Ei enää täydy pelätä

Ei enää täydy pelätä että tulee veljen hakkaamaksi. Ei tarvitse pelätä isän kännisiä puheita ja ahdisteluja. Ei täydy pelätä että äiti tulee lepertelemään hempeitä. Voin olla omassa kehossa turvassa. Kehoni ja maadoittuminen on turvapaikkani. Kotini on turvani. Voin tuntea mitä vain, ei tarvitse paeta kaikkia kehon aistimuksia. Ei tarvitse paeta tunteita ja ajatuksia. Varmaankin vielä tulen naurahtamaan koko telepatian ajatukselle. Sekin oli vain väliaikainen vaihe mikä opetti jotain arvokasta. 

Minun kokemuksissani alienit kommunikoivat telepaattisesti. Onko ihmiskunta avautumassa telepaattiselle viestinnälle? Tuleeko niin käymään että evoluutio tekee meistä telepaattisia? Ihmiset eivät todellakaan ole valmiita siihen - en minä ainakaan. Leikittelen ajatuksella. 

Ei täydy enää hajota samoin kuin veljen kidutettavana olen hajonnut. En uskaltanut enää ilmaista mitään tunteita ulospäin kun veli suuttui aivan kaikesta - jos nauran, jos itken, ylipäätään jos tein tai sanoin mitään väärää, tuli nyrkistä. Näin muistelen. Lopulta päädyin olemaan aivan jumissa. Lyödään nyrkillä naamaan eikä ilme värähdäkään. Tehkää minulle mitä vaan, en välitä. Veljeä kai saanut eniten pelätä. Äitikin kuulemma pelkää mitä olen hänen kanssa jutellut puhelimessa. Veli on epävakaa ja raivoaa. 

Onneksi sentään minun ei täydy enää vierestä katsella sitä menoa, mikä helpotus. Olen kaukana hullusta, oudosta, sotaisasta pervosta perheestä. Eikä muitakaan sukulaisia tarvitse nähdä. 

Huojentunut helpotuksen tunne että insesti on todella tapahtunut ja samalla ymmärtää että se on ohi. Minua ei ole kymmeneen vuoteen raiskattu.