa. Juuri nyt riittää se että tuntisin todella olevani turvassa kotonani ja sitten sen jälkeen vaatia enemmän elämältä. Tai sitten hyväksyn elämän juuri tällaisena ja olen tyytyväinen vaikken muistaisi ja sisäistäisi ihan heti.

Olen kiitollinen kaikesta, lopulta, jos hyvin menee. Tulen olemaan kiitollinen kaikista näistä vastoinkäymisistä. Niiden myötä riemuitsen elämästäni enemmän.

Nyt ei täydy hätäillä mitään. Olen turvassa. Alkaa ihan itkettää tämä. Olen turvassa. Ymmärrän sen. Ja olen tästä syvästi kiitollinen. Se riittää elämässä toistaiseksi, olla täysin turvassa.

Pelkäsin niin kovin! Mutta nyt ei enää ole syytä pelkoon. Enkä enää ole yksin pelastumassa vaarallisissa tilanteissa!

Oikeasti ei hitto. Olen vapaa elämään elämääni niin kuin haluan. Voin tehdä ihan mitä haluan. Olen jatkuvalla lomalla eläkkeellä. Siltä se parhaimmiltaan tuntuu, vaikka haluankin vielä työelämään joskus.

Olen turvassa ja insesti on todella tapahtunut vaikka kukaan ei koskaan uskonut. Tiedän paremmin. Minua olisi pitänyt kuulla ajoissa mutta poliisikin käännytti pois kun yritin kertoa. Tai näin muistelen. En ymmärtänyt sitä, miten minua kohtaan ollaan niin vihamielisiä kun yritin etsiä apua? Soitin hätänumeroon ja puhelu pätki. Nämä tilanteet tuntuivat suorastaan yliluonnollisilta, kuin koko universumi olisi minua vastaan ja esti sen että saisin apua.

Todisteina väkivallasta on ainoastaan murtumat kasvoissani ja kenties luokkakavereitten kertomukset kun puhuin tästä muistaakseni muille, parhaalle kaverille ainakin. Minusta saattaa myös olla kuvamateriaalia jossain.

Helpottavaa se kuitenkin että nyt olen turvassa täällä ja saan hiljalleen omaan tahtiin eheytyä. Helpottavaa edes jollain tasolla sisäistää väkivalta tapahtuneeksi. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo!