Nyt haikalaparvi alkaa olla lähempänä... Alan tajuta rankan todellisuuden. Insestiä oli aina. Aina nollavuotiaasta vauvasta saakka minua on raiskattu. Olen tottunut siihen että aina, joka yö suunnilleen, tapahtuu seksiä. Ja nyt seksiä ei ole vuosiin ollut niin päätä hajottaa. Seksi sukulaisten kanssa väliaikaisesti helpotti oloa kunnes jälkeenpäin olo paheni. Mutta nyt kun sitä ei ole ollut yhtään niin hajottaa.
Kyllä, rakastelin isäni, äitini, veljeni kanssa. Käytän sanaa rakastella koska se kuvastaa sitä parhaiten - siinä alkoi lopulta olla romanttisia sävyjä ja se oli myös minulta suostumuksellista.
Olen kuitenkin helvetin kiitollinen että se on ohi nyt. Lopulta se sairastuttaa mitä enemmän sitä harrastaa ja siihen koukuttuu ja siinä sitten ollaan lopulta psykoosissa menossa naimisiin ja hankkimassa yhteisiä lapsia.
Mutta nyt se on minun osaltani ohitse ja voin olla kiitollinen että pääsin insestin nautintopuolesta yli - nykyään täysi turn-off ajatella sukulaisia siinä valossa.
Mietitäänpä nyt. Mitä seuraavaksi? Haaveilen erilaisista asioista kuten kirjoittaa kirja kaikesta kokemastani.
Olin vasta vauva kun suuhuni pantiin jotakin limaista. Riemuitsin sitä kun opin puhumaan - nyt kerron äidille että en voi hyvin. Surullista. Olin kolmivuotias kun katosin näkyvistä. Sieltä saakka jo mieleltäni sairas.
Itkettää. Me ollaan täällä yksin ja odotetaan koska riita loppuu. Me ollaan noin viiden vanhoja. Äiti ja isi riitelee kovaan ääneen ja käperryn seinää vasten ja yritän olla hiljaa. Me ollaan kolmentoista, menee lujaa! Hugailu* on parasta! Me tykätään tytöistä nyt. Ne on kauniita. Mä olen neljäntoista ja ihastunut syvästi veljeeni. Toivon että voitais olla naimisissa. Olen viidentoista. Olen murhaava. (En puhu paljoa itsestäni.) Mä oon kolmentoista ja sekaisin ja hulluus on kivaa. Olen viidentoista ja tiedän tekeväni väärin mutta varastan vaatteita. Olen kuudentoista. Haluan äidistä puolison. Voisipa se olla samanikäinen nainen. Äiti on kaunis kaikilla tavoin. Oon viisivuotias. En osaa puhua kunnolla. Mykkä kolmivuotias katsoo silmät suurina isän penistä. Me ollaan hiljaa jossain ettei vedetä huomiota itseemme.
*Hugailu oli sitä minun tyyliäni leikkiä sekoiluleikkejä missä ilmehdin ja elehdin kuin mielipuoli.
Ootko kertonut näistä sun muistoista terapiassa? Mietin, kun kirjoitat täällä tosi paljon ja yksityiskohtaisesti, mutta asiat mitä kerrot terapiassa on pintapuolisempia. Usein ihmisille on vaikeampaa kertoa traumoista ihan muille ihmisille ku terapeuteille, itsekin kävin vuoden terapiassa ja en kertonut sitä isointa asiaa siellä siltikään. Miten sulla on terapiassa mennyt?
VastaaPoistaNo ihan hyvin on terapia alkanut. Kyllä mä sielläkin pystynyt puhumaan. Vaikka tosin toistaiseksi aika pintapuolisesti edelleen. Mutta enköhän kun terapia etenee, pysty puhua.
Poista