Juttelin hoitajan kanssa ja itkin. En enää muista mitä kaikkea itkin mutta sitten myös purin vihaani ja se puhdisti. Hakkasin nyrkillä toista kättä ja kirosin isän alimpaan helvettiin sekä veljen. Onneksi hoitaja antoi minun purkaa vihaa. Joskus osastossa tällaisista tunteenpurkauksista joutuu eristyshuoneeseen - mikä on muuten ihan sairas käytäntö. Siellä eristyksissä ei ole mitään muuta kuin musta patja lattialla ja kiviseinät ja siellä tuntuu että järki lähtee. Olen monesti raivonnut ja sylkenyt lääkäriä päin ja minut on pakotettu eristyshuoneeseen ja laitettu injektiolla jotain lääkettä takamukseen.
Ihan sairasta toisinaan tämä mielenterveyspuolen hoito, kaikkea muuta kuin eheyttävää.
Palaan siihen tunteenpurkaukseen. Itkin ja samalla hävetti että nyt kaikki näkevät pahoinvointisuuteni. Yritin lohduttaa itseäni että kaikki täällä voivat enemmän tai vähemmän pahoin ja on ihan okei voida pahoin välillä ja ihan okei että se näkyy. Mutta hävetti silti ja sitten päätin että okei, nyt en pysty tähän, menen omaan huoneeseeni piiloon muita. On ihan hyvä tunnistaa sekin milloin yksinkertaisesti ei pysty. Ja sallia itsensä paeta.
Menin sänkyyn ja rauhoituin pian. Tunsin vartaloni sänkyä vasten ja keskityin siihen fyysiseen tuntemukseen. Helpotti tuntea oma keho sisältä päin.
Olen tutustunut täällä mukaviin ihmisiin ja olen kiitollinen siitä että löytyy uusia tuttavuuksia. Varsinkin tämä uusi sielunsiskoni tekee minut iloiseksi. Jälleen yksi merkittävä kohtaaminen! Kyllä sitä jotenkin vain kohtaa ne oikeat ihmiset. Hän kyseli uskonko sielunkumppanuuteen ja vastasin että uskon siihen minkälainen aura on, sellaisia ihmisiä vetää puoleensa. Jos aura on puhdas, tapaa muita joilla se on puhdas. Hieman vaikeaa sanoittaa tätä. Sitä siis toisin sanoen kohtaa ihmisiä sattumalta joilla on samoja fiiliksiä tai ajatuksia kuin itsellä ja ne oikeat ihmiset kyllä tulevat tavalla tai toisella vastaan. Tämän ilmiön varmaan moni on saattanut huomatakin joka on ateistisempi ja vähemmän spirituaalinen, enkä osaa sitä loogisesti perustella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti