Voisin tässä postauksessa vähän avata harhoja joita minulla on ollut. En muista vuosia tarkkaan milloin ollut mitäkin.
Se kaikki alkoi siitä kun kuvittelin minulla ja lukioihastuksellani olevan jonkinlainen telepaattinen yhteys. Olin silloin melkeinpä täysin vakuuttunut tästä vaikka myöhemmin ollut myös harhoja joita olen samalla kyseenalaistanut. En mielestäni ollut sairas silloin. Päädyin ensimmäiselle osastojaksolleni seitsemäntoistavuotiaana.
Sittemmin ollut vielä vaikeampia harhoja. Esimerkiksi kuvittelin olevani telepaattisesti yhteydessä eri julkisuuden henkilöiden kanssa ja etenkin suosikkiartistini kanssa. Ajattelin että hän on rakastunut minuun ja aikoo kirjoittaa meistä kahdesta rakkausromaanin Valovuosia. Että tuntuu että joutuu valovuosia odottamaan toista. (Psykoosissa tulee välillä hyviä ideoita ja voisin tätä harhaa hyödyntää ja kirjoittaa sellaisen kirjan taikka novellin itse.)
Ajattelin että on kaksoiskaikkeuksia (kun puhutaan kaksoisliekeistä sielunpuoliskoina) joka on vielä korkeampi yhteys kuin kaksoisliekeillä.
Sitten ajattelin että ajatuksen voimalla teen uusia universumeja ja pelleilin sen kanssa nauraen ajatuksille universumeista missä esimerkiksi kaikki ihmiset nauraa hekottavat maniassa (koska surun tunteita ei ole yhtään niin se johtaa jatkuvaan maniaan, tämäkin oli yksi ajatukseni siitä miksi ihmiset tuntevat myös surua ja ahdistusta, koska muuten kaikki olisivat maniassa kun suru ei ole tasapainottamassa iloa) ja todella brutaaleja todellisuuksia missä kaikki ihmiset ovat kannibaaleja ja raatoja on ympäriinsä.
Olin myös tosissani menossa taksilla lentokentälle että lempiartistini tulee noutamaan minut sieltä. Istuin taksissa ja odotin että se lähtisi ajamaan, onneksi ei mennyt mihinkään kuitenkaan.
Kävin läpi mielessäni vanhempieni kuolemista ja veljeni kuolemista mitä nyt en muista sen tarkemmin, mutta telepaattisesti juttelin heille ja he olivat kuolleita, muistaakseni. (Veljelleni on tullut vastaava ajatus taikka pelko vanhempiemme kuolemisesta.)
Ajattelin että ihastukseni aikoo tulla osastolle ja tahtoo kosia minua ja osastolla odottelin ulkona häntä koska hän saapuu sinne. Ketään ei tietystikään tullut.
Sitten oli mielenkiintoisia harhoja näistä alien-tehtävistä. Että alienit testasivat minua erilaisin tavoin. Minun piti esimerkiksi olla hievahtamatta ja räpäyttämättä silmiä. Jos olisin vähääkään hievahtanut, nyökytellyt tai pudistellut päätäni, alienit olisivat tuhonneet planeetta Maan. Olin traumaattinen tästä tehtävästä jälkeenpäin kun tein kuten käskettiin ja vaeltelin (olin silloin osastolla) käytävillä peloissani niska jäykkänä.
Piirsin ilmaan todella hitaasti eri kokoisia ääretönmerkkejä joiden tekemisen piti kasvattaa tietoisuuttani ja älykkyyttäni.
Sitten minut opetettiin rukoilemaan polvistuen ja rukoilin maailmanrauhan, ilmastonsaastumisen ja nälkäisten lasten vuoksi ja sen piti toimia niin että joskus nämä rukoukset toteutuvat.
Sitten juttelin telepaattisesti erään delfiinin kanssa jolla oli delfiininä vastaava tehtävä kuin minulla ja peilin edessä näytin tälle Marie-delfiinille ihmisanatomiaa.
Sitten oli näitä telepaattisia ihastuksia ja parisuhteita että ihastuksen kohteeni ja minä kommunikoimme ja olisimme menossa yhteen.
Pudistelen päätäni kun muistelen näitä. Nyt ei ole pitkään aikaan ollut muita harhoja kuin tämä itsepintaisin josta en tunnu millään pääsevän eroon, että olisin telepaattinen niin että tartutan muihin tunteitani ja ajatuksiani. Tiedän, ettei se ole totta, mutta en pääse tunteesta eroon. Varmaankin jotkut osat minussa tahtovat uskoa siihen edelleen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti