Oh. My. God. Se on todellista - ja päättynyt. Insesti.
Sitä kesti sen parikymmentä vuotta mutta sen ei tarvitse määrittää loppuelämääni - paitsi vain positiivisella tavalla.
Tästä on seurannut runsaasti kaikkea hyvää. Osaan esim. arvostaa elämääni enemmän ja iloa ja hauskuutta. Minulla on viisautta joka auttaa elämässä. Minulla on kokemusta pahuudesta mikä lisää kokemustani hyvyydestä ja saa minut arvostamaan hyvyyttä. Osaan arvostaa puhtaasti vain sitä että elän. Ja minulle riittää se, että olen elossa, enkä tarvitse elämääni mitään muuta.
Insesti oli vain väliaikainen vaihe elämässäni, vaikka pohdin aikanaan, että tämä ei varmaan ikinä lopu, että en ikinä ole vapaa.
Vain väliaikainen vaihe, joka kesti kauan, mutta on lopullisesti ohi!
Voin tehdä nyt aivan mitä haluan, päivisin. Olen kuin jatkuvalla lomalla kun olen eläkkeellä. Se tuntuu lomailulta. Tietysti teen paljon töitä tauotta eheytyäkseni. Melkeinpä jatkuvasti mietin jotakin ja pyrin eheytymään.
Mutta vaikka se kesti niin kauan, on se ohitse, ja elämäni voi alkaa.
Aamu valkenee niin raikkaana, niin puhtaana. Yön taistelut ovat ohitse. Rakastun elämään hetki hetkeltä enemmän. Vielä olen psyykkisesti täysin terve. Valo tulvii huoneeseeni ja hengitän ja pelkkä hengittäminen tuo minulle suurta iloa. Menneet voin unohtaa, on tämä päivä ja hetki joka on ikuinen. Kuin vilvoittava vesi, virtaa energia kehossani vapaana. Syytä riemuita, me selvisimme, selvisimme yöstä jonka piti olla ikuinen! Vaan se oli vain jotakin väliaikaista mikä myöhemmin kääntyy onnekseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti