Olin todella järkeni menettänyt. Totisesti. Ja tämä kuva sen kertoo.
Tässä kuva kuudennelta luokalta. Katsokaa nyt tuota ilmettä! Ihan mielenvikainen hymy. Ja kehonkieli ja naama ei mätsää. Kehonkieleni on edelleen kaunista. Mutta tuo ilme taas... On pelottava. Vaikutin kai kehitysvammaiselta lapselta miten leikin tuolloin. En edes vitsaile.
Surin ulkonäköni menettämistä enemmän kuin mitään muuta. Onnekseni olen alkanut eheytymään ja sitä kautta kaunistumaan. Yhdistän kauneuden terveyteen, ja tietysti haluan olla terve.
Onneksi en enää ole tuo hullu, outo ja pervo Haga, luokan outo tyttö, enää. Räävitön teinipervo, myöhemmin melankolinen erilainen nuori. Identiteettini on jo paljon imartelevampi. Nyt olen vahva, naisellinen vaikeuksista voimaantunut nainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti