Ei tarvitse hävetä seksuaalisia tunteita enää!
En ole enää vauva taikka taapero jolle seksuaalisuus on jotakin häveliästä. Olen aikuinen nainen ja on ihan okei olla välillä kiihottunut!
Panetusta ei tarvitse pelätä. Se ei johda ryhmäseksiin jos olen kiihottunut jossain tilanteessa. Olen kai oppinut että jotenkin minun kiihottuneisuus tarttuisi muihin ja sitten ollaan harrastamassa kimppakivaa.
Ei ole maailmanloppu jos joku näkee minusta ulospäin että olen kiihottunut.
Voin tuntea kiihotusta eikä se tartu muihin.
Pelkään liikaa seksuaalisia tunteita kun se johtaa insestiin. No, ei enää johda!
Voisin alkaa katsella miehiä taikka naisia sillä silmällä enemmän. Olen oppinut kitkemään seksuaalisuuteni insestiperheessä niin että harvoin kiihotun kestään ihmisestä. En oikein osaa katsella ketään. En tunne mitään mielihyvää ihmisten katselemisesta. Kitken edelleen kai seksuaalisuuteni tiedostamattakin.
En tiedä pidänkö enemmän miehistä vai naisista.
Lopulta siis opin olemaan kiihottumatta tilanteissa jotka muuten kiihottaisivat etten kiihottuisi perheestä.
Ehkä pitäisi saada yhteys pervoihin osiini. En ihan saa yhteyttä niihin. Mutta olen padonnut kehooni vihan lisäksi myös suurta kiihkoa. En vain vielä kumpaankaan noista ole yhteydessä. Molemmat johtavat johonkin pahaan. Viha johtaa väkivaltaan ja kiima insestiin. Mutta ei enää johda kumpaankaan!
Jes, voin alkaa olla taas seksuaalinen kuten olin vielä murrosikäisenä ja teininä!
Voisin hankkia seksiseuraa tai seurustelukumppanin. Tietysti eniten etsin sitä oikeaa. Ehkä joskus löydän vielä partnerin.
Nytkö voin oikeesti taas olla seksuaalinen, mitä vittua, mä ajattelin et mun pitää olla lopullisesti aseksuaali et en kiihotu vahingossakaan perheestä tai kestään väärästä... En mä tajua tätä, voiko lopulta tuntea kiimaa? Kiima johtaa insestiin ja insesti johtaa sairauteen. En voi koskaan olla kiimainen. Mut nyt saa taas panettaa eikä joudu hyväksikäytetyksi. Rakastan mun vartaloa, se on pehmeä. Ihanaa tuntea kiima alapäässä. Oon euforisissa tunnelmissa. Isän jäykkä penis mun sisällä tuntuu hyvältä. Mä laukeen ihan just. Isä lähtee ja mua vihastuttaa. Mä taas sain orgasmin isän kanssa ja raivostuttaa. En mä halua isää, haluan jonkun kumppanin. Miks se ei voi olla mun seurustelukumppani? Mä oon väkisin sängyssä nykyään. En tahdo tätä enää, tää tuottaa tuskaa enää. Mua vihastuttaa kun ne ottaa ja lähtee. Oon vaan panolelu enää. Ne saa raivareita, pitää olla tyyni. Voiks taas olla kiimainen niin kuin seitsemänvuotiaana? Voi panettaa eikä kukaan raiskaa. Mua kihelmöi ja pidän siitä. Oikeesti en halua enää tuntea mitään seksuaalista kun olen seitsemäntoistavuotias. Se on sairasta mitä me tehdään. Voi ei, mällit suussa, nyt tukehdun. Voiks tää olla totta mitä me tehtiin sitä insestiä tai mikä se sana on sukuseksille? En mä tahdo seksiä koskaan enää, se sattuu. Seksin ei tarvitse enää olla kivuliasta? Se vois nyt tuottaa nautintoa. Ja se on ihan okei, en enää joudu olla sukulaisten kanssa sängyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti