Näin todella kiinnostavaa unta viime yönä. Olin siinä merenrannalla, ja tiesin että siellä meressä on haikaloja. Mutta minun täytyisi päästä niiden ohi, jos tahdon mennä syvemmälle mereen ja katsomaan, mitä siellä on. Tiesin että haikalat hyökkäävät jos pelkään joten minun piti kitkeä pelkoni. Astuin meriveteen. Muutama haikala näkyi mutta ne eivät tehneet minulle mitään. Kävelin oikeastaan ennemmin kuin uin, merenpohjaa pitkin yhä syvemmälle. Samalla tuntui kuin syventyisin omaan mieleeni, uppoutuisin omaan mieleeni entistäkin syvemmälle ja syvemmälle... Sitten siellä oli valtavasti tietoa eri asioista, en muista kunnolla. Kaikenlaisia asioita kuten esimerkiksi tulta, erilaisia ihmistyyppejä, joista yksi oli tulinen ja vastakohta itselleni, veljeni mielenmaisema, kenties. Uppouduin siihen sitä ymmärtäen. Sitten siellä oli ihmisiä jotka pakonomaisesti syövät ja heidän mielenmaisemaansa, se oli tunkkainen, jokseenkin. Sitten itseni tyylisiä ihmisiä jotka ovat positiivisia. Todella hankala selittää tarkkaan tätä unta. Ajattelin vielä perehtyä skitsofreenikkojen mielenmaisemaan mutta jotenkin sitten päädyin heräämään. Oli jotenkin hyvin parantava uni henkisesti. Kuin unitilassa olisin avannut, syventänyt mieltäni sellaisiin ulottuvuuksiin mihin aiemmin en ole pystynyt. Uskon että tämä uni vaikutti perusteellisesti mieleeni jokseenkin eheyttävästi.
Hyvä aamu. Tajusin, ettei täydy enää seota siten miten välillä sekoan, kun olen takaumassa. Että kukaan ei enää seksuaalisesti kiduta niin että joutuisin hajoamaan. Että olen nyt tässä, pylly patjaa vasten, istumassa, kirjoittamassa, osastolla, turvassa, en seksiorgioitten keskipisteenä. Ei, minun ei tarvitse enää seota että pysyisin järjissäni!
Tänään voisin suunnata kahviolle hoitajan kanssa ja nauttia kupin kahvia ja jotakin herkullista. Nyt chattailua ja hegailua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti