Sydämeni on kuin punainen ja tulikuuma

Se on todella tapahtunut, insesti. Pystyn nyt paremmin hyväksyä sen tosiasiana koska olen etäämpänä siitä ja kehoni ja mieleni luottaa ettei se tule toistumaan. Pystyn myöntämään tämän, sitä tapahtui. En minä muuten näin oireilisi. Ei nämä takaumat tyhjästä tule. Helpottavaa. Olen kyllä melkoinen voimanainen, kun tästä kaikesta selviytymässä.

Uskomatonta mutta totta. En itsekään uskoisi jos en olisi nähnyt sitä kaikkea omin silmin. Joten ymmärrän kyseenalaistajia.

Helpotus että saan olla aivan rauhassa ja aivan yksin. Yksinolo on parhautta. Uppoutua rauhassa mieleensä ja mietiskellä yksinään.

Kehoni on nyt minun oma, yksin minun. Saan olla rauhassa kehoni kanssa. 

Sydämeni on kuin punainen ja tulikuuma ja sen ympärillä on muurit. Jos niitä muureja lähtee purkamaan niin sydämeni ikään kuin muuttuu syvän siniseksi surusta taikka vihreäksi sairaudesta taikka keltaiseksi maniasta. Muurien kanssa se tuntee syvää intohimoista rakkautta kaikkiin ja kaikkeen. Mutta jos se ei ole suojassa niin se ei uskalla ilmaista noita tunteita ulospäin. Aurani on kuin tuhansina sirpaleina mutta jokainen siru heijastelee erilaisia sateenkaaren värejä. Se on myös laaja ja kirkas.