Nyt on ihan hyvä aamu ja päivä ollut. Olen pyörinyt Suomi24-chatissa ja mietiskellyt asioita. Kaipaan edelleen lisää lukijoita blogilleni jos joku tietää jonkun kuka olisi kiinnostunut niin voitte ihmeessä mainostaa.
Juon tässä kahvia ja kuuntelen riparibiisejä. Odotan että saan keskittymiskykyni takaisin jotta voin perehtyä Raamattua lukemaan. Ostin nimittäin 120e Raamatun joka on isokantinen, tyylikkään musta, siinä on reunahakemisto ja tilaa muistiinpanoille. Olen aloittanut sitä lukemaan mutten kovin pitkälle ole päässyt.
Etsin tosiaan omaa hengellisyyttäni. Haluan antautua jollekin korkeammalle voimalle ja luottaa Jumalaan ja mitä Hänellä on minun varalleni suunniteltuna. En vielä tiedä mitä hengellisyys itselleni merkitsee.
Ihana fiilis on nyt. Tämä blogin pitäminen on piristänyt mieltäni.
Voisin pohdiskella tässä vähän mielenterveysongelmiani tarkemmin. Eli siis minä sain diagnoosin lievä psykoosi kun olin seitsemäntoistavuotias. Se oli ensimmäinen diagnoosini. Silloin puhuin telepatiasta ja insestistä. Minun insestipuheitani ei otettu todesta silloin. Pidettiin harhana. Sain kuulla sairaanhoitajalta että "kyllähän isä voi kaunista tytärtään ihastella" kun kerroin miten koin että isä on katsonut minua väärin. Se oli silloin Thaimaan lomamatkalla kun kapeassa veneessä koin että isäni katsoi hameeni alle. Olin järkyttynyt enkä uskaltanut liikahtaakaan. Sen jälkeen en enää luottanut isään.
Sairaanhoitajan sanoihin isä vain naurahti ja inhosin sitä tyyliä millä hän naurahti.
Olimme koko perheen voimin psykiatrisessa sairaalassa juttelemassa lääkärille ja hoitajille ja sieltä sitten minut määrättiin ensimmäistä kertaa pakkohoitoon. Vastustelin tätä ja sanoin etten ole hullu. Näin jälkeenpäin olen tajunnut että pääsin silloin turvaan. Olin seitsemäntoistavuotias kun päädyin nuorisopuolelle hoitoon. Ensimmäisellä hoitojaksollani lähinnä lauloin Singstaria ja käsittelin musiikin kautta ongelmiani.
Siellä osastojaksolla sitten katselin illalla ikkunasta yöhön huoneessani ja päätin että nyt korjaan kaikki epäkohdat elämässäni. Ja se päätös piti. Aloin työstää tosissaan ongelmiani, elämäni epäkohtia.
Aloitin kirjoittamaan mietelauseita ja pohtimaan new age -filosofisia juttuja. Perehdyin kundaliinienergiaan, chakroihin, dimensioneihin, alitajuntani pohtimiseen ja pintaan tuomiseen ja muuhun vastaavaan.
Koin jotakin mikä oli ehkä kundaliinienergian nousu, silloin seitsemäntoistavuotiaana ennen diagnoosiani. Istuin lukion luokassa, lukion toinen vuosi oli juuri alkanut. Hiljalleen kehoni täyttyi mielihyvästä. Tämä tapahtui aivan spontaanisti. Ensin vatsaani kihelmöi miellyttävästi ja siitä se siirtyi selkään ja lopulta kasvoihini niin että ne punoittivat. Ajattelin vain että onpas miellyttävää enkä sen enempää uhrannut asialle ajatuksiani. Mietin että ehkä minua vain kiihottaa kun ihastus on samassa luokassa.
No, sitten lopulta kehoni liekehti mielihyvästä ja mieliala oli minulla korkealla. Olin energinen. Mutta vaikka se tuntui kovin miellyttävältä, se ei lopulta enää ollutkaan niin miellyttävää kun se ei loppunut ollenkaan. Siitä eteenpäin koin jatkuvaa kiihottumista kehossani. Sille on myös oma diagnoosinsa, persistent genital arousal syndrome, eli että kehossa on seksuaalista mielihyvää tauotta mikä ei lakkaa. Minulla aamulla herätessä hiljalleen tämä kiihottuminen hiipi kehooni ja se jatkui kaksi kuukautta putkeen. Se oli todella sekavaa aikaa se. Oli helpotus kun se sitten loppui.
Samalla kun koin kiihottumista, koin myös potentiaalini kasvaneen. Tuntui että olen tuplasti aiempaa älykkäämpi. Saavutin täyden potentiaalin ja siitä hiljalleen potentiaalini on vain kasvanut mitä pidemmälle pääsen traumojen työstämisessä.
Pohdin siis että koinkohan kundaliinienergian nousun silloin mikä alkoi kiihotuksena kehossa ja lisäsi energisyyttäni ja potentiaaliani. Kundaliinienergia voi tuntua hyvin eroottisena, sen verran olen lukenut vaikken kunnolla ymmärrä mitä kundaliinienergialla tarkoitetaan. ChatGPT vastaa näin: "kundaliinienergia on voimakas henkinen voima, joka symboloi kehittyvää tietoisuutta ja sisäistä transformaatiota".
Aloin siis avata alitajuntaani traumoilleni. Henkinen kasvuni kohti eheyttä alkoi. Pohdin, tulenkohan vielä valaistumaan spirituaalisesti tässä elämässä.
Myöhemmin muistin tietysti lisää. Elettiin vuotta 2013 kun sain ensimmäiset takaumani. Ne tulivat jostain todella syvältä alitajunnasta ja tunsin, oli pieni ihme että ylipäätään sain ne palautettua mieleen. Ensimmäinen muisto oli kuva miehestä huoneeni ovella todella uhkaavana. Sitten uppouduin tunteeseen ettei mikään voi minua häiritä minkä jälkeen kävin kaksi raiskaustakaumaa läpi. Romahdin henkisesti tämän jälkeen kun muistot oli avattu.
Sain diagnoosin skitsofrenia kun kerroin nähneeni sukulaiset harrastamassa ryhmäseksiä. Lääkäri ei ottanut yhtään todesta. Myöhemmin diagnoosikseni tuli paranoidinen skitsofrenia kun kerroin peloistani että minut yritetään murhata. Jälleen kerran minua ei kuultu. Tuntuu käsittämättömän pahalta kun ei oteta todesta tällaisessa asiassa missä aina, aina, pitäisi uhria kuulla, ja sitä painotetaan.
Olen juossut tuolla yössä pakoon ja tehnyt kaikkeni ettei murhata, mutta en muista sitä sen tarkemmin. Koen vain edelleen jatkuvaa kauhua että joku tulee tuosta ovesta tänne ja tekee minulle taas niitä juttuja mitä aina on tehty.
Toivoisin saavani dissosiaatiohäiriödiagnoosin. Se viestittäisi että minua uskotaan. Lääkäri puhui viime tapaamisessa että katsotaan sitä diagnoosia myöhemmin uudestaan kun on tehty psykologin tutkimuksia. Pelkään että suoriudun niistä huonosti koska kognitiiviset kykyni ovat ehkä vain heikentyneet tuon lääkitykseni myötä, vaikka se varmaankin kuulostaa ristiriitaiselta. Koen että tuo lääkitykseni mikä minulla menee, pahentaa oirehdintaani. Enkä voi asiaan vaikuttaa mitenkään.
Olen henkisessä kasvussani päässyt pitkälle. Nykyään olen alkanut kiehtoutumaan exän myötä myös tieteestä ja politiikasta spirituaalisuuden ja hengellisyyden lisäksi. Hän tiesi näistä asioista paljon ja otin häneltä vaikutteita. Haluan perehtyä maailmanmenoon jotta voin auttaa. Toivon että tarinani siivittämänä voin liikuttaa ihmisiä ja valaa ihmisiin toivoa paremmasta ja tahdonvoimaa puuttua kärsimykseen ja pahuuteen maailmassa. Tiedän omakohtaisesti mitä on mielenterveysongelmat, kärsimys ja pahuus. Ja sieltä olen noussut kuin fenix-lintu tuhkasta, uudelleensyntynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti