Tabu seksuaalisuus

Pohdin jälleen kerran pedofiliaa ja etsiskelin kuvia pienistä tytöistä ja katsoin YouTubesta lasten kauneuskilpailuvideoita sekä lapsimalleja.

Sian musiikkivideoihin pystyy samaistua. Biisi Elastic Heart on kuin minä, pieni tyttö ja aikuinen mies taistelussa.

Tuolla videolla olen aivan kuin minä lapsena, miten leikin ja purin hulluuttani leikeissä ja oudolla käytöksellä, ilmeillä ja eleillä.

Havainnoin miltä minusta tuntuu tällainen materiaali. Herääkö minussa seksuaalinen viehätys lapsiin?

Tämä on todella arka ja tabu aihe jopa minulle saati sitten muulle maailmalle.

Mutta kyseenalaistan itseni, entä jos minäkin olisin pedofiili? (Samoin kyseenalaistanut aikanaan sen, entä jos minäkin olen narsisti. En ole.)

Ensinnäkin lapset jotka on puettu vähäpukeisesti tai käyttäytyvät viettelevästi tai aikuismaisesti, sellainen on vain niin väärin. Ei herätä kyllä muuta kuin inhotusta. Huomaan myös helpotuksekseni ettei lapsen alaston keho herätä minkäänlaisia tunteita. Mutta että kaukana seksuaalisesta vetovoimasta kuitenkin. Päinvastaisena seksuaaliselle vetovoimalle koen lapsen kehon kun vertaa aikuisiin. Lapsenomainen herkkyys kuitenkin on todella kaunista mutta varsinkin silloin kun sitä näkyy aikuisissa naisissa.

Toisaalta ymmärrän sen että pienet tytöt ovat todella kauniita, ainakin silloin kun käyttäytyvät lapsimaisesti eivätkä seksuaalisesti mikä taas inhottaa itseäni. Missä menee normaalin ihastelun ja pedofilian raja?

Katselin myös aikuisten mallien kuvia. Voin sanoa vain että aikuinen nainen on seksikäs siinä missä lapsi on vain äärettömän kaunis ja seksuaalissävytteisessä mielessä aika inhottava.

Olen niin kiitollinen ja helpottunut että reagoin tällä tavoin. Olen kenties joskus todella pelännyt että minustakin tulee pedofiili. Olen jopa yllättynyt että olen näinkin terve seksuaalisessa mielessä.

Tiedän sen kokemuksesta että fantasia ja todellisuus ovat kaksi ihan eri asiaa. Jos pystyisin fantasioimaan jostain niin sanotusti väärästä asiasta ja se sytyttää, niin todellisuudessa se tuntuu puhtaasti väärältä eikä ollenkaan kiihottavalla tavalla väärältä.

Minulla on jossain vaiheessa toiminut fiktiivinen insestiporno mutta enää oikeastaan sekin tuntuu vastenmieliseltä ja oudolta. Saati sitten oma suku mikä on nykyisin täys turn-off.

Pohdin omaa seksuaalisuutta muutenkin. En oikein tiedä, mistä kiihotun. Joskus teininä katselin zoo-juttuja mutta nykyään eläinseksi iljettää ja on likaista. Furry-taiteesta pidän edelleen, eli anthropomorfisista hahmoista. Se on yksi sellainen pieni outouteni mikä on edelleen matkassa. En yhdistä furry-juttuja zoofiliaan, eri asia.

Esim. tämä on niin söpö! Siinä minun lempi fursuittaaja. Olen siis furry, eli suomeksi turri, jos ei ole tullut puheeksi. Piirrän anthroja ja haluaisin itsellenikin tällainen puvun eli fursuitin.

Todella vinoutuneessa ympäristössä siis olen kasvanut ja näinkin terve ja vain kenties hivenen häiriintynyt sen jälkeen. Ehkä furry on häiriintynyttä enkä edes tajua sitä itse? Tai jospa kiinnostukseni naisiin on häiriintynyttä?

Suren sitä että koen miehet vastenmielisinä. Tiedän, tai olen varma, että se johtuu traumoistani. Odottelen innolla jospa seksuaalisuuteni eheytyisi vielä täysin ja alkaisin syttymään miessukupuolesta. Seksuaalisuus kuitenkin kuulemma elää ja muuttuu iän myötä.