Anteeksianto

Sana "anteeksianto" on alkanut pyöriä päässäni jostain syystä. Pohdin, annanko tekijöille anteeksi? Puolittain, kyllä, puolittain en.

Anteeksiannon pointti on se että itse pääsen yli.

Anteeksianto ei hyväksy julmia tekoja. Se on sitä että annan anteeksi tapahtuneen ja siirryn eteenpäin. Katse ei enää ole menneisyydessä vaan nykyhetkessä ja tulevassa.

Perheeni ja sukuni on todella pahasti psyykkisesti sairastuneita joten ymmärrän miksi he ovat tehneet mitä tekivät. Heillä on varmasti omat lapsuuden traumat ja siksi he ovat ajautuneet noihin julmiin tekoihin. Ymmärrän siis sinänsä heitä. Vaikka se ymmärrys ei taaskaan ole sama kuin tekojen hyväksyntä.

Annan anteeksi itseni vuoksi ennen kaikkea, että koin sen kaiken julmuuden läpi. En ansainnut sellaista kohtelua. Onneksi osaan jo vaatia itselleni parempaa.

Vaikka antaisin anteeksi, vaadin silti oikeutta, ja toivonkin että tämä tapaus vielä menisi oikeuteen.

Olen päätynyt ajattelemaan näin: en hyväksy teidän tekojanne, mutta kunnioitan teidän valintaanne olla mitä olette, pahoja ihmisiä. En yritä muuttaa teitä hyviksi enää, tiedän, että ette ole ettekä tule olemaan. Kunnioitan siis mitä olette vaikka en voi sallia sellaisia tekoja mitä olette tehneet ja vaadin oikeutta.