Voin olla näkyvä

Nyt on turvallista. Voin tulla esiin. Voin olla näkyvä. Dissosiaatio lievittää. Kehoni on turvassa. Tilanne on rauhoittunut. Voin olla aikuinen kaunis minä enkä ole enää pieni tyttö pedofiilien armoilla. Olen aikuinen ja kukaan ei enää voi satuttaa minua koska en ole avuton pieni lapsi joka ei mahda aikuisille mitään. Tuli rohkeampi, sosiaalisempi olo. Tunnen itseni aikuisemmaksi mikä tuntuu todella hyvältä. Haluan olla aikuinen ja tuntea olevani aikuinen. Aikuisena olen seksikäs mistä pidän. Pikkutyttömäisenä en ole niin seksikäs (mikä sekin kertoo siitä etten onneksi ole pedofiili).

Yhtäkkiä vain tajusin tämän ja tunsin olevani enemmän kehossani ja rohkeampi. Noita tajuamisia tulee ihan puskista. Alitajunta työstää omaan aikaansa asioita.

Täällä osastolla on pari tyyppiä joiden puheisiin voin samaistua, tavallaan peilaa minua ja omia ajatuksiani. Ymmärsin että olen yhtä suuruusharhainen kuin he. Taikka en kai enää mielestäni niin pahasti ole tai ainakaan yhtä pahasti kuin he. Mutta kuuntelen ja ymmärrän koska ymmärrän mitä on olla todella huonossa kunnossa.

Täällä on kuitenkin ihan mukavia keskusteluja ollut muiden potilaiden kanssa. Kaipaan sosiaalisuutta. Mieluiten kyllä olisin psyykkisesti parempivointisten ihmisten ympäröimä, se on raskasta ja ilmapiiri sen mukainen, olla psyykkisesti sairaiden keskuudessa.

Voin tosiaan näkyä nyt. Voin tuntea kehoni. Voin tuntea tunteeni. Voin maadoittua.