Nyt olen hyvin utelias, mitä kaikkea on tapahtunut. Se on toisaalta hyvin mielenkiintoista, mitä kaikkea suljettujen seinien takana on tapahtunut. Olen taas tutkija.
Joutunut joka yö katsomaan sen miehen irvikuvan kasvoja ylläni, isäni kasvoja. Mieleeni tulee muistoja tästä luokan komeimmasta pojasta ja minusta. Kuvittelin isäni häneksi ja sitä kautta nautin. Kuvittelin myöskin perheenjäseneni aivan eri näköisinä miltä he oikeasti näyttivät. Äitini muutti salamannopeaan muotoaan erilaisiksi naisiksi. Yksi oli lukioihastukseni, toinen tämä Elviira, mielikuvitustyttöystäväni, jolla on langanlaiha ruumis. Äitini ruumis on keski-ikäisen naisen ruumis. Välillä äitini oli rintava ja lanteikas nainen. Tämän olen onnistunut muistamaan.
Insesti. Mikä helpotus lopultakin kun osani myöntävät että sitä todella tapahtui. He huokaavat helpotuksesta että eivät enää koskaan joudu tekemään sitä. Muistan, että nautin vain siksi koska kipu oli liikaa minulle, fyysinen kipu. Mutta se ei tarkoita, jos sain orgasmeja, että olisin henkisestikin nauttinut. Henkisesti olin täynnä pelkoa taikka vihaa taikka surua. Tai sitten menin ihan maniaan ja totaalisesti sekosin. Räjähdin. En enää kyennyt edes nimeäni muistamaan, varmaan, eikä ajatus toiminut ollenkaan. Sitten rupesin välttelemään orgasmeja viimeiseen saakka. Koska jos sain orgasmin, se oli järjenlähtö.
Ei isä enää tule päälleni, ei veli nöyryytä minua, ei äiti tule hempeilemään.
Insestiä... Minkälaista se oli? Täyttä kaaosta. Kirkunaa, huutoa, itkua, oksentelua, virtsaamista silkasta pelosta, omituista, likaista, irstasta... Miten voisin kuvailla insestiä näinkin tarkasti jos en sitä olisi kokenut itse? Niinpä. Se on totta.
Yksi osa nyt nousi pintaan. Se on hyvin ilkikurinen. Se kantaa traumamuistoja. Yöllä koko talo heräsi eloon, suorastaan. Ei mitään sääntöjä, ei rajoja. Hulvatonta menoa. Irstailua. Tämä osa on hyvin viettelevä. Grrrh. Sexy... Hän sanoo vain. Hän ei pelkää kuten olen vuosia pelännyt. Hän hymyilee kierosti. Hän nauttii.
Toinen osa itkee suruissaan, hädissään. Miten tämän saa loppumaan?
Kolmas osa saa hirveän hepulin ja sekoaa, irvistelee, potkii, sätkii, nauraa maniassa niin että silmät pullistuu päästä.
Neljäs osa on hyvin aggressiivinen, tulinen taikka sitten kylmä.
Eri tilanteissa on eri roolit taikka osat olleet päällä. Nyt teen paluuta muistamiseen kun tämä kiero osa nousee esiin. Olen lähempänä traumamuistojen mieleen palauttamista kuin ennen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti