Kaikki omaa tiedostamistani

Tämä on kaikki omaa tiedostamistani. Omaa tietoisuuttani. Ei telepaattisesti muiden ajatuksia ja tunteita.

Näin taas jotakin unta missä minun kaikki unelmani toteutuivat. En koskaan muista herättyäni näitä unia kunnolla.

Heräsin tänään itsekseni aikaisin. Kävin aamukahvilla ja puurolla ja nyt chattailen. Keitin vielä kotona kahvit.

Tämä on omaa tietoisuuttani eikä muiden ajatuksia mitä päässäni on.

Kyllä minä ennen pitkää pääsen tuosta telepaattisuuden tunteesta irti. Ilmeisesti sittenkin pelkään sitä että aistisin itse muiden ajatukset, enkä halua, enhän halua omienkaan ajatusten leviävän muihin. Haluan että kaikilla on omat rajansa. Ehkä sillä uskomuksella on oma osuutensa tässä kokonaisuudessa?

Nyt on hyvä fiilis. Telepatiat ehkä vähän lievitti kun ymmärsin tämän lopulta, että oikeastaan pelkään eniten että oma pääni täyttyisi muiden ajatuksista ja sitä kautta myös omat rajat hälvenevät.

Katosin näkyvistä kun olin kolmen vanha, jos oikein muistan. Kuitenkin jossain vaiheessa varhaislapsuudessa koin että katosin näkyvistä. Vielä vuonna 2013 koin olevani "kehoton tietoisuus". En ollut yhteydessä fyysisyyteen. Enkä vieläkään kunnolla ole. Odottelen innolla sitä kun saan kehollisuuteni takaisin.

Odotan myös sitä että seksuaalisesti vapaudun ja uskallan ryhtyä seksuaalisiin suhteisiin. En vain vielä ole löytänyt sopivaa kumppania siihen. Kiinnostun aika harvoista miehistä ja naista en ole löytänyt.

Oivalsin muuten, että kiinnostukseni naisiin on ehkä häiriintynyttä.

Olen niin traumaattinen äidistä että äidin kaltaisista naisista on tullut fetissi minulle.

Mitä traumaattisempi jostain asiasta on, sen herkemmin siitä tulee fetissi.

Tämän voisi selittää se että lapsuudessaan seksuaalisesti hyväksikäytetyt ovat itse myöhemmin aikuisuudessaan pedofiilejä. Heillä on liian rankka traumatausta mistä eivät ole selvinneet ja oma lapsuus pilalla niin että heille muodostuu fetissi lapsista.

Eli olen tajuamattani ehkä häiriintynyt kiinnostuksessani tietyn tyyppisiin naisiin. Eli voisi myös sanoa että ihastukseni näihin naisiin on vääristynyttä ja he ovat niin sanotusti vääriä kumppaneita minulle. Joten siksi en saa myöskään vastakaikua.

Tällaisia pohdin nyt mutta en ole varma.

Onko äiti traumatisoinut minut pahemmin kuin isä ja veli?

En ole enää harrastamassa insestiryhmäseksiä. Täällä ei ole sukulaisia lähettyvillä jotka kohta alkavat suutelemaan. Täällä ei ole isää, äitiä, veljeä. Olen lopultakin turvallisessa paikassa.

Heijastelen kaikki ympärillä olijat joihinkin sukulaisiin. Kaiken ikäiset ja kaikkia eri sukupuolia olijat ovat pääni sisällä sukulaisia jotka kohta alkavat rakastelemaan ja olen tuskallisen kiihottunut heidän lähellä. En tästä syystä uskalla edes ottaa kontaktia kehenkään.

Taas tuntuu että olen telepaattinen. En uskalla kirjoittaa mitään. Ajatukset katoilevat. Kyllä minä vielä pääsen yli tästä uskomuksesta, mutta koska?

Eilen vain makasin lattialla vaihteeksi ja peitin kasvoni käsilläni ja tunsin helpotuksen että saan olla oma kaunis itseni jälleen. Tunsin omat kasvoni, ei sitä "isänaamaria" kuten vitsillä sanon. Siinä oli hyvä olla. Tunsin oman energiani kasvoillani.

Mutta hei, täällä ei enää ole tapahtunut insestiä vuosiin. Voin masturboida eikä kukaan katsele. Sepä se, kun tuntuu, että kaikkein yksityisimmät asiat eivät ole omaa. Varsinkin juuri seksuaalisuus.

Ehkä se on ihan okei että välillä panettaa. Että se ei johda seksiin äidin, isän, veljen, mummin, ukin, enon, serkun, tädin... jne. kanssa. Olen oppinut siihen että kaikkiin ihmissuhteisiin liittyy jotakin seksuaalista virittyneisyyttä ja se hävettää hirveästi, aivan liikaa. Ehkä siis on ihan okei olla kiihottunut, olen kuitenkin jo aikuinen. Juuri seksuaalisuus on se vaikein asia tässä, tietysti, olenhan seksuaalisesti traumaattinen.

Nyt kun on yksityisyyttä ja omaa rauhaa on alkanut tuntumaan siltä ettei sitä ole.

Mistä tuo telepatian kokemus juontaa juurensa? Tarvitsin sitä selvästi joskus mutta nyt se vain haittaa elämää.

No, eteenpäin mennään, sanoi mummo lumessa.