Uusi ja uljas on aamu kun
Parvekkeelta katselen
Uudestisyntynyt maisema
Sinne pian mä astelen
Auringon säteet siivilöityvät keväässä puitten lomasta. Hengitän raikasta ilmaa. Katson taivaalle, lintuparvi pyrähtää lentoon. Hymyilen. Aamu on valjennut.
Olen valaistumista kohti menossa. Kärsimys menettää merkitystään. Lopulta sitä ei vain enää ole. Naurahdan! Sepä oli helppoa.
Olen saavuttanut seesteisyyden, harmonian. Mieleni on tyyni ja rauhallinen useimmiten. Sekä positiivinen. Aiemmin se oli tyhjyyttä jota itkeskelin - olen päässyt nyt perille ja mitä täällä on, pelkkää tyhjyyttä! Myöhemmin tyhjyys muuntui mielenrauhaksi. Kaikki säkenöi kirkkauttaan. Ja koen autuuden.
Olen kokenut sielun pimeän yön läpi ja nyt voin sanoa olevani melko tyytyväinen elämääni ja mielialani on korkealla. Tosin toisinaan ahdistaa ja koen musertavia hetkiä. Mutta nekin hetket vievät minua eteenpäin.
Uskon että tulen vielä kokemaan pysyvän spirituaalisen valaistumisen. Olen jo hyvällä matkalla sitä kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti