Mitä hittoa?! Olen ihan älyttömän kehittynyt nykyään henkisesti. Ja olen hemmetin hienosti selviytynyt traumoistani... tähän mennessä, siis. Vielä on matkaa eheyteen. Mutta enköhän eheydy.
Kundaliinienergia avasi henkisen polkuni kohti valaistumista. Olen jo korkealla dimensionilla. En tiedä kyllä, millä useimmiten, mutta vähintäänkin 5D. Kenties ajoittain jopa 10D, ellen kuvittele.
Alienit valitsivat minut tehtävään joukosta ihmisiä, unessani. Nykyään näen paljon unia joissa kaikki unelmani toteutuvat. Enneunia vai toiveita?
En tiedä rehellisesti mitä ajatella näistä spirituaalisista kokemuksistani paitsi sen että se siirtyminen 4D dimensionilta 5D dimensioon oli ihan selkeä ja konkreettinen, siihen luotan, siis. Ja siihen uneen kirkkaasta merivedestä ja kauniista haikalaparvesta.
Se uni on alkanut jo toteutumaan.
Ei tarvitse pelätä kiihottumista nyt, se on ohi, ne ajat, kun oli pakko kiihottua ettei yhdynnät satu liikaa. En enää joudu pakotetuksi yhdyntöihin.
Juurichakra on minulla varmaan todella tukossa, samoin sakraalichakra.
En anna kiihottumisen koskaan niin sanotusti nousta päähän koska pelkään että pää räjähtää jos annan sen tuntua pään tasolla. Mutta nyt ei tarvitse sitäkään pelätä. Se päinvastoin eheyttäisi, jos antaisin kiihottumisen tuntua koko kehossa. Olen toistaiseksi lukinnut sen alakroppaan.
Oikeasti hitto tämä on niin ihanaa että insesti on viimein päättynyt! Ei ole parempaa tunnetta kuin olla elossa ja riemuita sitä, ja olla vapaa koko hiton suvusta ja kaiken maailman raiskareilta ja yksin ja turvassa. Ei ole parempaa kuin se tunne miten on onnistunut vaikeassa ja vaarallisessa missiossa, eli nähdä haikalat kirkkaudessa, lipumassa rauhallisesti, ääriään myöten kristallinkirkkaassa meressä.
Ja tästä elämäni vasta alkaa.
On onnellinen loppu. Mutta on myös onnellinen uusi alku. Aivan puhdas sivu elämässäni aukeaa minulle. Olen voittanut pahimmat vastoinkäymiset ja nyt elämäni on yhtä lomailua. Eläkkeellä olen mielenterveysongelmien takia eli kai kaukana lomasta, mutta lomalta tämä silti tuntuu.
On tämä tauotonta työn tekemistä toisaalta myös. Mutta työn ohessa lomailen. Ja myös nautin tästä työstä, kovin paljon. Palkintona siitä on eheys, terveys. Teen tätä työtä mielelläni!
Olen korkealla taajuudella henkisesti, spirituaalisesti, minulla on turvallinen, oma koti jossa on viihtyisää asua ja kaunis sisustus, ystävällinen tiivis yhteisö täällä tukikämpässä missä asun, saan jutella lähes päivittäin asioistani ja avautua ihan suoraan jopa vaikeimmista asioista, saan nukkua yöni turvassa, rauhassa, voin lepäillä vaikka puolet tai enemmänkin päivittäin, olen tyytyväinen itseeni ja siihen keneksi olen muotoutumassa. Eli siis paljon on elämässäni nyt hyvin! Nimenomaan nyt, tässä hetkessä.
Enkä edes varsinaisesti tarvitse yhtään mitään. Minulle riittää se, että elän. Ja pelkästään elossa oleminen on minulle suuri riemun aihe.
Melkein kuolin itsemurhaan ja tulin melkein murhatuksi. Siksi juuri on sanoinkuvaamattoman ihanaa, että olen edelleen yhtenä kappaleena - kaikki raajat, silmät, sormet ja varpaat kunnossa, ei mitään väkivallan merkkejä juurikaan - paitsi kasvoissa hivenen epäsymmetriaa (mitä suren suhteettoman paljon). On niin ihanaa olla omassa kropassa! On ihanaa katsoa itseään ja todeta, minulla on aikuisen keho!
Tietoisuuteni on kasvussa, kehittymässä kohti kirkkautta. Se on se samea vesi unissani, tunteeni, koko tietoisuuteni. Ja se tulee kirkastumaan. Haikalat ovat traumani, pelkoni ja vaaralliset ihmiset elämässäni. Kaikki se rumuus ja lika jopa näyttäytyy kauniina. Jopa häiriintyneisyys on omalla tavallaan kaunista kun se kirkastuu. Ei ole enää epämääräisiä, epämuodostuneita kaloja likaisessa vedessä vaan on haikalat kirkkaassa vedessä. Ymmärtänette symboliikan, se on ilmiselvä.
Kaikki elämäni vastoinkäymiset ovat palkinneet eri tavoin. Koulukiusaamisen myötä minusta tuli vahvempi puolustamaan itseäni sekä tarpeeksi empaattinen puolustamaan muita kiusattuja. Olen oppinut pyyteettömästi rakastamaan itseäni, ilman muiden rakkautta, koska kukaan ei koskaan rakastanut minua. Tai näin oletin. Masennuksen myötä osaan tuntea suurempaa iloa, onnellisuutta. Kuolemanvaaratilanteiden myötä opin arvostamaan sitä mitä on olla elossa. Ulkonäköpaineiden myötä kehitin sisäisiä ominaisuuksiani kuten älykkyyttä ja taiteellista lahjakkuutta ja sisäistä kauneutta. Kaikesta paskasta koituu lopulta jotain hyvää!
Elämäni haasteiden myötä olen paljon vahvempi nyt ja kiitollinen todella kaikesta siitä hyvästä mitä olen saanut. Suurin palkinto on tämä korkea tietoisuus. Tämä, että olen korkealla taajuudella spirituaalisesti. Se tekee elämästä valoisaa, kirkasta, tarkkaa, laajaa, onnellista, kevyttä! Kärsimykset menettävät merkitystään tällä taajuudella millä olen nyt.
Minulle luvataan paljon. Jo yksitoistavuotiaana ajattelin saavani vielä jotain todella suurta onnellisuutta ja rakkautta. En ole varma, näinkö sen enneunissa? Muistan vain ajatelleeni näin. Ja tämäkin uni on alkanut toteutua. Minulle sanotaan, suoritukseni on parempi kuin odotettiin. Sanotaan että saan elämältä ihan kaiken, etten tule olemaan pettynyt mihinkään.
Näistä ennustuksista en tiedä, mutta minulla on sellainen fiilis että jotakin todella hyvää tulee elämässäni vielä tapahtumaan, ja odotan sitä jotakin innolla.
Juon kaffetta ja riparibiisit soi. Voisin tupakille mennä tästä. Iloinen mieliala. Voittajafiilis! Kyllä me selviydytään, kanssasisaret ja -veljet! Me olemme kaikki voittajia! Paljon rakkautta, haleja ja pusuja sinne, ihanat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti