Lopultakin, olen tarpeeksi vahva muistamaan traumani.
Isä, äiti ja veli siis hyväksikäyttivät minua seksuaalisesti läpi elämäni. Veli tietystikään ei lapsena muistaakseni mutta murrosikään tullessa viimeistään. Myös muita sukulaisia osallistui insestiin kuten enoni ja ukkini. Melkeinpä jokainen sukulainen tavalla tai toisella hyväksikäyttivät minua seksuaalisesti.
Tekee kipeää muistaa mutta se on ainut tie eheyteen.
Jotenkin rauhoittaa. Tiedän, etten ole vaarassa enää.
Rakastan minua, itseäni. Ihanaa olla rakastunut itseensä. Kesti vuosia opetella se, parikymmentä vuotta. Nykyisellään rakastun itseeni vain entistäkin enemmän. Rakastan myös muita ihmisiä.
Tiedän, että olen kaunis. Olen kaunis niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Ihanaa alkaa muistamaan insesti lopultakin. Ymmärrän sen nyt paremmin, se on ohimennyttä elämää.
Kyllä, tahdon muistaa. Kyllä, olen valmis muistamaan.
He ovat olleet tuossa oven takana, kuulostellen, nukunko jo, että he voivat tulla ja raiskata minut. Katson ovelle päin. Se ei aukea enää. Siellä ei ole ketään kyttäämässä. Sängyssäni ei ole enää harrastettu yhdyntää. Sukulaisia ei ole enää ympärillä naimassa toisiaan. Olen kauniissa kodissani yksin ja saan olla yksin.
Ihana elämä. Elämäni on niin ihanaa nykyisellään, parhaimpina hetkinä. Olen korkealla taajuudella henkisesti, spirituaalisesti. Siksi on niin valoisaa ja kevyttä.
Haluan muistaa irstaimmat hetket, kuten sen, miten isäni naama punaisena ähkii päälläni. Näyttää niin irvokkaan rumalta ja naiseuteni on menetetty. Haluan muistaa miten isä puristeli rintojani ja työnsi peniksen rintojen väliin. Haluan muistaa miten näin äidin harhaisesti jonain toisena naisena. Haluan muistaa veljen väkivaltaisuuden minua kohtaan miten hän uhkaili kaikenlaisella (mitä en nyt kykene muistamaan). Siis, niin syvä helpotus muistaa jo.
Rakastuin veljeeni hänen väkivaltaisen käytöksensä kautta? Sille oli joku termikin mitä en nyt muista, että rakastuu pahoinpitelijäänsä. Ihanaa ettei veli ole täällä käskyttämässä. Äidin puheet puhuvat puolestaan, kuulemma veli siellä käskyttää vanhempia. Veljeni ollut todella aggressiivinen.
Millähän taajuudella nykyisin olen? Ilmeisesti aika korkealla kuitenkin.
Myönnetään, insesti on totta, ja olen totisesti selviytyjä.
Rakastaminen on vaikeaa kun on niin pahasti traumatisoitu niiden toimesta joiden piti opettaa tervettä rakkautta. Oletko koskaan rakastanut ketään muuta kuin perheenjäseniä, terveellä tavalla? Tai onko sinua kukaan perheen ulkopuolinen rakastanut? Se voi olla kyllä vaikeaa tulla rakastetuksi terveellä tavalla. Usein traumoja kokeneet eivät hyväksy rakkautta kun se tulee vastaan, ja torjuvat ne jotka yrittävät rakastaa.
VastaaPoistaNoin minä reagoin, torjun sen. Kyllä exä rakasti, ainakin. Itse en ole koskaan rakastanut varmaankaan.
PoistaYmmärrän. Itsellä meni vuosia että opin ottamaan vastaan rakkauden ja tuntemaan sitä. Olitko kauan exäsi kanssa? Usein pitkät suhteet on tosi vaikeita kun on traumoja, omat kesti harvoin yli 4-6 kk. Olin melkein 30 kun tapasin sen oikean, vaikka en sitä silloin tajunnutkaan. Se valkeni vasta kun tajusin, että sitä samaa naamaa onkin jaksanut jo pari vuotta, ja sekin jaksaa minua.
PoistaIhana kuulla. Oltiin kymmenisen vuotta yhdessä mutta se ei koskaan oikein toiminut.
Poista