Minulla on tietynlainen viehätys pahuuteen. Mutta valitsin itse olla hyvä ihminen. Minulle pahuus tosin ei tarkoita oikeastaan pahuutta puhtaimmillaan. Se on lapsekasta, tavallaan, jos miettii pahuutta oikeasti. Minulle se on sellaista pientä ilkikurisuutta ja fiktiivihahmojen fanitusta.
Näitä fiktiivihahmoja fanitan jotka ovat pahiksia:
Ronno Bambista. Sympaattinen, vähän herkkäkin tavallaan ja ilkikurinen.
Shego Kim Possiblesta. Paras naispuolinen pahis. Minun henkilökohtainen suosikki.
Frollo Notre Damen kellonsoittajasta. Kyllä, fanitan pervoa vanhaa ukkoa. Tämä muistuttaa myöskin minusta ja isästä, minä Esmeraldan roolissa ja isä Frollona. Haluaa omakseen tai tuhota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti