Mitä?! Tämä on tosissaan tapahtunut?
Isä astuu huoneeseen. Hengitän pinnallisesti ettei se kuule että olen kiihottunut. Se tulee sänkyni viereen, istuutuu siihen ja laittaa kätensä reidelleni. Vaara! Pääni huutaa. Olen hievahtamatta, en uskalla liikahtaa. Se liu'uttaa kättänsä reittäni pitkin kohti alushousuja. Vaara! Vaara! Pidättelen hengitystäni. Sitten se ujuttaa kätensä alushousuihini. Vaara! Kuolemanvaara! Suljen silmäni, punastun ja alan hiljaa sisälläni nyyhkyttämään. Purskahdan itkuun. Isä ei välitä, on kuin olisin esine tai jokin, se ei välitä reaktioistani. Sitten se alkaa riisumaan omia alushousujaan ja asettuu päälleni. Isä, ei saa, älä isä, mä pyydän... Se ei vastaa mitään. Nyyhkytän aivan avuttomana. Isä alkaa keinua ja huojua ja koko huone samenee ja sumenee ja on mustaa täynnä, seinät huojuvat ja minulta tulee oksennus. Isä kiihdyttää tahtia ja kuulen sen huudot kuin jostain kaukaa. Kuulen oman vaikerrukseni kuin jostain itseni ulkopuolelta, kuin se en olisi minä, tytär, tässä isänsä alla raiskattavana. Se on joku toinen joka on tässä ja kuuntelen hänen huutoaan ja valitusta. Nyt olen itseni yläpuolella. Tarkkailen toimitusta enkä tunne enää mitään. Näen kasvoni itkuisina ja sydänsurusta vääristyneinä valitusvirressä mutta samalla olen täysin tyyni ja vapaa kivusta. Odottelen koska tuo tilanne päättyy että voin taas palautua kehooni. Isä selvästi saa nyt orgasmin, se huutaa, sen katse samenee ja kääntyy kattoon. Minä huutoitken fyysisestä ja henkisestä kivusta ja samalla olen kivusta täysin vapaa, yläpuolellani leijaillen. Sitten isä poistuu hiljaa huoneesta oven sulkien. Minä olen kiitollinen ja helpottunut että tämäkin raiskaus on ohi ja voin nyt nukkua. Yhtäkkiä jysähdän alas kehooni ja hengitän keuhkoni täyteen ilmaa, mikä haisee häiriintyneeltä, isältä, ja siltä erikoiselta hajulta miltä insesti aina haisee. Nyyhkytän hetken aikaa kunnes hymyilen. Nyt se on tältä yöltä ohi. Kunnes se taas tapahtuu ensi yönä...
Siis... häh? Kirjoitin tuota tarinaa ja korvissa alkoi soida ja säpsähdin, kuin hereille unesta, jossa aina olen. Tällaista siis on tapahtunut - ja minä olen selvinnyt siitä? Tuntuu niin helpottavalta tämä trauman realisaatio! Se on vapautus tuskasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti