Nukuin yöni hyvin. Kuuntelen musiikkia ja juon kahvia. Aamu alkaa hyvin.
Heräsin jostain unesta hymyillen, kuin olisin nähnyt unta tulevasta miehestäni mutta en muistanut sitä unta herättyäni. Olin vain ihastumisfiiliksissä. Näin myös taas muistaakseni unia missä kaikki unelmani toteutuvat. Tekijät tuomitaan ja minua haastatellaan mediassa. Näen näitä unia vähän väliä mutta en koskaan muista niitä kunnolla.
Tänään voisin meditoida ja kuunnella lisää musiikkia.
Juttelin omaohjaajan kanssa ja tuli pintaan häpeä. Häpeilen itseäni ja kaikkea tapahtunutta edelleen vaikken tiedostanutkaan sitä. Myös tuli pintaan syvin traumani: että kaikki vihaisivat minua.
Olen tuntenut että koko maailma vihaa minua pelkästään koska olen. Mutta sen pitäisi mennä niin, että koko maailma rakastaa vain koska olen. Nyt minulla on kuitenkin yhteisö jossa olen pidetty ja tunnen kuuluvani joukkoon.
Rakkautta olen kaivannut enemmän kuin mitään. Varsinkin romanttista. Se heijastelee perheen välisiä suhteita. Niistä on lopulta tullut romanttiset ja silloin kaipasin seurustelukumppania. Ensimmäisen seurustelusuhteen myötä en enää niin paljon ole kaivannut romanttista rakkautta.
Nykyisin arvostan enemmän myös ystävyyssuhteita. Kaipaan kavereita joiden kanssa jutella niitä näitä.
Jaksoin keskittyä hetken ajaksi lukemiseen. Turvattomuus kai lievittänyt. Lueskelin Raamattua. Se on aarteeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti