Tänään on ollut varsin hyvä päivä. Opin tässä eilen vähän hallitsemaan takaumiani, tietoisesti valitsemaan, milloin kärsin ja käyn läpi takaumaa ja milloin työnnän sen pois mielestäni. Osasin tietoisesti valita antaa takauman olla tulematta päälle ja keskittyä tähän hetkeen tietoisesti. Hyödyllinen taito. Nyt olen sitten onnistunut välttelemään takaumia kokonaan mutta tiedän että silloin kun olen valmis ja haluan, voin myös uppoutua takaumaan ja antaa sen tulvia. Mutta eheydyn kyllä näinkin etten käy takaumaa läpi kaiken aikaa vaan keskitän huomioni nykyisyyteen.
Kohta on päiväkahvit. Olen tänään vain ollut ja ollut rauhassa itsekseni välillä, välillä jutellut muille potilaille. Lääkityksestä en ole huomannut haittavaikutuksia paitsi juuri herättyäni on mieli sekava mutta se kuitenkin tasaantuu päivän myötä. Ei siis ole sirpaleinen mieli.
Alan oivaltaa että olen todellakin nyt yksin, hyvällä tapaa, että saan olla aivan omissa oloissani rauhassa kun tahdon eikä kukaan tule ja satuta niin että minulla ei olisi yksityisyyttä ollenkaan. Olen alkanut huomaamaan että hei, minulla on yksityisyyttä, ja on vain niin ihanaa olla yksin ja omissa oloissa vaikka nautinkin seurustelusta muiden kanssa paljon.
Mietin tuossa röökitauolla että kuinkahan onnellinen minusta vielä tuleekaan? Jos tulen olemaan terve ja erittäin onnellinen elämästäni? Elämällä on paljon vielä tarjota.
Törmäsin kiinnostavaan tutkimukseen siitä miten olisi useita universumeja joissa elää meistä kaksoiskappaleet ja lukemattomia erilaisia vaihtoehtoja mitä valintoja olemme eri universumeissa tehneet. Sain täsmälleen saman ajatuksen joskus psykoosissa ollessani. Että jossain universumissa on kympin Bella joka ei ole tehnyt virheen virhettä. Useissa universumeissa taas on epäonnistuneita Belloja jotka ovat sosiopaatteja ja pedofiilejä. Sitten on tämä universumi ja tämä on yksi onnistuneimmista.
Psykoosissa sain myös ajatuksen siitä että jos tekee jonkin virheen ja korjaa sen, se on enää erhe, ei virhe. Sekin opettaa ja on omalla tavallaan täydellisyyttä. Sitä vain luo erilaisia polkuja tekemällä virheen ja korjaamalla sen. Karttaan syntyy uusia reittejä kun ei mene valittua polkua pitkin. Joten erheet ovat tavallaan melkein parempi jos kaikki olisi onnistunut täydellisesti ja kulkisit vain merkittyä polkua pitkin.
Tällaisia erheitä elämässäni on paljon mutta ne ovat kehittäneet minua. Esimerkiksi kuudennen luokan totaali räjähdys oli virhe, nyt vain erhe. Se opetti minua mitä on menettää täysin järkensä. Siitä sekoamisesta on tullut tietoa. Ja tieto on aina kiehtovaa ja hyödyllistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti