Voihkintaa ja ähkimistä kuuluu joka huoneesta, siellä he yhtyvät kuin mitään syntiä eivät tekisi. He eivät välitä, onhan tämä puhdasta euforiaa, nautintoa, jolta on niin vaikeaa kieltäytyä. Yhteen ääneen he huutavat toistensa nimeä ja minua heikottaa. He ovat yhtyneet ja minä katson vierestä salaa tahattomasti punastellen. Menen mukaan ja annan mennä. Katumus saa tulla myöhemmin. Sitten he pukeutuvat nopeasti vaivautuneina vältellen toistensa katsetta. Minua oksettaa, mitä menin taas tekemään? Tiedän ettei tämä ollut ainut kerta kun me haureutta harrastamme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Astun eräänlaiseen tyhjiöön
Itkettää melkein jos en olisi turta itkeäkseni. Olen turvassa täällä, sataprosenttisen turvassa. Isä ei enää koskaan tule raiskaamaan. Voin ...
-
Muutama selfie. Laitoin nyt samaan postaukseen vaikka tämä on vähän hassua ehkä. Minulla on itseni etsimisen kanssa yhtälailla menossa itsen...
-
Kun tullut taas vähän epäileviä kommentteja, avaan hiukan traumojani jotka ovat varmuudella totta ja joista tiedän että hyväksikäyttö on oik...
-
Mua ei enää alisteta. Kukaan ei alista mua enää. Mua ei alisteta toisten tahtoon. Mua ei seksuaalisesti alisteta. Ihan puulla päähän lyöty o...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti