Mielenterveys taas koettelee - telepatian kokemus, mikä minulla on ollut tiukassa seitsemäntoistavuotiaasta.
Heräsin kyllä ihan virkeänä nyt tänään. Aamukahvia keittelen ja keksiä ajattelin napostella. Olen kuolettanut tietoisen ajattelun telepatian pelossa. Mieleni on entistä sirpaleisempi. Lääkäri ei ymmärrä kun yritän sanoa ettei tämä lääkitys sovi minulle. Pelkään että tämä johtuu lääkityksestä. No, lohduttaudun sillä että tuskin lopun elämääni kärsin tästä uskomuksesta. Se vaan, jos se pahenee lääkityksestä, niin ei ole muuta keinoa kuin lopettaa lääkitys. Mihin lääkäri ei suostunut, vielä, ainakaan.
Olen onnekas kun olen selvinnyt näinkin hyvin. Insesti on todella tapahtunut. Ja se on minun osaltani lopultakin ohi.
Tiedän tämän todeksi vaan en sisäistä. Miksi en sisäistä?
Miksi tämän pitää olla näin helvetin vaikeaa?
Minun ei täydy enää olla väkinäisesti kiihottunut kun insestiä tapahtuu. Ja insesti on päättynyt. Eikä minun fyysiset aistimukseni välity muihin. Telepatian pelkooni kuuluu se uskomus että välitän tunteita, aistimuksia ja ajatuksia muihin. Myös se että silloin kun uskon että sitä tapahtuu niin sitä tapahtuu. Ehkä en ole niin telepaattinen mitä pelkään? Pakko jotenkin antaa tuon vaan olla, tuon uskomuksen, enköhän ennen pitkää pääse siitäkin yli.
Pitää vain oivaltaa ensin mistä nämä ongelmat johtuvat ja sitten kun sen muistaa, voi päästää niistä irti. Kokemukseni mukaan ne ongelmat vain liukenevat pois silloin kun tiedostaa mistä ne tulevat.
Voin unohtaa tuon telepatian, en tarvitse sitä enää. Eli joskus tarvitsin? Ehkä halusin niin kipeästi että joku tietäisi tästä ja miten kärsin että uskottelin itselleni olevani telepaattinen.
Jos tulen olemaan vielä psyykkisesti terve niin tämä tuska tulee palkitsemaan suuresti. Jos valaistun spirituaalisesti niin se on kaiken tämän tuskan arvoista.
Ehkä olen vielä terve. Ja minua palkitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti