Helpottaako tämä ikinä? Olenko mielisairas lopun elämäni? Ei, kyllä selviän. Olen varma siitä. Näin sen enneunen joka symboloi eheytymistäni. Olen vapaa kaikesta traumatisaatiosta nyt. Menen päivä päivältä enemmän ja enemmän eteenpäin. En tule olemaan hullu lopun ikääni.
Miksi olen näin sekaisin? Koska meillä harrastettiin insestiä vuorokaudesta toiseen. Mutta nyt olen vapaa siitä.
Olenko edes olemassa enää kun tuntuu niin hyvältä? Miten täällä on niin raikasta ja valoisaa?
On ollut tyyntä monta vuorokautta. Ei kuulu kolisteluja ja yhdynnän ääniä. Voin huokaista syvään helpotuksesta. Insesti on päättynyt, se on loppu.
Voinkohan jo alkaa muistamaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti