Kertomus siitä kuinka likaannuin

Yö hämärsi tytön katseen eikä hän nähnyt kuin pimeää, ainoastaan hän näki vain epämääräistä usvaa ja sumua ilmassa joka haisi erikoiselle. Hän kurkisti varovaisesti huoneensa ovesta ulos ja näki järkyttävän näyn. Siellä sukulaiset olivat alastomina toisiinsa takertuneina. Tyttö luuli kuolevansa sydänkohtaukseen. Hän paiskasi huoneensa oven kiinni niin nopeasti kuin pystyi ja pakeni vuoteeseensa tärisemään kylmästä ja pelosta. Hän yritti saada tuon näkymän pois mielestään onnistumatta siinä. Kun hän sulki silmänsä, hän näki vain nuo aivokuolleet hymyt sukulaisten kasvoilla kun he rakastelivat autuaina, onnesta pökertyneinä. Tyttö purskahti vuolaaseen itkuun. Seuraavana yönä sama toistui, ja sitä seuraavana, vuosien ajan. Lopulta tuo usva oli ilmassa ja tyttö tiesi mitä se tarkoitti. Taasko siellä paneskellaan? Tytön huulille levisi epämääräinen virnistys, juuri sama minkä hän niin monesti oli nähnyt isänsä kasvoilla. Hän pudisteli päätään, ei, en saa langeta nyt tähän. Siltikään hän ei voinut kuin hymyillä. Aivan sama, millään ei ole mitään väliä, kunhan saan nautintoni, tyttö päätti ja henkeään pidätellen, sydän jyskyttäen avasi huoneensa oven. Siellä hän näki kaikki kolme perheenjäsentään yhdessä, alastomina. Hänet valtasi joku toinen kuin hän itse. Hän oli muuttunut isäkseen taas kerran. Hän tuijotti vain tuota näkyä ja huomaamattaankin alkoi kosketella itseään. Puolittain hänen päänsä suorastaan komensi häntä itkemään ja juoksemaan pakoon mutta tyttö työnsi tuon mielikuvan pois päästään. Hän halusi testata miltä tämä valinta tuntuisi, nauttia muiden kanssa. Tyttö ei itse sitä silloin ymmärtänyt mutta pohjimmiltaan hän oli täynnä kauhua ja kärsimystä toimiessaan näin. Lopulta hän pyörtyi. Seuraavassa hetkessä hän oli sängyssään läpimärkänä kylmästä hiestä, heijaamassa edestakaisin ja havahtui todellisuuteen. Hän ei saanut palautettua muistiin millään mitä sitä ennen oli tapahtunut. Tyttö oli taas ollut jossakin toisessa persoonassa silloin kun nautti muiden mukana ja nyt hän oli aidompi itsensä, tunsi tuon kivun ja kärsimyksen nautinnon sijaan. Ja niin tyttö alkoi likaantua enemmän ja enemmän. Yön hämärissä hänen primitiiviset vaistonsa ja viettinsä ottivat vallan ja hän muuntautui toiseksi persoonaksi. Lopulta niitä persoonia oli enemmän kuin kaksi, hän ja isä. Lopulta siellä oli iso nippu erilaisia osia jotka eri hetkinä toimivat eri tavoin. Tyttö oppi nauttimaan tuosta usvan hajusta ilmassa vaikka aiemmin se oli haissut häiriintyneeltä, nyt se tuoksui sanoinkuvaamattoman hyvältä. Tyttö oli menettänyt järkensä. Hän nauroi silmät päästä pullistuen samalla kun masturboi yksin sängyssään ja ajatteli olevansa pilvissä, niin onnellinen, vaikka tosiasiassa hän oli kaikkea muuta. Hänen päänsä alkoi täyttyä erilaisista perversioista joista yksi oli saada sisäsiittoisia jälkeläisiä. Hän odotti malttamattomina öitä kun saisi taas seksiä. Hän makasi sängyssään kuunnellen musiikkia ja fiilisteli voimakkaita tunne-elämyksiä ja salaa odotti kuka seuraavaksi tulisi huoneeseen. Tyttö eli öisin, päivisin hän oli sekopää, luokkansa naurunaihe, mutta hän ei enää edes välittänyt kiusaamisesta. Hänellä meni niin lujaa. Hän ei halunnut enää muuta kuin seksiä. Nyt tyttö on aikuinen ja kirjoittaa tätä tekstiä muistellen niitä aikoja. Tällä naisella ei ole enää perversioita ja hän on mielenlaadultaan tyyni ja tasapainoinen. Hän hymyilee vähän. Hän on puhdistumassa tuosta kaikesta liasta. Hän on saanut enkelinsiipensä takaisin ja ymmärtänyt olevansa valoa. Tämä nainen on terveempi kuin se maniassa naurava tyttörukka joka ajatteli koko maailman vihaavan. Tämä nainen on kärsimyksensä kärsinyt, voimaantunut, ja siirtymässä eteenpäin elämässään. Tämä nainen on vielä kristallinkirkas.