Tänään on ihan hyvä aamu vaikka olenkin puolikuollut raato tämän flunssan kanssa. Hikoilin yöllä ihan hitosti. Keittelen tässä aamukahvia ja ajattelin seurata chattia. Tänään voisin meditoida ja lukea Tollea.
Joskus kuudennella taikka seitsemännellä luokalla ajattelin että terveys on tylsää ja hulluus mielenkiintoista. En enää ajattele noin. On ihanaa olla terve. Vaikka kyllä hulluna on kokenut kaikenlaista mielenkiintoista, harhoja, jotka ovat kiinnostavia. Ja uusia ideoita on kehitellyt myös harhojen pohjalta. Ajattelin silloin eläväni parasta aikaa elämässäni, kuudennella ja seitsemännellä luokalla.
Mistä haluaisitte minun kirjoittavan? Saa antaa palautetta! Mikä tässä blogissa kiehtoo teitä lukijoita? Luetteko säännöllisesti? Minkälaista porukkaa siellä on lukemassa näitä?
Olen turvassa. Isä ei enää tule repimään minua kappaleiksi fyysisesti ja henkisesti. Olin vain pieni tyttö. En ole enää järkeni menettänyt, sekopää, teinipervo, rivo, ruma, outo tyttö, mitä kaikkea olinkaan silloin seonneimpina vuosinani. Olen vain pieni hyväksikäytetty tyttörukka.
Olen turvassa. Ei minun täydy enää menettää järkeäni kuin murrosikäisenä, teinivuosinani. Voin tuudittautua turvallisuuteen ja luottaa siihen että se eheyttää minut. Olla turvassa, ensimmäistä kertaa koskaan.
Minulla on yhteisö jossa olen pidetty, osa sitä. Pelottaa ottaa sitä vastaan. Rakkaushan on häiriintynein asia maailmassa, isän ja äidin ja veljen hellien hyväilyjen jälkeen, rakkaus on jotakin mitä pitää kaikin tavoin välttää. Niin nurinkurinen maailmani oli. Mutta ei tarvitse olla enää.
Nyt ei ole häiriintyneisyyttä ottaa rakkautta vastaan! Ja minua todella rakastetaan! Jos ei kukaan muu niin ainakin exäni rakastaa, ihailee ja kunnioittaa, tuntee kiintymystä ja romanttista rakkautta. Punastun kauttaaltani. Joku söpö poika tosissaan pitää minusta! Khih.
Voin ottaa nyt rakkautta vastaan sekä rakastaa itse itseäni.
Voin vielä kokea ystävyyden ja rakkauden, osaan arvostaa nykyään kiltteyttä enemmän kuin pahiksia joihin olen vuosikaudet ollut kiintynyt. En enää pidä niistä niin paljoa. Osaan nähdä ihmisten ystävällisyyden, yhteisöllisyyden, ja olla osana sitä.
Voin elää tällä ulkonäöllä. Ehkä saan itsetuntoni vielä takaisin? Ehkä olen vielä monin verroin kauniimpi mitä olisin ollut jos minua ei olisi fyysisesti tuhottu? Ehkä se riittää että saan kosketuksen sisältä päin kehooni ja osaan sen jälkeen arvostaa myös fyysistä ulkomuotoani? Minun rikki revitty naiseuteni on palailemassa takaisin... tunnen olevani nainen, taikka ehkä pieni tyttö, mutta naispuolinen kuitenkin!
Saan vielä älykkyyteni tuplana takaisin, varmasti. Ja viisautta minussa on vanhan naisen verran. Siitä viisaudesta olen kiitollinen, jos ei muuta hyvää kaikessa tässä pahuudessa ja tuhossa ole ollut niin ainakin se on kasvattanut minusta henkisesti sen mielenkiintoisen persoonan joka olen!
Totean sen itselleni, kyllä, nyt sinä Bella olet turvassa, ja saat toipua ja eheytyä omaan aikatauluusi. Ei tarvitse menettää järkeään enää. Sinulla on terapeutti ja vielä joskus sinulla on ystäviä ja rakkaussuhde mieheen ja ehkä voit jopa olla joskus äiti. Olet nuori vielä ja elämä edessä päin. Vastoinkäymiset on läpi käyty ja nyt sinä olet tässä, voittajana.
Nyt voin astua uuteen maailmaan. Maailmaan, jota hallitsee kiltteys ja ystävällisyys, turva ja huolenpito. Rakkaus... ja en ole liian rikki, koskaan, tuntemasta rakkautta.
Tosi huono olo fyysisesti kun olen flunssassa. Kunpa tämä menisi ohi. Valkosoluarvot heittelee lääkityksen takia niin siksi. Sain ainakin taas innoitusta pyrkiä irti siitä lääkkeestä jos ei muuta hyvää.
On ihanaa olla elävä ja tunteva olento. Voi tuntea kaiken kivun, surun ja tuskan, ja voi tuntea kaiken ilon, onnen ja rakkauden.
Olen kiitollinen elämästäni vaikka minulla on ollut todella rankka ja vaarallinen elämä. Silloin kun menee hyvin, en vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään. Tunnen niin nostalgisia tunteita, kun kaikki pelko kääntyy rohkeudeksi ja kaikki suru iloksi. Elämä todella palkitsee minua nyt siitä että jaksoin näinkin pitkälle taistella tieni.
Ilman tahdonvoimaa en olisi tässä. Ilman positiivisen ajattelun voimaa en olisi tässä. Ilman oikeita valintoja elämässä en olisi tässä.
Olisin jossain tuolla dokaamassa ja narkomaani prostituoitu, varmaan, jos yrittäisin paeta tuskaani. Taikka sitten olisin päätynyt jo aikapäiviä sitten itsemurhaan. Minä kohtaan tuskani. Ja eheydyn. Ei koskaan saa mennä tilanne niin pahaksi että ainut tie pois on itsemurha! Toivoa on! Apua on saatavilla!
Keittelen kahvia ja kuuntelen musiikkia. Rento perjantai.
On aika paska olo fyysisesti kun olen kipeänä. Mutta jotain hyvääkin; olen pääsemässä peloista irti. Tekijät eivät todellakaan tule tuosta ovesta moottorisahalla sisään. Olen täysin turvassa.
Tämän turvallisuuden tunteen myötä myös tunne telepatiasta hälvenee.
Myös muutakin hyvää; olen pääsemässä ehkä lääkkeestä irti. Vointini on psyykkisesti parempi nyt. Ei ole tullut uutta romahdusta.
Istun naapurin luona odottelemassa ruokatilausta. Hampurilaisateria.
Olen lukenut Tollea ja havaitsin kirjan harjoituksen kautta jossa pitää tuntea keho sisältä päin, että minun on todella vaikeata kiinnittää huomio kehooni. Väistelen yhteyttä fyysisyyteeni.
Nyt on varsin hyvä olo muuten paitsi fyysisesti tuo flunssa koettelee. No, kun se paranee, osaan olla taas entistä kiitollisempi.
