Olen turvassa. Isä ei enää tule repimään minua kappaleiksi fyysisesti ja henkisesti. Olin vain pieni tyttö. En ole enää järkeni menettänyt, sekopää, teinipervo, rivo, ruma, outo tyttö, mitä kaikkea olinkaan silloin seonneimpina vuosinani. Olen vain pieni hyväksikäytetty tyttörukka.
Olen turvassa. Ei minun täydy enää menettää järkeäni kuin murrosikäisenä, teinivuosinani. Voin tuudittautua turvallisuuteen ja luottaa siihen että se eheyttää minut. Olla turvassa, ensimmäistä kertaa koskaan.
Minulla on yhteisö jossa olen pidetty, osa sitä. Pelottaa ottaa sitä vastaan. Rakkaushan on häiriintynein asia maailmassa, isän ja äidin ja veljen hellien hyväilyjen jälkeen, rakkaus on jotakin mitä pitää kaikin tavoin välttää. Niin nurinkurinen maailmani oli. Mutta ei tarvitse olla enää.
Nyt ei ole häiriintyneisyyttä ottaa rakkautta vastaan! Ja minua todella rakastetaan! Jos ei kukaan muu niin ainakin exäni rakastaa, ihailee ja kunnioittaa, tuntee kiintymystä ja romanttista rakkautta. Punastun kauttaaltani. Joku söpö poika tosissaan pitää minusta! Khih.
Voin ottaa nyt rakkautta vastaan sekä rakastaa itse itseäni.
Voin vielä kokea ystävyyden ja rakkauden, osaan arvostaa nykyään kiltteyttä enemmän kuin pahiksia joihin olen vuosikaudet ollut kiintynyt. En enää pidä niistä niin paljoa. Osaan nähdä ihmisten ystävällisyyden, yhteisöllisyyden, ja olla osana sitä.
Voin elää tällä ulkonäöllä. Ehkä saan itsetuntoni vielä takaisin? Ehkä olen vielä monin verroin kauniimpi mitä olisin ollut jos minua ei olisi fyysisesti tuhottu? Ehkä se riittää että saan kosketuksen sisältä päin kehooni ja osaan sen jälkeen arvostaa myös fyysistä ulkomuotoani? Minun rikki revitty naiseuteni on palailemassa takaisin... tunnen olevani nainen, taikka ehkä pieni tyttö, mutta naispuolinen kuitenkin!
Saan vielä älykkyyteni tuplana takaisin, varmasti. Ja viisautta minussa on vanhan naisen verran. Siitä viisaudesta olen kiitollinen, jos ei muuta hyvää kaikessa tässä pahuudessa ja tuhossa ole ollut niin ainakin se on kasvattanut minusta henkisesti sen mielenkiintoisen persoonan joka olen!
Totean sen itselleni, kyllä, nyt sinä Bella olet turvassa, ja saat toipua ja eheytyä omaan aikatauluusi. Ei tarvitse menettää järkeään enää. Sinulla on terapeutti ja vielä joskus sinulla on ystäviä ja rakkaussuhde mieheen ja ehkä voit jopa olla joskus äiti. Olet nuori vielä ja elämä edessä päin. Vastoinkäymiset on läpi käyty ja nyt sinä olet tässä, voittajana.
Nyt voin astua uuteen maailmaan. Maailmaan, jota hallitsee kiltteys ja ystävällisyys, turva ja huolenpito. Rakkaus... ja en ole liian rikki, koskaan, tuntemasta rakkautta.
