Meillä on valta omasta elämästämme

Oh my. Tämä on takaumaa, mistä kärsin nykyään. Vain takaumaa. Nykyhetki on kovin toisenlainen kuin mitä nämä takaumat ovat. Mutta ne ovat enää traumatakaumia, ei tätä hetkeä.

Minun pitää tavallaan jälleensyntyä, jos tahdon purkaa kaikki traumat - ihan sieltä syntymätraumasta lähtien. Kaiken.

Voin muistaa asioita jo vauvaiältä. Äitini on todentanut joitain muistoja mitä itselläni on vauvaiältä. Esimerkiksi sen että en oikein kuulemma juonut rintamaitoa. Itse muistanut että rintamaito maistui mielestäni pahalta enkä tahtonut sitä juoda. (Ja ehkä että äidin ilme minua imettäessä oli outo, mutta tästä en ole varma.) Olin myös kuulemma huono menemään nukkumaan ja olin itkuinen vauva.

Jysähdin tähän päivään, tähän aikaan, tähän hetkeen ja paikkaan ja ymmärsin että tuo on mennyttä elämää mikä minussa on vahvana läsnä joka päivä. Mennyttä.

Pian minulla on täällä asumisyksikössä huolituokio. Saan jutella viitisentoista minuuttia ongelmistani. Mukavaa että edelleen pidetään näitä huolituokioita vaikka terapiakin on alkanut.

Nyt todellakin saan apua, totisesti.

Minulla on oma turvallinen koti, itse nätiksi sisustettu, omannäköinen, painotan sanaa turvallinen sekä mukava yhteisö täällä johon tunnen kuuluvani. Ei minulla aiemmin tällaista ole ollut. Nyt on asiat kaiken kaikkiaan erinomaisen hyvin. Mitä nyt jotakin asioita on mitkä vituttaa ja musertaa toisinaan. Pari viime päivää ovat menneet hyvin. Kiitollinen siitä, kun välillä on parempia päiviä.

Opettelen luottamaan ihmisiin ja siihen että olen ihan pidetty. Edelleen pääni sisällä olen se oudoksuttu ja vihattu tyttö jolla ei ole sosiaalisia taitoja. Tyttö, joka haisee pahalta ja puhuu rivoja. Tyttö joka on menettänyt ulkonäkönsä kokonaan nyt kun se on tullut murrosikään ja hymyilee täsmälleen samoin kuin isänsä ja alkanut punastelemaan kaikkia kanssaihmisiä ja leikkii sekopäisesti ilmehtien. Että olen tyttö jota koko maailma vihaa ja jonka ihmiset tahtoisivat kuolevan kun se on niin sekaisin. Tämä on surullista.

Mutta nykyisellään saan varsin ystävällistä kohtelua pääosin. Totuttelen siihen vielä, että ystävällisyys ei ole yhtä kuin seksuaalinen hyväksikäyttö. Että empatian osoitukset eivät johda seksiin. Että ihmiset tarkoittavat mitä sanovat kun sanovat että olen kiva ja hyvä tyyppi.

Ihmisten elämä on heidän omissa käsissään lopulta vaikkakaan kaikkeen emme voi tai osaa vaikuttaa. Ihmiset itse tekevät valintansa. Meillä on täysi valta omaan elämäämme. Tottakai on joitain asioita, kuten omalla kohdallani lääkitys jonka pelkään aiheuttavan vain haittavaikutuksia, mutta lääkäri on eri mieltä, enkä siis pääse mitenkään lääkkeistä irti - ainakaan juuri tällä hetkellä. Asia voi muuttua jos diagnoosini arvioidaan uudelleen tai lääkäri toteaa että en enää tarvitse lääkitystä. Ikävä kyllä juuri nyt valta tähän asiaan on lääkärillä. Voisin yrittää vaihtaa lääkäriä yksityiseen puoleen, se on ainut asia miten ehkä voin tähän vaikuttaa - jos sekään auttaa.

Mutta vaikka yksi ihminen ei voi sotia tai nälänhätää lopettaa on paljon mihin voimme omassa elämässämme vaikuttaa. Tai sitten kerätä ryhmä kasaan ja vaikuttaa asioihin yhteistuumin. Joukolla on valtaa enemmän kuin yhdellä henkilöllä.

Voimme henkilökohtaisessa elämässämme vaikuttaa paljon, oikeastaan voisi ajatella että meillä on aivan kaikki omissa käsissämme. Se on aika pelottava asia ymmärtää todella. Jos olemme helvetissä niin ainut tie sieltä pois on työskennellä sen eteen itsenäisesti. Jos tarvitsemme apua, täytyy osata pyytää ja ottaa vastaan apua mikä taas on meidän omissa käsissämme.

Valitsemmeko valon vai pimeyden? Itselleni henkilökohtaisesti pimeys on jotakin todella kiinnostavaa. Mutta kyllä minä valitsen valon. Se on paljon, paljon palkitsevampi ja parempi valinta. Vaan jos ei hyvyydestä mitään tiedä voi vaikuttaa kiehtovammalta ehkä valita pimeys. Mutta sitten kun tietää mitä valo oikeasti on, ei pimeydessä ole mitään mieltä. Ei järkeä. Miksi valita tuho ja kuolema jos voi valita rakkauden ja elämän? Ihmisellä on vaistomainen tarve elää. Elämä on meihin koodattu, jos niin voi sanoa. Pieni vastasyntynyt on viaton ja tarvitsee vain rakkautta. Elämämme ensimetreistä alkaen tarvitsemme rakkautta. Ilman rakkautta tulee tuho ja kuolema. Rakkaus on myös koodattu meihin.

Uskon, että ihmiselle on annettu vapaa tahto. Mutta meillä on myös erilaisia rooleja ja tehtäviä. Se on täysin meidän käsissämme, seuraammeko opastusta ja toteutammeko omaa missiotamme vai ajaudummeko harhaan.