Haaveile isosti

Nukuin viime yönä syvempää unta ja myös päikkärit nukuin syvempää unta. Aivot tuntuu syvemmältä tasolta eheytyneemmiltä. Nyt kaverilla kaffella. 

Eilen tuli paljon spirituaalisia kokemuksia - juttelin taas alieneiden kanssa ja kyselin ja he vastasivat. Kanavoin tulevaisuuttani. Kohosin 10D taajuuteen. 

Kun olen 35-vuotias, olen valmis. Silloin missio 100% suoritettu. Olen silloin siis täysin eheä. Eli enää pari vuotta siihen. 

Kanavoin myös että se minun omaelämäkertani on tärkein asia mitä teen tässä elämässä. Se kirja tulee vaikuttamaan maailmaan. Sen kirjoittamisen jälkeen voin tehdä elämässäni aivan mitä haluan. Tietysti haluan toteuttaa haaveitani, eri aloilla työskennellä, ja tehdä tärkeää työtä ihmiskunnan hyväksi. 

Veljeni suoritus epäonnistui täysin. Hän meni helpointa reittiä. Minä valitsin vaikeimman mutta palkitsevimman. Veljeni epäonnistumisen kautta minun missioni oli noin 70% vaikeampi mitä piti olla. Ja onnistuin silti täysin. Alienit kommunikoivat minulle jo nyt, eikä viidenkymmenen vuoden kuluttua. Tämä suoritus on paljon parempi kuin käsitän. Kaikkea ei vielä paljasteta, miten hyvin meni ja mitä tulen saamaan elämältä. 

Veljeni rooli on nyt erilainen mitä alkujaan piti olla. Hän näyttää insestin todellisuuden siinä missä minä puhun runollisesti tapahtuneesta. 

Haaveilen suuria. Aika näyttää, ovatko unelmani liian suuria toteutuvaksi. 

Tuli sellainen olo että nyt minua palkitaan. Nyt saan itselleni jotain takaisin siitä mitä olen muiden hyväksi tehnyt. Olen riemuissaan. 

Ennustan siis itselleni suuria asioita. En uskalla valottaa niitä kauheasti tässä jos vain sekoilen ja vaikutan kuvittelevani itsestäni liikoja, mutta että tulisin olemaan jopa historiallinen henkilö.

Minua opastetaan ja seuraan vain johdatusta. Sillä pääsen perille. 

Niin ihanaa jos tämä on toteutumassa että kirjani tulee myyntiin. Uskaltaako sitä luottaa, että minulle tapahtuisi jotain niin hyvää? Olen kuitenkin tavalla tai toisella päättänyt sen kirjoittaa. Vaikka sitten anonyyminä tai fiktiivisenä romaanina. 

Haluan ottaa kantaa maailman epäkohtiin. Haluan vilpittömästi auttaa kaikkia - ihmisiä, eläimiä, luontoa. Voin toivottavasti oman tarinani kautta herätellä ihmisiä niin että asioihin puututtaisiin. Että yksikään elävä olento ei tulisi kärsimään kuten minä sekä veljeni ja koko sukuni. 

Rauhallista. On niin tyyntä. Lojun kotonani sohvalla ja mietin. Olen turvassa nykyään. Alienit sanoivat muun muassa minun olevan varmuudella turvassa. Alan hiljalleen luottaa siihen, että olen. 

Aurora, tuleva tyttäreni, on paljon mielessäni. Tykkää vaaleanpunaisesta ja on todella tyttömäinen. Hehkuttaa äitiään. Jostain syystä näen hänet vahvemmin kuin tulevan poikani ja mieheni. Tapaan tämän miehen jossain yhteisen mielenkiinnonkohteen kautta, sen tarkemmin en tiedä. Poikani nimi on Romeo. Todella romanttiset nimet mielestäni. Tämän miehen kautta seksuaalisuuteni avautuu. Tapaan mieheni ehkä noin kahden vuoden päästä. Hän on sielunkumppanini tai miksi sitä haluaa kutsua. Hänen nimestään en ole aivan varma mutta Henri tulee mieleen. Se voi myös olla isän pohjalta keksitty nimi. Hänellä on tummat hiukset. Maailman komein mies minun silmääni. Saisin siis sittenkin hyvän ja komean miehen! Ajattelin kai, että en kelpaa kenellekään komealle. 

Tällaista siis ennustan. Ennustan myös itseäni julkisuudessa, että poliisi lopultakin puuttuisi tähän ja antaisin haastattelun lehteen. Ellei se ole toiveajattelua, koska se voi olla sitäkin. En halua vaikuttaa siltä että kuvittelisin itsestäni liikoja ja kerron näistä visioista koska ne ovat kiinnostavia... Ja olen riemuissaan niistä, luonnollisesti. Jospa saisin elämältä jotain näin hyvää?

Odotan tulevaa innolla. Tuntuu, että hyviä asioita tulee vielä tapahtumaan.