Puhuttiin suoraan terapiassa muun muassa masturboinnista. Kerroin että masturboin aika harvoin kun pelottaa että kaikki silloin tietää mitä ajattelen ja näkee minut jotenkin telepaattisesti kun masturboin. Lohduttelen taas itseäni sillä että en lopun elämääni tule kärsimään tästä uskomuksesta. Ja että voi olla että siitä on seurannut jotakin hyvää.
Välttelen tuntemasta mitään, ja sitten tuntuu kehossa kuin muurahaisia ryömisi ihon alla. Epämiellyttävä kihelmöinti koko kehossa kun pakenen aistimuksiani.
Helpotti puhua suoraan seksiasioista. Se on ehkä itselleni nyt vähän vähemmän tabu aihe puhua.
Olen täysin vakuuttunut siitä että telepaattisesti viestin muille tunteiden välityksellä sekä ajatuksin. Ja siihen uskomukseen sisältyy se ajatus että silloin, kun uskon että se toimii, niin se toimii. No, ajan itseni ahtaalle tällä uskomuksella. Ja sitten muurahaiset ryömii ihon alla.
Se telepatian kokemus asteittain helpottaa. Välillä se pahenee ja sitten taas helpottaa enemmän, mutta suunta on oikea, olen vapautumassa siitä.
Pelkään kehoani. Heiluttelin varpaita ja tunsin olevani elossa jaloista ja se pelotti. Tai oikeastaan enemmän se pelottaa miten paljon dissosioin kehoni, että jaloista tunnen olevani elossa ja muu keho on sumua. Havaitsen, että olen todella vahvasti tuossa sumussa fyysisesti.
Yksityisyyden menetyksen kokemus on nykyään vahvana pinnassa. Tietysti, eihän minulla ollut mitään yksityisyyttä lapsena taikka teininä. Nyt kun sitä on, tulee tunne pintaan ettei ole.
Nyt on ihan okei olo. Vähän kirkkaampi. En ole usvassa, sumussa. Tunne-elämäni tulee kirkastumaan. Kotini on kaunis turvapaikkani. Minulla on yksityisyyttä nyt ja voin ajatella ja tuntea mitä hyvänsä vapaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti