Sain jotenkin järkeiltyä itselleni ettei telepatiaa ole sillä tavalla ainakaan mitä sitä olen pelännyt tässä seitsemäntoistavuotiaasta asti.
Nyt on enemmän sellainen olo että ajatukseni ja tunteeni ovat turvassa muilta sisälläni kun pitkään on ollut sitä tunnetta että ne ovat jotenkin ulkopuolellani ja tarttuvat muihin ja muut voivat ne telepaattisesti tietää.
Käytin ihan logiikkaa ja se auttoi. Vielä hieman uskon tähän mutta ei se muutos ja eheytyminen kai hetkessä käykään aina vaikka niinkin voi käydä.
Vielä olen vapaa tältä telepatialta ja tämä on vain alku sille matkalle!
Tässä aika mennyt ihan hyvin jutellessa hoitajille mukavia ja muille potilaille. Kuulemma vaikutan ihan hyvinvoivalta. Ehkä pääsen muutaman kuukauden sisään kotiin. Vähän kyllä harmittaa kotiin mennä kun siellä on vähemmän sosiaalista kontaktia. Pitää hankkia varmaan jokin harrastus tai käydä baarissa metsästämässä uusia ystäviä.
Mutta joo, telepatian tunne alkaa lievittää. Vieläkään en ehkä uskalla ajatella ihan vapaasti kaikkea pelossa että muut saa tietää mutta sitten kun ajattelenkin tätä telepatiaa, tuntuu kuitenkin että ajatukseni ovat turvassa pääni sisällä.
Spirituaalisia kokemuksiakaan ei ole ollut nyt mikä kyllä vähän harmittaa koska ne ovat niin kiinnostavia ja auttavat minua. En tiedä ovatko ne harhaa vai totta mutta kaipaan niitä silti vaikka olisivatkin harhaa.
Olen käynyt nyt enemmän traumamuistoja läpi kun lääkitys aloitettiin uudestaan ja niitä on tullut enemmän. Nautin siitä kun voin vain mennä lattialle tai sängylle makaamaan ja antaa muistojen ja tunteiden virrata ja uppoutua mietteisiini.
Dissosioimiseni on pysynyt samana aikalailla eikä lievittänyt tai pahentunut. Toivon että se pian lievittäisi. Haluan tuntea olevani minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti