Lueskellut taas mielenkiinnolla pedofiilin blogia:
Lapsikohteinen | Kun seksuaalisuus kohdistuu lapsiin
Olen tullut siihen tulokseen että en itse ole pedofiili ja olen varma siitä. Pelkäsin kaiketi kuudennella luokalla että minusta tulee tai olen pedofiili. Kävin sitä siis nyt hiljattain läpi sitä pelkoa. Kyllä varmaankin tietäisin jo tähän mennessä jos olisin. Ehkä pelkään sitä jos saan lapsen ja minulla syttyykin tahaton seksuaalinen mielenkiinto lapseeni. Vaikka en kylläkään usko että näin kävisi. Tiedän sen kokemuksesta, edelleen, että todellisuus on eri asia kuin pelot. Vaikka pelkäisin tätä niin todellisuus on toinen - todellisuudessa ei ole syytä pelätä.
Mitä hittoa, insestiä kokenut läpi koko elämäni? Ja koko muu perhe mahdollisesti pedofiilejä. Tai, en ole varma, mutta tällaista pyörittelen mielessäni. Itse tosiaan en ole vaikka kaiken järjen mukaan minusta olisi pitänyt tulla. Mutta ei kai kaikista hyväksikäytetyistä tule pedofiilejä ja kaikki pedofiilit eivät ole hyväksikäytettyjä - tai näin olen lukenut, mutta itse pohdin, jospa kuitenkin kaikilla pedofiileillä olisi omia lapsuudentraumoja.
Olin neljätoistavuotiaana TET-jaksolla päiväkodissa ja pelkäsin niitä lapsia. Silloin en muistanut mitään traumoistani. En ajatellut että olisin pedofiili mutta olin todella varovainen niiden lasten kanssa ja aika kiusaantunut. En osannut kommunikoida niiden kanssa luontevasti.
Tahattomasti meinaan hymyillä lapsille kuten isä hymyili minulle. Se on opittu käyttäytymismalli. Pedofilia on opittua käyttäytymismallia jos ei kiinnostusta lapsiin.
Ei minulla muuten tällaisia pelkoja lapsia kohtaan olisi jos en itse olisi kokenut hyväksikäyttöä lapsuudessani. Se, miten reagoin lapsiin, on vanhemmilta opittua mallia, ja se on aika hämäräperäistä minulla. Insesti on siis totta.
Olisi todella surullista olla pedofiili, ei voi saada parisuhdetta mitenkään eikä seksiä ja maailma vihaa. Luojan kiitos en ole.
Olen kerran ollut raskaana ja tehnyt abortin. Minulla oli todella turvallinen olo olla raskaana. Turvallinen kiintymyssuhde lapseen? Olen aika varma että minun on luontevaa olla äitinä joskus vielä jos ennustukset toteutuvat ja saan lapsia. En halua rikkoa lapsen viattomuutta. Haluan pitää lapseni puhtaana, niin sanotusti.
Ihanaa olla minä ja hyvä äiti. Haluan antaa lapselle hyvän elämän, turvaa ja hoivaa ja huolenpitoa ja paljon iloa ja naurua. Uskoisin että on luontevaa koskea lasta, halata häntä, kylvettää ja vaihtaa vaipat. Siinä ei tule olemaan mitään likaista tai väärää, häveliästä edes. Tunnen äidinrakkautta ja tavallaan puhtaita tunteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti