Yksi ongelma takana, uusi edessä. Olen siis ennen öisin taikka aamuisin herännyt valtavaan telepatian ahdistukseen. Juuri herättyäni olo on tuntunut telepaattiselta ja se on rauhoittunut (vähän) vasta kun olen noussut ylös. No, nykyisin en enää herää tuohon telepatian tunteeseen mutta herään traumatakaumiin. Sellaisiin takaumiin, että ajatus juoksee lujaa ja trauma-asioita kumpuaa mieleen ja fyysisesti olen jähmettynyt aloilleni. Edistystä, siis, koska se telepatia-olo oli pahempaa kuin nämä traumatakaumat.
En muutenkaan enää usko telepatiaan niin vahvasti. Joku päivä huomaan vielä etten usko siihen yhtään. Sitä päivää odotellessa.
Lääkitys on jo paremmin kohdillaan ja menee heti paremmin. Tänään heräsin aamulla katsomaan Muumit ja sitten kävin kahviolla herkuttelemassa mansikkajuustokakkua ja kahvia. Nyt olen selaillut Facebookkia ja käynyt tupakilla.
Voin jo paremmin hyväksyä ja sisäistää sen että minua on seksuaalisesti hyväksikäytetty. Se ymmärrys tuo syvän rauhan mukanaan. En ole muuten vain hullu taikka sairas, sille on syynsä, miksi olen näin oireillut.
Olisin niin kiinnostunut perehtymään kaikkeen mahdolliseen tietoon mitä maailmassa on. Mutta en mielenterveydeltäni vielä kykene. Tahtoisin perehtyä tieteeseen, politiikkaan, filosofiaan, psykologiaan, hengellisyyteen ja henkisyyteen (kriittisesti katseltuna), historiaan, ja mitä kaikkea tietoa onkaan tämä maailma pullollaan. Tahtoisin olla älykkäämpi kuin olen ja saada sen älykkyysosamäärän mikä minulla olisi ilman traumojani. Toisaalta traumat ovat syventäneet ajatteluani ja tehneet minusta sielukkaamman ja minulla on elämän tuomaa kokemusta joka on arvokasta tietoa sekin. Eli vaikka en kykene imeä itseeni ulkopuolista tietoa, on minulla varsin paljon tietoa erilaisista asioista jo nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti