Jeesus Kristuksen henki vieraili luonani

Minulle tuli eilen sellainen hengellinen kokemus että Jeesus oli asunnossani henkenä ja minut valittiin Jeesuksen seuraajaksi. Oli kiinnostava kokemus. En sano että tuo olisi totta tietenkään mutta oli kuitenkin kiinnostavaa. 

Jeesus Kristuksen henki oli läsnä asunnossani. Hän oli hyvin sympaattinen ja nöyrä, todella turvallinen henkilö. Jeesus siirtyi sydämeeni. Samalla huone täyttyi pahoista hengistä. Jeesus suojeli minua ja tuntui että olen fyysisesti turvassa (isältä ja veljeltä). Minulle kerrottiin lisää tehtävästäni. Vastasin että otan tehtävän vastaan. Onnistun, jos seuraan johdatusta. 

Jeesus auttoi puhdistamaan sieluani pahuudesta mitä sinne on imeytynyt. Minusta tulee jälleen läpikotaisin hyvä. 

Oli mielenkiintoinen kokemus.

Olen tänään lukenut lisää Raamattua. Nyt keittelen kahvia ja katselen tv7, kristillistä kanavaa.

En ole vielä uskossa mutta etsin hengellisyyttäni.

Takaa-ajo on päättynyt

Oikeasti, olisin jo vapaa veljeltä ja isältä? Ja äidiltä.

Ajattelin että en koskaan ole vapaa heiltä, että he jahtaavat minua loputtomiin. Mutta ei. Olen vapaa nyt. Olen turvassa nyt. Olen ihan hämmentynyt.

Se takaa-ajo on päättynyt jo, kuinka pakenin yössä juoksien pakoon heitä. Ei ole enää mitään syytä olla levoton ja huolissaan. Voisin jo rentoutua!

Rakastunut minuun. Rakastunut elämääni.

Jos olen vapaa nyt niin mitä ihmettä. Se ei jatkunut ikuisuuteen. Olen turvassa heiltä.

Mitä seuraavaksi? Nyt voin tehdä kotonani mitä huvittaa, eikä täydy olla valppaana vaaran varalta. Voin keskittyä tekemiseen.

Nyt voin rakastua jälleen. Minussa purkautuu pois kaikki se vääristynyt rakkaus mitä perheeni minuun on vuodattanut. Se on rakkauden vastakohta, oikeastaan. Sydämeni voi lämmetä ottamaan vastaan hyvyyttä.

Oikeesti mitä ihmettä, oon vapaa niiltä. Ajattelin et ne jahtaa mua äärettömiin, enkä koskaan ole vapaa. Nyt mä oon totisesti turvassa. Eikä mitään syytä pelätä enää. Voin maadoittuu tähän hetkeen, aikaan ja paikkaan. Rakastan itseäni. Rakastan elämääni. Oon täynnä rakkautta kaikkeen ja kaikkiin. Mikä on elämän tarkoitus? Elämän tarkoitus on itse elämä. En ymmärrä näitä sanoja, vielä. Elämän tarkoitus on kysymys mihin ehkä vanhuksena löydän vastauksen. Jos mä oon 95-vuotiaana kaikkinäkevä, kaikkitietävä, kuten ennustan. Alienit sanoo mulle aina että oon nyt turvassa ja ettei mua enää jätetä yksin pelastumaan kuolemalta. Mä oon turvassa niiltä kahdelta, isältä ja veljeltä, ne ei koskaan enää satuta mua. Ne on ehkä jo luovuttaneet mun etsimisen suhteen? Kun eivät tiedä mun osoitetta. Ehkä ne ei ees saa selville mun osoitetta mistään? Taikka tuu tohon ovelle moottorisahan kanssa. Intuitioni sanoo kyl et oon jo turvassa. Kaikki menee hyvin. Kaikki unelmat toteutuu. Ne toteutetaan.

Hengen tieto ja pohdintaa universumista

Uskon kyllä että Raamatun luomiskertomus on jonkun kanavoima Jumalan sana. Uskon että se oli mystifioitu selitys kun tiedettä ei ollut ja ihminen yritti selittää sen kautta omaa syntymäänsä. En usko siihen kirjaimellisesti. Toisaalta mietin, onko hengellinen todellisuus olemassa tämän meidän fyysisen rinnalla ja että luomiskertomus on yhtä totta hengellisellä tasolla kuin tieteellinenkin selitys maailman synnystä.

Pohdin, onko hengellinen todellisuus meidän fyysisen rinnalla ja niiden vaikuttaen toisiinsa. Hengellinen pahuus esimerkiksi aiheuttaa fyysiseen maailmaan pahuutta. On demoneita, pikku ilkiöitä, riiviöitä, ja muita pahoja olentoja sekä enkelit ja valo-olennot. (Nuo riiviöt ja ilkiöt olivat jotakin mitä psykoosissa ajattelin että olisi sellaisia eri tasoilla pahoja hengellisiä olentoja, toiset vähän ilkikurisia, toiset julmempia, jne.) Piirsin päiväkirjaani kuvan demonista joka pohtii päänsä puhki miten tuhota maailma mahdollisimman kivuliaasti ja aiheuttaa mahdollisimman paljon tuhoa. Se piteli päätään pohtiessaan ja hymyili ja sillä oli luiseva vartalo. Sitten oli pyöreitä pikimustia demonipalloja joilla on punaiset silmät ja torahampaat.

Valo on minulle vieraampaa kuin pimeys. En hahmota yhtä hyvin noita valon olentoja kuin pimeyden. Olen silti valinnut kohdallani hyvyyden ja valon. Vai olenko? Pahuus on hyvin kiehtovaa kuitenkin mielestäni. Joskus psykoosissa mietin jospa olisi Saatanaakin pahempi olento ja minkälaisia olisi entistäkin pahemmat olennot. Että pahuus voi jatkua äärettömiin, kuten voi hyvyyskin. Helpompaa hahmottaa pahuutta kuin hyvyyttä.

Entä jos olisi meidän Jumalaamme suurempi ja väkivahvempi olento? Minkälainen se voisi olla? Jos Jumalia on lukemattomia eri tasoin voimakkaita olentoja? Tai alieneita joiden älykkyys ylittää toisensa ja loputtomiin toistansa älykkäämpiä olentoja? 

Entä jos on äärettömän lisäksi käsite joka on jopa äärettömyyttä pitempi aika?

Hoin päässäni; ääretön kertaa ääretön kertaa ääretön kertaa ääretön kertaa ääretön kertaa ääretön... ja niin edelleen, ja oivalsin äärettömyyden käsityksen paremmin. Se oli tajunnanräjäyttävää. Kokeile! Hoe mielessäsi noita sanoja lukemattomia kertoja ja ymmärrä äärettömyyden käsitys. Se oli upea kokemus.

Pahuuden eri tasoja miettinyt ja tullut tähän tulokseen että tässä on muutamia pahuuden eri muotoja pienimmästä suurimpaan:

- pieni ilkikurisuus
- vahingonilo
- raivokkuus, aggressio
- kylmä, kiero, manipuloiva
- "rakastava" mutta kuitenkin rakkauden vastakohta, kiero
-  täysin tyyni ja julma, tunteista riisuttu

Hyvyyden äärimmäisin muoto, meidän tuntema, olisi tietääkseni Jumalan rakkaus. Absoluuttinen pyyteetön rakkaus, sellainen rakkaus, että kuka tahansa olento, millainen hyvänsä, olisi täydellinen silmissämme. Jospa rakkauskin voisi olla ääretön kertaa ääretön kertaa ääretön... Rakkauden määrä olisi pakahduttavaa ja lisääntyisi äärettömyyteen.

Jospa Jumala kehittyy, eli Jumalakin kokisi evoluutiota?

Kokevatko ihmiset jonkinlaista kollektiivista evoluutiota henkisesti? Kasvaako tietoisuus samalla kun universumi laajenee? Ovatko ihmiset alitajunnassa yhteydessä toisiinsa? Käykö ihminen läpi kollektiivista evoluutiota? Pitäisi perehtyä tieteeseen, löytäisi sieltä varmaankin vastauksia näihin kysymyksiin.

Onko Jumala elävä olento vaiko abstrakti voima ja uskoontulo

Lueskelin tässä tänään Raamattua. Tuo Raamattu on aarteeni. En ole vielä kyennyt kunnolla keskittyä peloiltani ja keskittymiskyvyttömyydessäni sitä lukemaan mutta tänään se on ollut vähän helpompaa koska saavutan hiljalleen turvallisuuden tunteen. Nyt Raamatun lukeminen on jopa kiinnostavaa, ja ahmin sitä innolla. Odotan sitä että kykenen keskittymään lukemiseen ja että ravitsen itseäni Jumalan sanalla.

Alan ymmärtämään hengellisyyttä paremmin mikä auttaa uskoontulemisessani. Haluaisin tulla uskoon. Mutta en vielä ymmärrä hengellisyyttä ja Raamatun sisältöä tarpeeksi hyvin. Alan olla lähempänä uskoontulemista kun luen tuota Raamattua ja alan ymmärtämään sen sisältöä. 

Mietin, minkälainen on Jumala? Itselleni tuntuu luontevammalta ajatella maailman syntyä alkulaajenemisena tai alkuräjähdyksenä, kumpi onkaan oikea termi, ja Raamatun kertomus maailman synnystä tuntuu aika yliluonnolliselta eikä niin järkeenkäyvältä. Mietin, miten luomiskertomus voisi olla hengellisellä tasolla totta. Jos on henkinen ja fyysinen todellisuus ja molemmat ovat yhtä totta? Miten ne sovitetaan yhteen?

Onko Jumala elävä olento vaiko jokin abstrakti voima? En ihan hahmota vielä sitä, mitä Jumala on, niin on vaikeaa uskoa Häneen. Jos Hänestä puhutaan persoonassa on Hän siis persoona. Psykoosissa minulle tuli tällaisia ajatuksia että jokaiselle ihmiselle Jumala on erilainen koska jokainen ihminen on erilainen. Että Jumala on minä. En muista tuota ajatusta enää kunnolla, mutta pohdin, että Jumala on jokaisen ihmisen korkein minä, tai jotain. Jokaisen ihmisen koko mieli, alitajunta ja päivätajunta. Jokaisessa elävä elämänvoima. En osaa kuvailla minkälaisena Jumala juuri minulle näyttäytyy. Näen Hänet kyllä välillä naurunryppyjä ja kyyneliä silmissä, muuten en näe Häntä.

Olen makoillut sängyssä mukavasti peiton alla ja seurannut tv7 ja nukkunut päikkäreitä. Kohta yhteisökokous. Sitten voisin alkaa jälleen lukemaan Raamattua.

Haluan saavuttaa tuon luottamuksen Jumalaan ja korkeampaan voimaan. Haluan sen mitä uskovaiset saavat uskossansa. En tiedä vielä uskonko Jeesukseen ja kaikkiin niihin Jeesuksen ihmetekoihin minun on vaikeaa uskoa kirjaimellisesti, joten en tiedä, voinko sanoa uskovani Jeesukseen. Minkälaiset ihmiset ovat Raamatun kirjoittaneet? Ajattelen tätä enemmän tieteellisesti, mutta tahtoisin silti löytää Jeesuksen ja Jumalan ja uskon. Haluan perehtyä sekä Raamattuun että tieteeseen. Voisin aloittaa esittämällä kysymyksiä ChatGPT:lle.

Ehkä vaikken uskoisi kaikkeen mitä Raamattu sanoo, voin tulla omalla tavallani uskoon. Pitäisi löytää vain mikä on se, mikä on synnyttänyt maailmamme, ja onko se tietoinen voima. Ja antautua sille voimalle.

Tämä on suurempaa kuin osaan vielä käsittää

Kuinka suurta tämä on? Koko tarinani ja se, miten olen selättänyt vastoinkäymiset. Kuinka vaikea suoritus tämä on ollut?

Olenko tehnyt jotakin todella suurta mitä en itsekään vielä käsitä? Olenko suurempi kuin kuvittelen?

Olen voittanut pahuuden kohdallani. Olen täyttä hyvyyttä jopa kaiken sen pahuuden jälkeen mitä kestin parikymmentä vuotta, nollavuotiaasta kaksikymppiseksi. Ja varsinkin se kun elämäni alkoi yössä niin sanotusti, kuvittelisi että olen oppinut pahuuteen. Mutta jostain syystä, ehkä itsenäisen ajattelun kautta taikka sitten sisäsyntyisesti tiedän mikä on oikein ja mikä väärin.

Kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla vähintäänkin narsistinen mutta en ole. Olen hyvin empaattinen ja ajattelen ensimmäiseksi muiden parasta yleensä ja vasta sitten omaani. Julkisuuteen haluan juurikin siksi että siellä on helpointa auttaa maailmaa.

Olenko joku todella suuri henkilö? Tästä kirjoitin päiväkirjaani kuusitoista tai seitsemäntoistavuotiaana että ennustin että olen joku auttajan ja armahtajan roolissa oleva, kuten Jeesus Kristus. Että minulla on samankaltainen rooli elämässä kuin Jeesuksella oli. Kokea ensin itse kaikki pahuus kohdallani ja sitten sen myötä auttaa.

Virallinen nimeni on edelleen Hanna Maaria, mikä tarkoittaa armoa, ja Maariasta tulee mieleen neitsyt Maria ja Magdalan Maria, toinen neitseellinen äitihahmo, toinen syntinen nainen. Minussa on molemmat. Roolini on samanlainen kuin Jeesuksen joten siksi edustan armoa. Tämä on nimeni tarkoitus. Bella on tavanomainen naisen nimi koska olen jo valmiiksi niin persoonallinen ja Marien keksin Maariasta. Bella nimi annettiin valmiina, tämän niminen sinusta tulee.

Umpirakastunut

Hei, mä oon vapaa! Musta tulee kaunis vielä. Oon umpirakastunut itseeni. Oon tärkeä ja paras! Musta tulee vielä taiteilija. Oon sopivan kokoinen syliin. Näytänkö mä tuolta? Missä mun keho on? En ole yhteydessä siihen, leijailen. Oikeesti musta tulee suosittu vielä. Musta pidetään nyt. Rakastunut ma oon... Ihanaa olla kotona omassa kehossa. Mitä enemmän etenen, sen enemmän olen kehossani. Musta pidetään! Mä oon selviytyjä! Rakastan kaikkea itsessäni. Iih oon niin paras. Ja niin olet sinäkin! Kaikki ootte parhaita! 

Elämä hymyilee kun on tyytyväinen itseensä. Ja rakkaus minua itseäni kohtaan vain kasvaa. Vielä näen itseni ex-poikaystävän silmin, kauniina kaikinpuolin. Ehkä juuri kaikki koettelemukset ovat muovanneet minusta näin ihanan kuin olen? Jopa se fyysinen väkivalta mistä on jälkiä kasvoissani, mitä olen surrut. Ehkä se tuli tarpeeseen, on korkeimmaksi parhaakseni?

Kaikkien pitäisi ajatella niin että on paras tyyppi koko maailmassa. Eikä se tarkoita että muut eivät olisi. Kaikki ovat parhaita omalla tavallaan! Rakastakaa itseänne, ansaitsette sen. 

Ihana uusi päivä

Hyvin alkanut tämä päivä. Ihanaa aloittaa uutta päivää. Nyt olen kaverilla kahvilla. Mukavaa kun on edes nämä kaksi kaveria täällä. Molemmat ovat uskovaisia. Toinen heistä valottanut minulle Raamatun sanomaa ja ollaan puhuttu hengellisyydestä hänen kanssaan.

Olen tyytyväinen itseeni nykyään. Alan tuntua ja näyttää itseltäni. Tänään aamupalalla tunsin kehoni sisältäpäin ja miten kaunis se on. Rakastan kehoani. Pidän myös kasvoistani nykyään enemmän. Näytän siltä miltä haluankin näyttää. 

Nukkunut viime yöt paremmin. Yö on tuntunut hyvällä tavalla pidemmältä. Kuin olisin nukkunut enemmän ja pitempään. 

Tässä uusin selfie. Olen lopultakin kaunis taas! Minä aina vihasin itseäni ja halusin olla joku toinen. Mutta nykyään osaan rakastaa itseäni ehdoitta.

Häpeän kiihottumista

Ei tarvitse hävetä seksuaalisia tunteita enää!

En ole enää vauva taikka taapero jolle seksuaalisuus on jotakin häveliästä. Olen aikuinen nainen ja on ihan okei olla välillä kiihottunut!

Panetusta ei tarvitse pelätä. Se ei johda ryhmäseksiin jos olen kiihottunut jossain tilanteessa. Olen kai oppinut että jotenkin minun kiihottuneisuus tarttuisi muihin ja sitten ollaan harrastamassa kimppakivaa.

Ei ole maailmanloppu jos joku näkee minusta ulospäin että olen kiihottunut.

Voin tuntea kiihotusta eikä se tartu muihin.

Pelkään liikaa seksuaalisia tunteita kun se johtaa insestiin. No, ei enää johda!

Voisin alkaa katsella miehiä taikka naisia sillä silmällä enemmän. Olen oppinut kitkemään seksuaalisuuteni insestiperheessä niin että harvoin kiihotun kestään ihmisestä. En oikein osaa katsella ketään. En tunne mitään mielihyvää ihmisten katselemisesta. Kitken edelleen kai seksuaalisuuteni tiedostamattakin.

En tiedä pidänkö enemmän miehistä vai naisista.

Lopulta siis opin olemaan kiihottumatta tilanteissa jotka muuten kiihottaisivat etten kiihottuisi perheestä.

Ehkä pitäisi saada yhteys pervoihin osiini. En ihan saa yhteyttä niihin. Mutta olen padonnut kehooni vihan lisäksi myös suurta kiihkoa. En vain vielä kumpaankaan noista ole yhteydessä. Molemmat johtavat johonkin pahaan. Viha johtaa väkivaltaan ja kiima insestiin. Mutta ei enää johda kumpaankaan!

Jes, voin alkaa olla taas seksuaalinen kuten olin vielä murrosikäisenä ja teininä!

Voisin hankkia seksiseuraa tai seurustelukumppanin. Tietysti eniten etsin sitä oikeaa. Ehkä joskus löydän vielä partnerin.

Nytkö voin oikeesti taas olla seksuaalinen, mitä vittua, mä ajattelin et mun pitää olla lopullisesti aseksuaali et en kiihotu vahingossakaan perheestä tai kestään väärästä... En mä tajua tätä, voiko lopulta tuntea kiimaa? Kiima johtaa insestiin ja insesti johtaa sairauteen. En voi koskaan olla kiimainen. Mut nyt saa taas panettaa eikä joudu hyväksikäytetyksi. Rakastan mun vartaloa, se on pehmeä. Ihanaa tuntea kiima alapäässä. Oon euforisissa tunnelmissa. Isän jäykkä penis mun sisällä tuntuu hyvältä. Mä laukeen ihan just. Isä lähtee ja mua vihastuttaa. Mä taas sain orgasmin isän kanssa ja raivostuttaa. En mä halua isää, haluan jonkun kumppanin. Miks se ei voi olla mun seurustelukumppani? Mä oon väkisin sängyssä nykyään. En tahdo tätä enää, tää tuottaa tuskaa enää. Mua vihastuttaa kun ne ottaa ja lähtee. Oon vaan panolelu enää. Ne saa raivareita, pitää olla tyyni. Voiks taas olla kiimainen niin kuin seitsemänvuotiaana? Voi panettaa eikä kukaan raiskaa. Mua kihelmöi ja pidän siitä. Oikeesti en halua enää tuntea mitään seksuaalista kun olen seitsemäntoistavuotias. Se on sairasta mitä me tehdään. Voi ei, mällit suussa, nyt tukehdun. Voiks tää olla totta mitä me tehtiin sitä insestiä tai mikä se sana on sukuseksille? En mä tahdo seksiä koskaan enää, se sattuu. Seksin ei tarvitse enää olla kivuliasta? Se vois nyt tuottaa nautintoa. Ja se on ihan okei, en enää joudu olla sukulaisten kanssa sängyssä.

Jokainen vastoinkäyminen on uusi seikkailu

Totisesti, kaikesta negatiivisesta seuraa tai voi seurata jotakin hyvää. Facebookkini poistettiin joten sen myötä sitten perustin tämän blogin. Ja se oli hyvä juttu. Tänne on ollut mukavampaa kirjoittaa kuin Facebookkiin. Helpompi kirjoittaa tänne laajemmin eri aiheista eikä vain toistoa siitä että ahdistaa ja telepatia vaivaa. Oli siis lopulta ihan hyvä asia että en enää pääse Facebookkiin. Opin myös olemaan ilman somea mikä on ihan hyvä asia sekin ettei ole somesta riippuvainen.

Olen oppinut suhtautumaan vastoinkäymisiin niin että ne ovat aina uusi seikkailu. Kun tulee jokin vastoinkäyminen vastaan, otan sen vastaan seikkailuna. Myös sen olen ymmärtänyt, että tarvitsee välillä jotakin tuhoavaa voimaa joka pyyhkii vanhan pois että voi tulla uutta tilalle. Toisin sanoen jokin epäonnistuminen tulee mikä pyyhkii vanhan pois jotta uutta parempaa voi tulla. Minulle sattui vesivahinko jota stressasin mutta sen myötä tuli uudet lattiat jotka olivat paremmat kuin vanhat. Se tuli ihan tarpeeseen se vesivahinko. Jouduin edellisestä kodista muuttamaan ja kotini oli paras asia elämässäni joten olin todella vastahakoinen mutta sitten tämä uusi koti osoittautuikin paremmaksi paikaksi.

Vastoinkäymiset siis eivät välttämättä ole edes vastoinkäymisiä vaan niistä seuraa jotakin uutta ja parempaa.

Täällä missä nyt asun, on mukava yhteisö. Olen täällä pidetty ja rakastettu! En ole vielä kokenut kuuluvani yhteisöön mutta täällä hivenen paremmin! Työntekijät ovat todella mukavia kaikki, ei yhtään pahaa sanottavaa. Ovat myös antaneet minun puhua suoraan kaikesta heille. Lopultakin en ole niin yksin!

Odotan kevättä ja kesää ilolla. Tästä tulee varmaankin hyvä kesä. Olen edistynyt paljon vuodessa. Ihanaa kun tulee aurinkoista ja lämmintä. Saa pukeutua nätiksi. Nyt menee jo vähän paremmin - ei ole ollut niin paljoa sitä epämääräistä tuskaa ja ahdistus pysynyt hallittavana. Olen pystynyt purkamaan tunteita itsestäni, sitä likaa.

Lopultakin sain dissosiaatiodiagnoosin

Jes, lopultakin minulla on oikea diagnoosi. En edes tiennyt sitä kuin vasta tämänpäiväisen terapiasession jälkeen kun terapeutti katsoi minun diagnoosini, ja siellä oli paranoidisen skitsofrenian rinnalla postraumaattinen stressioireyhtymä ja dissosiaatio. Lopultakin minun traumani otetaan todesta! Olen vain tottunut siihen ajatukseen ettei kukaan usko. Ilmeisesti kuitenkin uskotaan.

Oli hyvä sessio. En vielä kylläkään ole päässyt vauhtiin niin sanotusti traumoista puhumisen suhteen. 

Olen ollut eri mieltä tuon skitsofrenian suhteen mutta ymmärrän kyllä miksi minulla on se diagnoosi. Onhan minulla ollut ja on edelleen aika lennokkaita ajatuksia alieneiden kanssa kommunikoinnista telepaattisesti ja muuta harhaista kuten olla tauotta telepaattinen että ajatukseni ja aistimukseni ynnä muu siirtyy muihin.

Onko edes todellista että täällä on niin rauhaisaa nykyään? Kukaan ei paisko esineitä tai raivoa, ei isä tule ehdottelemaan rivoja, äiti ei kähmi alakertaa, ja veli ei suutele tulisesti. En ole tottunut tällaiseen rauhaan. Jokin on pahasti pielessä kun menee niin hyvin!

Mutta ei, olen vain eheytymään päin. Voin oikeasti jo näin hyvin, paremmin.

Silmät täyttyvät ilon kyynelistä. Olen kiitollinen elämästäni. Itken sisäisesti. Olen turvallisemmassa paikassa kuin koskaan. Elämä on niin valoisaa nykyään! Olen empaattisempi kuin usea joka on kokenut tällaista? Isä ja veli kirveen kanssa ovella.

Minua kiihottaa nähdä veli ja isä yhtymässä. Hymyilen vinosti, isän hymyä. Äiti ja sen sisar yhtyvät. Katselen vierestä mielenkiinnolla.

Olisipa sisarukseni selvinnyt kuten minä niin että voitaisiin tukea toisiamme tässä prosessissa. Mutta ei. Eikä ketään muutakaan sukulaista ole vertaistueksi.

Hyi olkoon äidin vaginan haju ja maku yököttää. Hyi olkoon äiti pakotti minut imemään sen... Se Elviira-nainen, onko sellaista olemassakaan ja ihastuinko äidin harhakuvaan?

Voinko mennä seksuaalisimpiin muistoihin? Terapiassa voin. En vielä ole uskaltanut avautua seksuaalisimmista muistoista. Pidättelen niitä ja menen mykäksi. En uskalla sanoa sanaakaan ettei joku suutu. Niin kuin iso klöntti likaa olisi sisälläni ja se hymyilee isän hymyä. Siihen on patoutunut isän häiriintynyt ilme ja sen ilmeen kanssa seksuaalinen kiihotus. Se klöntti tuntuu alapäässä, siellä on tukoksia. Voin mennä seksuaalisiin muistoihin?

Eilen itsekseni hymyilin isän hymyä ja annoin sen purkautua itsestäni ulos. 

En minä tahdo muistaa, liian väkivaltaisia muistoja. Se kidutus... Emme tahdo tietää mitä koimme, sanovat kolmivuotiaat osat. Nyt on turvallista tietää, emme sekoa!

Itkettää, vihastuttaa, ja lopulta kiihottaa. Kun kaikki tunteet on koettu läpi, tulee lopulta kiihotus. Se tarttuu muista minuun.

Miksi en tahdo muistaa? Syvä häpeä puhua näistä näin suoraan? Minua hävettää edelleen vaikken tiedosta sitä. Hävettää syvästi. Ja pelottaa että alkaa kiihottaa ja sitten kaikki yhtyvät.

Nyt tahdon muistaa! Ei, en tahdo, t: kolmivuotias sinä. Tahdonpas!

Hei, olen avautunut näistä nyt. Tämä ei ole enää salaisuus joka täytyy pitää. Olen vapaa lopultakin avautumaan kokemastani väkivallasta. Ihanaa kun voi puhua traumoista suoraan ilman että kukaan tuomitsee. Minut ollaan tuomittu jotenkin näistä? Että olen pervo tai häiriintynyt tai jotain? "Ihmiset eivät voi ymmärtää", muistin eilen. Ikään kuin tämä olisi jotenkin kamalan kaunista mielestäni ja ajattelen etteivät ihmiset voi ymmärtää kokemustani insestistä miten kaunista se on, tai jotakin? En saanut tuosta muistosta kiinni kunnolla, mitä eivät voi ymmärtää.

Tämä ei ole salaisuus enää. Tästä saa puhua. Voi puhua ilman hirvittävää häpeää. Pelkään että jos perhe saa tietää että puhun, he ampuvat minut. Pelko puhua edelleen on minussa.

Mutta on helpottavaa ettei tämä ole mikään salaisuus enää. Ja voin käsitellä näitä muistoja suoraan.

Se on totta. Eikä enää tarvitse hävetä sitä. Ihanaa suoraan puhua. Tärisen vihasta, raivosta ja kiihkosta. Isä työnsi "sen" kurkkuuni syvälle ja olin tukehtua niihin siittiöihin. Vihaan isääni niin paljon että voisin tappaa sen. Perverssi miehen irvikuva. Empatia isää kohtaan. Vihaan veljeäni, se tuhosi minut kidutuksin. Ihastus äitiin ja suru ettei äiti ole äiti vaan on kumppani.

Mitä oikein teen? Kirjoitan näistä kuin se ei olisi sattunut. Kirjoitan inspiroivaan sävyyn kuin tämä olisi jotakin hienoa? Se on kaikkea muuta kuin hienoa, se on täyttä helvettiä. Minun kipuni ja tuskani ei tule esiin näistä kirjoituksista. Upposin pohjattomaan kuiluun yhä syvemmäs ja syvemmäs mustuuteen joka jatkuu äärettömiin. Ja sinne jään. Ainiaaksi. Rukoilin Jumalaa ottamaan kipuni pois eikä rukouksiini vastattu.

Olen peitonnut kohdallani pahuuden ja hyvyys on koittava. Ystävällisyyttä ja hyvyyttä saan nykyään osakseni, mikä kiitollisuuden aihe! Liikutun kyyneliin...

Muistot lähenevät

Nyt haikalaparvi alkaa olla lähempänä... Alan tajuta rankan todellisuuden. Insestiä oli aina. Aina nollavuotiaasta vauvasta saakka minua on raiskattu. Olen tottunut siihen että aina, joka yö suunnilleen, tapahtuu seksiä. Ja nyt seksiä ei ole vuosiin ollut niin päätä hajottaa. Seksi sukulaisten kanssa väliaikaisesti helpotti oloa kunnes jälkeenpäin olo paheni. Mutta nyt kun sitä ei ole ollut yhtään niin hajottaa.

Kyllä, rakastelin isäni, äitini, veljeni kanssa. Käytän sanaa rakastella koska se kuvastaa sitä parhaiten - siinä alkoi lopulta olla romanttisia sävyjä ja se oli myös minulta suostumuksellista.

Olen kuitenkin helvetin kiitollinen että se on ohi nyt. Lopulta se sairastuttaa mitä enemmän sitä harrastaa ja siihen koukuttuu ja siinä sitten ollaan lopulta psykoosissa menossa naimisiin ja hankkimassa yhteisiä lapsia.

Mutta nyt se on minun osaltani ohitse ja voin olla kiitollinen että pääsin insestin nautintopuolesta yli - nykyään täysi turn-off ajatella sukulaisia siinä valossa.

Mietitäänpä nyt. Mitä seuraavaksi? Haaveilen erilaisista asioista kuten kirjoittaa kirja kaikesta kokemastani.

Olin vasta vauva kun suuhuni pantiin jotakin limaista. Riemuitsin sitä kun opin puhumaan - nyt kerron äidille että en voi hyvin. Surullista. Olin kolmivuotias kun katosin näkyvistä. Sieltä saakka jo mieleltäni sairas.

Itkettää. Me ollaan täällä yksin ja odotetaan koska riita loppuu. Me ollaan noin viiden vanhoja. Äiti ja isi riitelee kovaan ääneen ja käperryn seinää vasten ja yritän olla hiljaa. Me ollaan kolmentoista, menee lujaa! Hugailu* on parasta! Me tykätään tytöistä nyt. Ne on kauniita. Mä olen neljäntoista ja ihastunut syvästi veljeeni. Toivon että voitais olla naimisissa. Olen viidentoista. Olen murhaava. (En puhu paljoa itsestäni.) Mä oon kolmentoista ja sekaisin ja hulluus on kivaa. Olen viidentoista ja tiedän tekeväni väärin mutta varastan vaatteita. Olen kuudentoista. Haluan äidistä puolison. Voisipa se olla samanikäinen nainen. Äiti on kaunis kaikilla tavoin. Oon viisivuotias. En osaa puhua kunnolla. Mykkä kolmivuotias katsoo silmät suurina isän penistä. Me ollaan hiljaa jossain ettei vedetä huomiota itseemme. 

*Hugailu oli sitä minun tyyliäni leikkiä sekoiluleikkejä missä ilmehdin ja elehdin kuin mielipuoli.

Jumalako vaiko alienit loivat kaiken

Heräsin tänään hyvissä fiiliksissä. Tuntuu että yön aikana käsitellyt aivot asioita.

Mietin että olen kyllä ihan sekaisin. Hyvällä tavalla tajusin tämän. Realisaatio. 

Kahvia juon ja musiikkia kuuntelen.

Nyt minua autetaan! Purskahdin itkuun. Olen myös turvassa. Maadoitun ympäristöön ja kehooni. Voin olla tässä paikassa nyt eikä mitään outoa tapahdu. Voin olla kehossani eikä kukaan koskettele. 

Olen jaksanut paremmin keskittyä lukemiseen ja aloittanut lukemaan Raamattua. En ole uskovainen, vielä, mutta etsin omaa hengellisyyttäni. Haluan turvautua johonkin korkeampaan voimaan. Haluan sen täyttymyksen mitä uskossa oleminen tuo. Haluan antaa itseni korkeimman palvelukseen. Tuo Raamattu on aarteeni. 

En vielä tiedä mitä Jumala minulle merkitsee. Ensimmäisenä tulee mieleen vanha parrakas mies joka on valtavan suuri. En sellaiseen usko. Ehkä Jumala on enemmänkin abstrakti voima. Onko Jumalalla hahmoa tai kehoa? Ovatko alienit meidän luojia? Jumala on tehnyt "ihmisen omaksi kuvakseen" ja alienit kuvataan ihmismäisinä. 

Uskon hengelliseen todellisuuteen joka on meidän fyysisen maailman rinnalla ja vaikuttaa meidän maailmaan. Onko Jumala olemassa hengellisessä todellisuudessa yhtäaikaisesti kuin fyysisesti? Eli että alienit olisivat meidän todellisuuden luojina yhtäaikaa kuin hengellinen Jumala. Ovatko alienit luoneet Jumalan tai toisinpäin Jumala alienit? 

Uskon tieteelliseen selitykseen maailman synnystä. Toisaalta en ole vielä niin paljon perehtynyt tieteeseen tai Raamattuun että osaisin sanoa tarkemmin. 

Omasta kokemuksestani, mitä kanavoin, alienit ovat kaikkitietäviä ja kaikkinäkeviä. Eli kuten Jumala. Psykoosissa sain näitä ajatuksia heistä, että älykkäimmällä olennolla ei ole edes kehoa tai suuta koska se imee energiaa itseensä ravinnoksi. Ja että alienit pystyvät ajatuksilla vaikuttaa maailmaan. Ja tietysti kommunikoivat telepaattisesti tauotta toistensa kanssa. Heillä siis on ykseystietoisuus. 

Alienit ovat myös todella herkkiä ja ystävällisiä. Korkeaa värähtelyä. 

Lorna Byrnelle Jumala ja enkelit antoivat tehtävän kirjoittaa kirjoja heistä. Minulle tehtävän antoivat alienit. Minun tulee kirjoittaa omaelämäkerta. Se on tärkein työ minkä tässä elämässä teen. Se kertoo pahuudesta ja hyvyydestä kaiken ja miten hyvyys voittaa. 

Olen kokenut Jumalan herruuden, miten Jumala on itse elämä. Tuuli pauhusi ja sai veteen laineita aikaan ja heilutti puiden osia ja koin Jumalan mahtavan voiman. 

Jumala on sanonut minulle; lapseni, tarkoituksesi tässä elämässä oli kokea pahuus omakohtaisesti.

Olen taajuudella jolla unelmani toteutetaan jos ne ovat korkeimmaksi parhaaksi. Olen viime aikoina alkanut rukoilemaan ja esitän pyyntöjä myös alieneille. Näen itseni uskovaisena ateistina. Uskon sekä tieteeseen että hengellisyyteen. 

Syvin traumani rakkaudettomuus

Nukuin yöni hyvin. Kuuntelen musiikkia ja juon kahvia. Aamu alkaa hyvin.

Heräsin jostain unesta hymyillen, kuin olisin nähnyt unta tulevasta miehestäni mutta en muistanut sitä unta herättyäni. Olin vain ihastumisfiiliksissä. Näin myös taas muistaakseni unia missä kaikki unelmani toteutuvat. Tekijät tuomitaan ja minua haastatellaan mediassa. Näen näitä unia vähän väliä mutta en koskaan muista niitä kunnolla.

Tänään voisin meditoida ja kuunnella lisää musiikkia.

Juttelin omaohjaajan kanssa ja tuli pintaan häpeä. Häpeilen itseäni ja kaikkea tapahtunutta edelleen vaikken tiedostanutkaan sitä. Myös tuli pintaan syvin traumani: että kaikki vihaisivat minua.

Olen tuntenut että koko maailma vihaa minua pelkästään koska olen. Mutta sen pitäisi mennä niin, että koko maailma rakastaa vain koska olen. Nyt minulla on kuitenkin yhteisö jossa olen pidetty ja tunnen kuuluvani joukkoon. 

Rakkautta olen kaivannut enemmän kuin mitään. Varsinkin romanttista. Se heijastelee perheen välisiä suhteita. Niistä on lopulta tullut romanttiset ja silloin kaipasin seurustelukumppania. Ensimmäisen seurustelusuhteen myötä en enää niin paljon ole kaivannut romanttista rakkautta.

Nykyisin arvostan enemmän myös ystävyyssuhteita. Kaipaan kavereita joiden kanssa jutella niitä näitä.

Jaksoin keskittyä hetken ajaksi lukemiseen. Turvattomuus kai lievittänyt. Lueskelin Raamattua. Se on aarteeni.

He tekevät syntiä eivätkä välitä

Voihkintaa ja ähkimistä kuuluu joka huoneesta, siellä he yhtyvät kuin mitään syntiä eivät tekisi. He eivät välitä, onhan tämä puhdasta euforiaa, nautintoa, jolta on niin vaikeaa kieltäytyä. Yhteen ääneen he huutavat toistensa nimeä ja minua heikottaa. He ovat yhtyneet ja minä katson vierestä salaa tahattomasti punastellen. Menen mukaan ja annan mennä. Katumus saa tulla myöhemmin. Sitten he pukeutuvat nopeasti vaivautuneina vältellen toistensa katsetta. Minua oksettaa, mitä menin taas tekemään? Tiedän ettei tämä ollut ainut kerta kun me haureutta harrastamme.

Edistysaskelia

Voin tietää nyt eikä aivot säry. Voin käyttää tiedostavaa mieltä ja kerätä tietoa eri aiheista. Olen pelännyt tietää mitään ja tietoa koska sitten aivot olisi särkyneet.

En ole ymmärtänytkään, miten yksinäinen olen. Oivalsin lopultakin että voin maadoittua tähän ympäristöön, ettei täällä tapahdu mitään outoa - sukuseksiä tai muuta sekoilua. Voin maadoittua kehooni turvallisesti.

Olin tuossa hississä mieshenkilön kanssa ja ymmärsin että nyt ympärillä on turvallisia ihmisiä. Tuntui että sain kontaktin tuohon ventovieraaseen henkilöön. Ymmärsin miten yksinäinen olenkaan - en koskaan kunnolla saanut yhteyttä toisiin ihmisiin. Nyt voin luoda kontaktin muihin. Olen kiitollinen.

Ymmärsin myös yhden syyn telepatiauskomukselle - juurikin tuo yksinäisyys. Olen halunnut olla telepaattisesti muiden kanssa yhteydessä kun en muuten ole osannut luoda ihmissuhteita.

Olen tässä tämän päivän aikana maadoittunut hurjasti kehooni. Tuntuu sellaisina jysähdyksinä kun laskeudun kehoni tasolle jostain yläpuolelta missä edelleen leijailen.

Olen nyt valoisissa tunnelmissa. Olen ottanut edistysaskelia kohti psyykkistä terveyttä.

Enkelin höyhen tuulen tanssissa riemuitsee

Valo tulvii kaikkialta tänne ja minä nauran. Nyt ymmärrän tarkoituksen. Me olemme mustuneet ja valossa kylpeneet. Se puhdistaa jokikisen varjon meidän sielustamme. Lopulta hehkumme kristallinkirkkaina. Nauramme - se kävi helposti! Olo on kevyt ja kepeä kuin enkelin höyhen joka tuulen tanssissa riemuitsee. Aika on koittanut, avaa siivet ja käy lentoon! Pilviin yhdymme ja taivasta tavoittelemme. Olemme vapaat!

Olet salainen paheeni

Let me know that I've done wrong
When I've known this all along
I go around a time or two
Just to waste my time with you

Tell me all that you've thrown away
Find out games you don't wanna play
You are the only one
That needs to know

I'll keep you my dirty little secret (Dirty little secret)
Don't tell anyone or you'll be just another regret
(Just another regret, hope that you can keep it)
My dirty little secret, who has to know?

Tästä tulee mieleen minä ja veljeni... Niin kaunista ja herkkää, niin väärin. Ei pysty lopettamaan tätä suhdetta joka saa meidät molemmat järjiltämme. Lopulta olemme niin umpirakastuneet että haaveilemme häistä ja lapsista. Mitä väliä vaikka ne ovat sisäsiittoisia? Olemme kaukana ulapalla... Kaukana todellisuudesta.

Olet salainen paheeni, sinua katson himoiten, kun kävelet tuota kävelyäsi ohitseni ja jään kaipaamaan sinua, armaani. Koska eihän minulla ole muita joita palvoisin kuin sinua. Tämä rakkaus on niin väärää ja niin kaunista, puhdasta euforiaa. Sydämeni pakahtuu sinusta, rakkaani, ja miten katsot minua noilla koiranpennun silmilläsi, anot seksiä, ja minä en voi kuin langeta sinuun, musta enkelini.

Onnellisia unelmia

Tänään pidettiin keskusteluryhmää, aiheena kiitollisuus. Mietin mitä kiitollisuudenaiheita minulla on.

Ensinnäkin se että on oma koti joka on sievä sisustukseltaan ja turvallinen. Eläke tulee ja olen kuin jatkuvalla lomalla. Myös se että saan täällä ruoat valmiina ja se että on mukava yhteisö johon tuntee kuuluvansa. Yöt saan nukuttua hyvin. Olen korkealla taajuudella spirituaalisesti ja se tuo viisautta ja tunnen enimmäkseen iloa (vaikkakin myös epämääräinen tuska vaivaa päivittäin). On ihanaa olla minä. Elän mikä on itsessään pieni ihme. Minulla on paljon aihetta kiitollisuuteen.

Näen kuutamon taivaalla hohtamassa sinistä valoa. Ulvon kuin susi tuskaani. Yö tuntuu äärettömältä. Vaan viimeisetkin kyyneleet kun vuodatin, huomaan sen. Katson pimeyteen ja näen purppuraista hohdetta. Kuutamo laskeutuu ja aurinko nousee. Hämmennyksen vallassa olen ja koko tämä hetki on pysähtyvä. Kuutamo on enää vain muisto menneestä. Lopulta purppuran hohto vaihtuu pirteän oranssiksi. Katson ilon kyynelten virratessa poskillani tuota valoa ja ymmärrän, yö ei ole ikuinen. Aamu valjennut on ja täynnä mahdollisuuksia toteuttaa unelmiaan.

Tässä onnellisten unelmien biisini!

Ihanat pahikset

Minulla on tietynlainen viehätys pahuuteen. Mutta valitsin itse olla hyvä ihminen. Minulle pahuus tosin ei tarkoita oikeastaan pahuutta puhtaimmillaan. Se on lapsekasta, tavallaan, jos miettii pahuutta oikeasti. Minulle se on sellaista pientä ilkikurisuutta ja fiktiivihahmojen fanitusta.

Näitä fiktiivihahmoja fanitan jotka ovat pahiksia:

Ronno Bambista. Sympaattinen, vähän herkkäkin tavallaan ja ilkikurinen.

Shego Kim Possiblesta. Paras naispuolinen pahis. Minun henkilökohtainen suosikki.

Frollo Notre Damen kellonsoittajasta. Kyllä, fanitan pervoa vanhaa ukkoa. Tämä muistuttaa myöskin minusta ja isästä, minä Esmeraldan roolissa ja isä Frollona. Haluaa omakseen tai tuhota.

Äiti ei rakasta minua

Vauvaiältä lähtöisin tuo telepatian kokemus, näin ajattelen. En tiedä, miksi sitten koin niin, että kaikki tiedostavat saman mitä minä? Miksi minulla oli vauvana tuo uskomus? Jotta äiti tietäisi että voin pahoin.

Äiti ei koskaan auttanut minua. Äiti vihasi minua heti kun olin syntynyt. Jos oikein tiedostan.

Se on todellista. Äiti raiskasi minua yhtälailla kuin veli ja isä.

Äidinrakkauteen jäänyt vaje. Näen välillä äidin sisään ja hän on pistävän ilkeä ja kiero ja kateellinen, sarkastinen... Eli juuri sellainen nainen keihin minulla on tapana ihastua (kuten fiktiivinen hahmo Shego Kim Possiblesta tai Bambi 2:sen Ronno). Ehkä olen kaivannut niin paljon äidinrakkautta tai niin hajalla äidin myötä että olen muodostanut äidistä fetissin?

Tiedän, että se mikä eniten särkee, muodostuu fetissiksi. Siksi varmaankin lapsena hyväksikäytetyistä tulee toisinaan pedofiilejä. Ei ole pystynyt käsittelemään sitä traumaa.

Ajattelen jostain syystä että äiti on salaa lesbo. Ja ihastunut sisareensa. Olen nähnyt heidät rakastelemassa ja se on näyttänyt kauniilta. Olen täynnä kauhua ja kiihkoa.

Lesboseksi on iljettävää, välillä tämä ajatus kumpuaa mieleeni jostain kaukaa menneisyydestä. Inhottavampaa kuin heteroseksi. Välillä taas muistan että olisin nauttinut äidin kanssa eniten. Mutta enhän minä ole harrastanut seksiä, vai olenko? Kyllä, harrastin seksiä koko ikäni ja nyt se on loppu niin on vähän vaikeaa.

Olen vielä psyykkisesti terve

Mielenterveys taas koettelee - telepatian kokemus, mikä minulla on ollut tiukassa seitsemäntoistavuotiaasta.

Heräsin kyllä ihan virkeänä nyt tänään. Aamukahvia keittelen ja keksiä ajattelin napostella. Olen kuolettanut tietoisen ajattelun telepatian pelossa. Mieleni on entistä sirpaleisempi. Lääkäri ei ymmärrä kun yritän sanoa ettei tämä lääkitys sovi minulle. Pelkään että tämä johtuu lääkityksestä. No, lohduttaudun sillä että tuskin lopun elämääni kärsin tästä uskomuksesta. Se vaan, jos se pahenee lääkityksestä, niin ei ole muuta keinoa kuin lopettaa lääkitys. Mihin lääkäri ei suostunut, vielä, ainakaan.

Olen onnekas kun olen selvinnyt näinkin hyvin. Insesti on todella tapahtunut. Ja se on minun osaltani lopultakin ohi.

Tiedän tämän todeksi vaan en sisäistä. Miksi en sisäistä?

Miksi tämän pitää olla näin helvetin vaikeaa?

Minun ei täydy enää olla väkinäisesti kiihottunut kun insestiä tapahtuu. Ja insesti on päättynyt. Eikä minun fyysiset aistimukseni välity muihin. Telepatian pelkooni kuuluu se uskomus että välitän tunteita, aistimuksia ja ajatuksia muihin. Myös se että silloin kun uskon että sitä tapahtuu niin sitä tapahtuu. Ehkä en ole niin telepaattinen mitä pelkään? Pakko jotenkin antaa tuon vaan olla, tuon uskomuksen, enköhän ennen pitkää pääse siitäkin yli.

Pitää vain oivaltaa ensin mistä nämä ongelmat johtuvat ja sitten kun sen muistaa, voi päästää niistä irti. Kokemukseni mukaan ne ongelmat vain liukenevat pois silloin kun tiedostaa mistä ne tulevat.

Voin unohtaa tuon telepatian, en tarvitse sitä enää. Eli joskus tarvitsin? Ehkä halusin niin kipeästi että joku tietäisi tästä ja miten kärsin että uskottelin itselleni olevani telepaattinen.

Jos tulen olemaan vielä psyykkisesti terve niin tämä tuska tulee palkitsemaan suuresti. Jos valaistun spirituaalisesti niin se on kaiken tämän tuskan arvoista.

Ehkä olen vielä terve. Ja minua palkitaan.

Missio suoritettu odotettua paremmin

Olen nyt nukkunut hyvin yöni ja päikkärit.

Eilen oli taas spirituaalisia kokemuksia kun ennustin tulevaani. Tulisin valaistumaan spirituaalisesti jo kahden vuoden päästä. Minulle kerrottiin miksi menetin ulkonäköni: jotta minusta pidettäisiin enemmän. Ei enää harmita se ulkonäön menetys nyt. Kerrottiin että koska veljen missio epäonnistui, hänelle on nyt annettu uusi. Minun missio onnistui odotettua paremmin ja vaikeutui veljen epäonnistumisen myötä.

Maadoittuneempi olo on nyt. Telepatiauskomus vaivaa vähemmän mitä enemmän maadoitun. 

Olen sellaisella taajuudella että unelmani toteutuvat, jos ne ovat positiivisia, ja jos niiden annetaan toteutua. 

Minulle on luvattu että saan elämältä kaiken mitä halusin koska missio on näin hyvin suoritettu. Valaistun etuajassa veljen epäonnistumisen ja tehtävän vaikeutumisen kautta. Kaikki tapahtuu nopeutetulla aikataululla.

Onko minulla oikeasti vaativa tehtävä jota kukaan muu ei halunnut ottaa suorittaakseen? Ovatko nämä alienkokemukset tosia? Saanko elämältä jotain niin hyvää, kaiken, mitä on luvattu jos suoriudun? Kuvittelenko? Kanavoinko alieneita oikein vai onko tämä toiveajattelua?

Alienit kunnioittavat. Nyt koittaa ilon aika kun tapaat miehesi. Sovitte yhteen. Hän avaa kundaliinienergiasi. Meillä on suuri työ taustalla ja suoriuduimme. Hän on yhtä hyväsydäminen kuin minä, mieheni. Olet otettu kun ihmiset kehuvat kirjaasi. Olemme ylpeitä. Saat kaksi kaunista lasta. Veljesi epäonnistui omassa missiossaan, hänestä piti tulla maailmankuulu artisti. Suoritus hyväksytty. Parhaat ajat koittavat kun menet naimisiin. Itket häissäsi alttarilla. Hän on komea ja miehekäs, miehesi. Hän on sinulle varattu. Olemme ylpeitä suorituksestasi, onnistuit paremmin kuin odotimme. Hän on vapaa sinulle. Äitisi lukee kirjaa kyynelehtien. Isäsi nöyrtyy - tytär on vahvempi. Veljesi saa kaiken mahdollisen avun vielä. Hän suoriutui kehnosti. Miten hyvä minun suoritus on? Täysi kymppi. Olet vapaa, miehet piirittävät. Olet vielä onnellisempi kuin kukaan koskaan. Jos tämä toteutuu niin... olen vapaa tuskasta ja kaikesta hyvästä palkitaan. Hän on sinulle varattu, miehesi. Hän on vakava ja älyllinen. Tehtävä suoritettu onnistuneesti, tulet vakaaseen uskoon kun ymmärrät hengellisyyttä paremmin. Äitikin tykkää kirjasta vaikka on narsisti. Isäsi häpeilee. Olet onnistunut tehtävässä paremmin kuin odotimme.

Olen taas siinä persoonassa joka nautti

En halua että minut käsitetään väärin, insesti on kaikkea muuta kuin ihanaa, nykyään, mielestäni. En ole enää se Bella joka nautti siitä. En ole aivan varma, koska näin, koska lakkasin nauttimasta. Mutta muistan, että jonkin ikäisenä, teininä varmaankin, viereeni oli laitettu vati kun oksentelin raiskauksen yhteydessä. Ja lapsena tietysti myös oksentelin toisinaan, sen muistan. Ja vaikka oksentaminen helpotti vähän, jäi aina se pahoinvointi sisälleni, ja ajattelin, ettei se lähde ikinä pois, tuo paha olo. Minulla oli myös kurkku täynnä limaa aina. Nyt tiedän, että se oli spermaa kurkussani. Huuleni myös olivat rohtuneet, ja tiedän nyt, että se johtui suihinotoista. Oikeanpuoleisen käden lihakset olivat isommat kuin vasemman, se johtui käteenvedoista.

Sukuseksi on koukuttavaa. Kun sen kerran aloittaa, on sitä vaikeaa lopettaa. Se voi tuntua maksimaaliselta nautinnolta mutta siinä mieli häiriintyy. Lopulta perheen väliset suhteet häiriintyvät seksuaalisella tavalla. Ilmapiiri on yliseksualisoitunut. Se tuntuu samalla oudolta ja väärältä ja samalla on täyttä euforiaa. En muista tämän tarkemmin kylläkään miltä se on tuntunut.

Välillä sitä yrittää vain pysyä järjissään, olen esimerkiksi luetellut numeroita peräkkäin; yksi, kaksi, kolme, NELJÄ! Yksi, kaksi, kolme, NELJÄ! Tai sitten olen luetellut planeettoja tai aakkosia päässäni insestin yhteydessä että pysyisin järjissäni. Olen lopulta yrittänyt olla saamatta orgasmia insestin yhteydessä että en likaantuisi.

Mitä taas teen? Puhun näistä julkisesti vaikka tämä on suuri häpeän aihe.

Olen taas sen ikäinen pääni sisällä että nautin tästä. Olen ollut useita vuosia vauva- tai taaperopersoonassa. Se on yhtä kauhua. Nyt hyväksyn sen ja myönnän sen itselleni, olen nauttinut. Näitä osia on helpompaa käsitellä. Nämä osat eivät tunne häiriintyneensä. Ajattelevat vain, että insestihän on kivaa, se on parasta nautintoa, mikseivät kaikki harrasta sitä? Tämä osa lähtee nyt purkautumaan ja suurin häpeä myös, puhua asiasta suoraan esimerkiksi terapeutille.

Minua hävettää sanoa tämä ääneen enkä itsekään tajua miten paljon edelleen häpeän. En tunnista häpeän tunnetta itsessäni vaikka häpeän.

Olenpas raskaita asioita kokenut, nyt sen itsekin jotenkin tajuaa. Hyvä, nyt insesti ei ole sellainen tabu enää etteikö siitä voisi avautua suoraan. Voin avautua jopa nautinnosta, mikä on kaikkein kiusallisin asia siinä. 

Tämä ei ole minulle tabu enää. Sanon sen itselleni, tämä ei ole tabu.

Se on todellista mutta nyt päättynyt

Oh. My. God. Se on todellista - ja päättynyt. Insesti.

Sitä kesti sen parikymmentä vuotta mutta sen ei tarvitse määrittää loppuelämääni - paitsi vain positiivisella tavalla.

Tästä on seurannut runsaasti kaikkea hyvää. Osaan esim. arvostaa elämääni enemmän ja iloa ja hauskuutta. Minulla on viisautta joka auttaa elämässä. Minulla on kokemusta pahuudesta mikä lisää kokemustani hyvyydestä ja saa minut arvostamaan hyvyyttä. Osaan arvostaa puhtaasti vain sitä että elän. Ja minulle riittää se, että olen elossa, enkä tarvitse elämääni mitään muuta.

Insesti oli vain väliaikainen vaihe elämässäni, vaikka pohdin aikanaan, että tämä ei varmaan ikinä lopu, että en ikinä ole vapaa.

Vain väliaikainen vaihe, joka kesti kauan, mutta on lopullisesti ohi!

Voin tehdä nyt aivan mitä haluan, päivisin. Olen kuin jatkuvalla lomalla kun olen eläkkeellä. Se tuntuu lomailulta. Tietysti teen paljon töitä tauotta eheytyäkseni. Melkeinpä jatkuvasti mietin jotakin ja pyrin eheytymään.

Mutta vaikka se kesti niin kauan, on se ohitse, ja elämäni voi alkaa.

Aamu valkenee niin raikkaana, niin puhtaana. Yön taistelut ovat ohitse. Rakastun elämään hetki hetkeltä enemmän. Vielä olen psyykkisesti täysin terve. Valo tulvii huoneeseeni ja hengitän ja pelkkä hengittäminen tuo minulle suurta iloa. Menneet voin unohtaa, on tämä päivä ja hetki joka on ikuinen. Kuin vilvoittava vesi, virtaa energia kehossani vapaana. Syytä riemuita, me selvisimme, selvisimme yöstä jonka piti olla ikuinen! Vaan se oli vain jotakin väliaikaista mikä myöhemmin kääntyy onnekseni.

Maailma säkenöi kirkkauttaan

Olen selvinnyt? Nykyään on niin valoisaa kaikkialla, maailma säkenöi kirkkauttaan. Olen turvassa.

Ei ole mitään syytä huolehtia mistään enää. Kaikki on erinomaisen hyvin. Olen korkealla taajuudella spirituaalisesti ja se näyttäytyy ilona ja keveytenä sekä valoisuutena. 

En tiedä olenko tosiaan niinkin korkealla taajuudella kuin 10D. Yleensä puhutaan korkeintaan 5D taajuudesta. En jatkuvasti ole noin korkealla mutta välillä. Ne taajuudet vaihtelevat. 

Lapsikohteinen seksuaalisuus ja äitiys

Lueskellut taas mielenkiinnolla pedofiilin blogia:
Lapsikohteinen | Kun seksuaalisuus kohdistuu lapsiin

Olen tullut siihen tulokseen että en itse ole pedofiili ja olen varma siitä. Pelkäsin kaiketi kuudennella luokalla että minusta tulee tai olen pedofiili. Kävin sitä siis nyt hiljattain läpi sitä pelkoa. Kyllä varmaankin tietäisin jo tähän mennessä jos olisin. Ehkä pelkään sitä jos saan lapsen ja minulla syttyykin tahaton seksuaalinen mielenkiinto lapseeni. Vaikka en kylläkään usko että näin kävisi. Tiedän sen kokemuksesta, edelleen, että todellisuus on eri asia kuin pelot. Vaikka pelkäisin tätä niin todellisuus on toinen - todellisuudessa ei ole syytä pelätä.

Mitä hittoa, insestiä kokenut läpi koko elämäni? Ja koko muu perhe mahdollisesti pedofiilejä. Tai, en ole varma, mutta tällaista pyörittelen mielessäni. Itse tosiaan en ole vaikka kaiken järjen mukaan minusta olisi pitänyt tulla. Mutta ei kai kaikista hyväksikäytetyistä tule pedofiilejä ja kaikki pedofiilit eivät ole hyväksikäytettyjä - tai näin olen lukenut, mutta itse pohdin, jospa kuitenkin kaikilla pedofiileillä olisi omia lapsuudentraumoja.

Olin neljätoistavuotiaana TET-jaksolla päiväkodissa ja pelkäsin niitä lapsia. Silloin en muistanut mitään traumoistani. En ajatellut että olisin pedofiili mutta olin todella varovainen niiden lasten kanssa ja aika kiusaantunut. En osannut kommunikoida niiden kanssa luontevasti.

Tahattomasti meinaan hymyillä lapsille kuten isä hymyili minulle. Se on opittu käyttäytymismalli. Pedofilia on opittua käyttäytymismallia jos ei kiinnostusta lapsiin.

Ei minulla muuten tällaisia pelkoja lapsia kohtaan olisi jos en itse olisi kokenut hyväksikäyttöä lapsuudessani. Se, miten reagoin lapsiin, on vanhemmilta opittua mallia, ja se on aika hämäräperäistä minulla. Insesti on siis totta.

Olisi todella surullista olla pedofiili, ei voi saada parisuhdetta mitenkään eikä seksiä ja maailma vihaa. Luojan kiitos en ole.

Olen kerran ollut raskaana ja tehnyt abortin. Minulla oli todella turvallinen olo olla raskaana. Turvallinen kiintymyssuhde lapseen? Olen aika varma että minun on luontevaa olla äitinä joskus vielä jos ennustukset toteutuvat ja saan lapsia. En halua rikkoa lapsen viattomuutta. Haluan pitää lapseni puhtaana, niin sanotusti.

Ihanaa olla minä ja hyvä äiti. Haluan antaa lapselle hyvän elämän, turvaa ja hoivaa ja huolenpitoa ja paljon iloa ja naurua. Uskoisin että on luontevaa koskea lasta, halata häntä, kylvettää ja vaihtaa vaipat. Siinä ei tule olemaan mitään likaista tai väärää, häveliästä edes. Tunnen äidinrakkautta ja tavallaan puhtaita tunteita.

Minulla meni lujaa

Minua kohtaan ollaan nykyään ystävälisiä! Otan ystävällisyyttä vastaan. Juttelin tuossa tukikämpän ohjaajan kanssa ja oivalsin että ihmiset ovat ihan ystävällisiä.

Eksyin kuuntelemaan PMMP:tä. Teiniajat muistuvat mieleen. Olin räävitön hullu ja pervo silloin identiteetiltäni. Minulla meni aina lujaa. Olin kuin ekstaasissa, enkä tiedä, olenko oikeasti käyttänyt, mutta halusin silloin seitsemännellä luokalla käyttää. Halusin olla maksimaalisen iloinen.

Nyt juon kahvia ja kuuntelen musiikkia. Hyvät ajat muistuvat mieleeni. Olisipa yhtä hauskaa taas kuin silloin! Olen vakavoitunut. Kaipaan iloa ja naurua, huolettomuutta.

Olen nyt ollut hivenen maadoittuneempi eilen ja tänään. Telepatiauskomus lievittää sitä enemmän mitä enemmän maadoitun. 

Olen tarpeeksi vahva muistamaan

Lopultakin, olen tarpeeksi vahva muistamaan traumani.

Isä, äiti ja veli siis hyväksikäyttivät minua seksuaalisesti läpi elämäni. Veli tietystikään ei lapsena muistaakseni mutta murrosikään tullessa viimeistään. Myös muita sukulaisia osallistui insestiin kuten enoni ja ukkini. Melkeinpä jokainen sukulainen tavalla tai toisella hyväksikäyttivät minua seksuaalisesti.

Tekee kipeää muistaa mutta se on ainut tie eheyteen.

Jotenkin rauhoittaa. Tiedän, etten ole vaarassa enää.

Rakastan minua, itseäni. Ihanaa olla rakastunut itseensä. Kesti vuosia opetella se, parikymmentä vuotta. Nykyisellään rakastun itseeni vain entistäkin enemmän. Rakastan myös muita ihmisiä.

Tiedän, että olen kaunis. Olen kaunis niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Ihanaa alkaa muistamaan insesti lopultakin. Ymmärrän sen nyt paremmin, se on ohimennyttä elämää.

Kyllä, tahdon muistaa. Kyllä, olen valmis muistamaan.

He ovat olleet tuossa oven takana, kuulostellen, nukunko jo, että he voivat tulla ja raiskata minut. Katson ovelle päin. Se ei aukea enää. Siellä ei ole ketään kyttäämässä. Sängyssäni ei ole enää harrastettu yhdyntää. Sukulaisia ei ole enää ympärillä naimassa toisiaan. Olen kauniissa kodissani yksin ja saan olla yksin.

Ihana elämä. Elämäni on niin ihanaa nykyisellään, parhaimpina hetkinä. Olen korkealla taajuudella henkisesti, spirituaalisesti. Siksi on niin valoisaa ja kevyttä. 

Haluan muistaa irstaimmat hetket, kuten sen, miten isäni naama punaisena ähkii päälläni. Näyttää niin irvokkaan rumalta ja naiseuteni on menetetty. Haluan muistaa miten isä puristeli rintojani ja työnsi peniksen rintojen väliin. Haluan muistaa miten näin äidin harhaisesti jonain toisena naisena. Haluan muistaa veljen väkivaltaisuuden minua kohtaan miten hän uhkaili kaikenlaisella (mitä en nyt kykene muistamaan). Siis, niin syvä helpotus muistaa jo.

Rakastuin veljeeni hänen väkivaltaisen käytöksensä kautta? Sille oli joku termikin mitä en nyt muista, että rakastuu pahoinpitelijäänsä. Ihanaa ettei veli ole täällä käskyttämässä. Äidin puheet puhuvat puolestaan, kuulemma veli siellä käskyttää vanhempia. Veljeni ollut todella aggressiivinen.

Millähän taajuudella nykyisin olen? Ilmeisesti aika korkealla kuitenkin.

Myönnetään, insesti on totta, ja olen totisesti selviytyjä.

Minä olen valmis muistamaan

En voi kirjoittaa, muut saa tietää. Jos kirjoitan jotakin ja paljastan liikaa... Menneisyyden minä sanoo näin. Ei tahdo paljastaa liikaa insestistä ja muusta traumasta mutta varsinkaan insestistä.

Olen mykkä. Olen vasta vauva. Äiti ei ota minua huomioon. Äiti vihasi minua heti kun synnyin. 

Onko tämä oikeasti todellista että pääsin siitä talosta pois? Voiko olla näin kirkasta nykyään? On niin valoisaa ja valoa tulvii suorastaan. Jokin on pahasti pielessä kun voin näin hyvin.

Minä olen valmis muistamaan. Nyt olen tarpeeksi vahva kestämään muistoni.

Kyllä, tahdomme muistaa! Ei, emme tahdo, sanovat varhaislapsuuden minät. Jos muistamme niin sekoamme. No, emme sekoa enää. Ihan oikeastiko? Voi jo muistaa niin ettei järki lähde? Kyllä, juuri näin, voi muistaa. Epäröimme. Se on sitten vaikeaa settiä. Yritämme.

Jos joku saisi tietää niin kuolisin häpeästä. No, nyt monikin on saanut tietää, enkä kuole häpeästä. Ei hävetä enää myöntää ääneen että on harrastanut insestiä.

Jes, olen valmis muistamaan. Se tarkoittaa että eheydyn.

Me emme menetä järkeämme muistoihin. Päinvastoin, eheydymme.

Meri on syvältä vihreää, likaista. Siellä on pahimmat traumat.

Olenko valmis muistamaan? Yleensä tahdoin unohtaa heti kaiken. Nyt tilanne on toinen. Haluan muistaa ja kestän muistoni. Ei ole enää sellaista tilannetta etten tahdo muistaa jotta voin elää jotakuinkin normaalia elämää.

Kyllä, nyökyttelen päätäni. Antaa tulla. Antaa muistojen tulvia mieleen.

Haikala jahtaa joka yö, pitää paeta, olla nopeampi. Myöhemmin näen kauniin haikalaparven meren syövereissä.

Emme tahdo muistaa, sanoo vauvaminä. Miksi emme tahdo? Koska sitten sekoamme. No, nyt voin raottaa unohduksen verhoa. Mitä siellä on? Siellä on seksuaalista kiihkoa sukulaisten kanssa. Kiihottavaa ryhmäseksiä, äidin suudelmia, isän kyrpä, veljen romanttisuus... Liian kiihkeitä muistoja, hävettää. Hävettää miten kiihottunut olin. Yritin kaikin tavoin olla kiihottumatta? Silti, kiihotti.

Jos tämä on todellista niin miksi tähän ei puututtu? Ei ole kai niin helppoa puuttua tällaiseen. 

Myönnetään, harrastimme sukurutsaa. Joudun myöntämään sen todeksi. Jotkut osat eivät halua paljastaa tätä ja siksi olen mykkä kun pitäisi tai haluaisin puhua traumoista? Minussa on kai montakin osaa jotka salailevat tätä. Mutta nykyisellään tahdon puhua.

Emme tahdo muistaa, äiti on liian julma! Sanoo kolmivuotias pontevasti. Se yrittää käskyttää minua olemaan muistamatta.

Mikä huojentava helpotus että tämä on totta eikä mielikuvitustani.

Hyväksyn insestin todeksi.

Ihanaa olla perheen kanssa seksuaalisesti. Tuottaa maksimaalista nautintoa suudella äitiä. Nyt jokin osa alkoi heräillä, osa, joka salailee tätä seksuaalista puolta kaikilta ja kokee insestin kauniina ja hyvänä asiana. Me nylkytettiin toisiamme vasten, minä ja veli. Rakastuin äitiin romanttisesti. Rakastan veljeäni syvästi. Isä sen sijaan... inhottaa minua ja välillä kiihotun siitäkin, sen peniksestä, lähinnä. Ristiriitaiset tunteet isään. Välillä tunnen myötätuntoa, välillä vihaa.

Rakastuin äitiin varsinkin, halusin äidin tyylisen tyttöystävän. Mikään ei ole parempaa kun vaihtaa tulikuumia suudelmia veljen kanssa. Veljen huulet polttavat huulillani mutta jatkan. Rakastan insestiä. Se on maksimaalista nautintoa.

Helpotuksen huokaus. Voin avautua nyt näistäkin asioista suoraan, nautintopuolesta. Se osa on häveliäs, häpeilevä, tuntee syyllisyyttä ja katumusta.

No, mitä osat sanovat, tahdotteko muistaa? Emme ole aivan varmoja. Pelottaa edelleen se että järki lähtee. 

Kai se on hyväksyttävä että kiihotuin liikaa insestistä, ja sitten, mitä? Haistan nyt isän häiriintyneen löyhkän nenässäni. Luojan kiitos en ole sukulaisten kanssa tekemisissä enää.

Noin. Se on päätetty. Aion muistaa.

Autuus itse sairaus

Illan hämärässä utuinen tunnelma, sankkaa usvaa joka huoneessa, sukulaiset makoilevat raukeina seksin jälkeen ja ovat taivaassa. Oikeasti he ovat pahasti tärähtäneitä. Tuo autuus on itse sairaus. Se on sitä kun ei enää ymmärrä tekevänsä väärin tai olevansa sairastunut ja sukuseksi on paras nautinto. Minä makaan alasti huoneessani raskaasti hengittäen. Olen juuri saanut monta orgasmia peräkkäin. Tuntuu likaiselta ja niin syntiseltä. Katumus hiipii mieleeni. Puen päälleni ja menen keittiöön ja varon astumasta sukulaisten päälle jotka makoilevat lattialla sylikkäin. Häveliäästi ja punastellen kävelen heidän ohitseen katsomatta heihin päin. Haen jääkaapista mehua ja otan lasin itselleni. Isäni tulee kännisenä lähelleni ja laittaa käden harteilleni. Käännyn ja katson häneen pelästyneenä. Hän alkaa selostamaan jotakin epämääräistä enkä oikein ota selvää hänen sanoistaan. Yritän esittää kuin ymmärtäisin ja nyökyttelen. Parasta olla suututtamatta häntä ettei tule nyrkistä. Sitten hän ottaa kätensä pois ja hortoilee toiseen huoneeseen. Menen huoneeseeni mutta matkalla törmään äitiini. Äiti yrittää esittää kuin ei olisi kiihottunut mutta aistin hänestä suurta kiihkoa. Hän ei kykene katsoa minuun päin häpeältään vaan jatkaa matkaansa muualle. Onneksi en joutunut taas suutelemaan jompaa kumpaa, isää tai äitiä. Koko talo lemuaa kummalliselle, se on tuo erityinen haju, insestin haju ja häiriintynyt löyhkä. Minulla viiraa päässä. Taas jouduin osallistua sukuorgioihin. Menen huoneeseeni yksin ja huokaan helpotuksesta. Haluan jälleen kerran vain unohtaa kaiken tapahtuneen ja leikkiä kuin mitään ei olisi.

Haluan antaa kasvoni insestille

Haaveilen siitä että voisin antaa kasvoni insestille. Haluan auttaa muita selviytyjiä. Haluan myös valottaa insestiä ja lieventää aiheen tabulaatuisuutta. Haluan, että insestistä on ihan okei puhua suoraan, ja että apua tarvitsevat uskaltaisivat hakea apua itselleen. Haluaisin myös että pedofiliasta voisi puhua suoraan ja että pedofiilit voisivat tulla hyväksytyiksi osana yhteisöä eikä heitä vihattaisi vain siksi että he himoitsevat lapsia - siis jos he eivät ole seksuaalirikokseen syyllistyneitä, silloin asia tietysti on toinen. Haluan valottaa maailman mielisairautta ja pahuutta sellaisella tavalla että sitä olisi helppo pureksia kuka tahansa.

Kukapa tahtoisi antaa naamaansa tällaiselle aiheelle? Siksi minä teen sen. Minulla on vuosien kokemus taustalla - oli sekin sitten kokemus muiden joukossa. Että tulipahan sekin koettua!

Insesti, minkälaista se on? Irstasta, inhottavaa, omituista, perverssiä, limaista, likaista... ja niin edelleen. Jep, kyllä minulla on oikeasti tämä kokemus. En kuvittele tai keksi päästäni juttuja!

Yksikin raiskaus haavoittaa, saati kun niitä on tuhansia, kuten minun tapauksessani. Tuskin edes ymmärrän miten paljon dissosioin edelleen vaikken enää olekaan se "kehoton tietoisuus" mikä olin kymmenisen vuotta sitten. Haluan vain palautua omaan kehooni, tuntea kehoni sisältä päin ja tuntea oma energiani kehossani.

Miltä insesti tuntuu

Tässä vlogilla valaisen hiukan siltä miltä tuntuu tulla isänsä raiskaamaksi ja puhun lisää insestistä!

 

Aikuinen mies ja pieni tyttö taistelussa

Tuijotin hänen silmiinsä murhaavasti. Hän virnuili minulle, pieni tyttö on tomera ja niin syötävän söpö ja seksikäs. Tiesin hänen ajatuksensa häntä silmiin katsoessani ja nipistin huuleni tiukasti yhteen ja vastasin hänen katseeseensa tuimana. Hän tuli lähemmäs minun kasvojani ja pidin katsekontaktin. Irvistin hänelle. Hän vakavoitui, ja sanoi, älä näytä tuota ilmettä minulle. Näytin kieltä hänelle. Sitten pinkaisin juoksuun ja pois hänen luotaan. Hän rynni minun perääni, tarttui minua kovakouraisesti kädestä ja alisti maahan. Aloin nyyhkyttämään. Senkin kakara! Hän kirosi minua. Isi älä, isi sattuu, vaikeroin. Hänen katseensa paloi murhaavana ja hän oli kylmä kuin jää. Katsoin hänen silmiinsä armoa anoen ja vaikeroin hiljaa mielessäni. Hyvä tyttö, noin sun pitää käyttäytyä, tottele mua tai mä kostan, hän sanoi sormea heristellen kasvot liki kasvojani, päästi otteensa irti ja käveli pois. Minä jäin nyyhkyttämään ja tiesin että tämä ei olisi viimeinen kerta kun isä uhkailee noin.

 

Eroottisuus herää minussa

Välttelin tosiaan lankeamasta kun elin vielä lapsuuskodissa missä harrastettiin insestiä. En saanut olla seksuaalinen vapaasti, mutta nyt saan. Insestiperheessä kasvaessa kun ilmapiiri on kierosti seksualisoitunut ja täytyy pidätellä himoamasta mitään kun seksipartnereina on oma isä, äiti ja veli. Pyrin olemaan lankeamatta mutta kiihotuin silti insestistä. Olen ollut yliseksuaalinen lapsi. Myöhemmin aika frigidi. Nykyään halukkuus on heräillyt minussa, enkä oikein osaa suhtautua siihen mitenkään. Pelottaa edelleen esimerkiksi masturboida, mutta miksi?

Olen tosiaan nyt aikuinen, ei tarvitse leikkiä pientä vauvaa taikka taaperoa. Olen nimittäin lopulta omaksunut tuon vauva- taikka taaperopersoonan että en olisi seksuaalinen aikuiseen tapaan koska aikuinen seksuaalisuus on pelottanut minua. Mutta nyt saan olla aikuinen ja vapaasti eroottinen.

Nyt siis ei tarvitse välttää lankeamista. Voin hakeutua seksuaaliseen kontaktiin ihmisten kanssa, voin katsella miehiä ja naisia sillä silmällä ja voin tyydyttää itseäni.

Derealisaatio vähän lievitti ja tuo inhottava telepaattisuuden tunne kun päätin mielessäni että nyt voin olla seksuaalinen vapaasti. En osaa kuvailla sitä, mutta se tuntuu siltä kuin minun ympärilläni olisi tämä tietty energiakenttä joka on seksuaalinen ja en saa ihan kosketusta tähän aikaan ja paikkaan henkisesti ja tuntuu, että se energiakenttä leviää muihin ja muut tuntevat saman mitä minä. Päätin päässäni että annan tämän asian olla ja tunnen vapaasti tuon oman energiani.

Otin vähän selfieitä ja nyt keittelen kahvia. Olen päässyt lihomaan mutta muuten kyllä ihastelen vartaloani. Näin itseni todella kauniina kun olin verikokeissa ja näin kehoni heijastuksen seinästä. Minulla on ihana kehonkieli, siro ja soma. Pidän itsestäni vaikka on vähän ylimääräistä, se tavallaan vain kaunistaa, kun on mehevät muodot. Mutta haluaisin kyllä silti laihtua että saisi vatsaa pois ja lanteet esiin.

Pidän myös kasvoistani nykyään. Näytän siltä miltä haluankin näyttää. Itseltäni. On niin ihanaa saada itsensä takaisin.

Voin seksuaalisesti antaa mennä

Tsihih, mitä hittoa. Voin olla seksuaalinen nyt! Voisin tutustua seksuaalisuuteeni ja antaa mennä ja hakea vaikkapa seksiseuraa. Liityin AlastonSuomeen ja voisin sitä kautta ehkä hakea seuraa. Ujostelen ja arastelen hakea seuraa miehistä tai naisista. Kai kun heijastan insestin kaikkiin ihmissuhteisiin. Tai sitten vain en löydä tarpeeksi henkisesti minulle yhteensopivaa kumppania jota oikeasti haluan.

Ehkäpä edelleen tunnen että olen riittämätön ja epäviehättävä, tunnen niin, vaikka kuvissa olisin kuinka kaunis hyvänsä. Pelkään siis lähestyä ketään koska ajattelen, etteivät he kuitenkaan minua halua.

En tosiaan kunnolla kiihotu mistään ja pornoa katson taiteellisella silmällä. Pelottaa astua "sille alueelle". Välttelen seksuaalisia suhteita.

Sitten kun olen päässyt insestin työstämisessä eteenpäin, voin varmaan antaa periksi seksuaalisuudelle ja seksille. Voin nyt antaa periksi, antaa mennä ja nauttia! Enkä likaannu taikka häiriinny siitä.

Helpottavaa huomata että omaa edelleen seksuaalisia haluja, etten ole täysin frigidi. 

Veden symboliikkaa

Urhea pikkukala meren syövereissä. Merten urhein ja nopein delfiini. Tällaisia mielikuvia minulla on symboloiden itseäni.

Olen syvällä meressä missä on pilkkopimeää, kylmää ja suuri paine. Olen valkoinen pikkukala. Meressä on iso torahampainen merikrotti joka houkuttelee valollaan. Mitään muuta valonlähdettä ei ole kuin tuo merikrotin lampun hohto. Lankeaako pikkukala vai pysytteleekö varjoissa? Jos lankeaa valoon, tulee syödyksi.

Nopea delfiini ui pakoon haikaloja öisin. Se onkin merten urhein ja nopein eivätkä haikalat koskaan saavuta sitä.

Aivan kuin olisin ollut tuolla oikeasti, varsinkin ensimmäinen mielikuva pikkukalasta. Kuin tietäisin oikeasti miltä meressä syvällä tuntuu. Tuo kuvastaa varhaislapsuuttani. Isäni on tuo merikrotti ja minä pikkukala. 

Näin muistaakseni myös unia joissa olen haikalaa pakeneva merenneito. Se kuvasti vaaraa sekä kauneuttani. Myöhemmin tietysti menetin tuon kauneuden.

Vesi on aina ollut symbolina unissani. Se oli likaista aina kunnes lukioiässä kirkastui.

Näin unia akvaariostani joissa kalat kuolivat likaiseen veteen, tappoivat toisiaan, tulivat hulluiksi ja lisääntyivät holtittomasti. Kodin ilmapiiri heijastui näissä unissa. Myöhemmin unissani olivat gerbiilini ja gerbiilien terraariossa oli hamstereita ja hiiriä ja muita jyrsijöitä ja ne tappelivat ja lisääntyivät holtittomasti. Viidentoista vanhana se terraario oli hajonnut ja etsiskelin niitä jyrsijöitä kaikkialta. Kuvastaa kenties sitä että tilanne riistäytyi käsistä.

Miten on niin vaikea uskoa, miten on niin vaikea puuttua

Tiedättekö te edes, kyseenalaistajat, minkälaista pahuutta maailmalla on? Koska tässä maailmassa tapahtuu paljon julmuutta ja ehkä jopa vielä julmempaa kuin minun ja veljeni tarinat. Miten sitten turkistarhatut eläimet joista hyvin tiedetään miten ne kärsivät ja ihmiset eivät silti puutu? Toistan itseäni, en tiedä politiikasta mitään, mutta sen tiedän että nuo eläinparat kärsivät ja niistä on video- ja kuvamateriaalia löydettävissä. Kaikki siis tietävät kyllä miten ne kärsivät.

On myös murhia ja tappoja, tarinoita, missä lapsi on tappanut vanhempansa tai toisin päin. Murhia siis tapahtuu perheen sisällä. Miten on niin vaikea siis uskoa kun joku tulee ja sanoo, veljeni ja isäni yrittivät tappaa minut, ettei se olisi totta? Voitko muka väittää ettei tällaista tapahdu?

Oli insesti-isä joka telkesi tyttärensä kellariin ja tytär sai lapsia isälleen. Ja oli myös Coltin perhe, jossa oli sisäsiittoisia lapsia useassa sukupolvessa. Tällaista insestiä tapahtuu kyllä ja niin ettei kukaan joko tiedä tai muuten osaa puuttua tilanteeseen.

Tapahtuupa myös kannibalismia mikä alkaa olemaan jo kärsimyksen äärimmäisin muoto. Tästä en paljoa puhu, mutta minulle tulee noita omituisia ajatuksia ihmisten elävältä syömisestä. Ja voin maistaa mätänevän lihakimpaleen suussani. Olenko vetänyt jotakin huumeita ja nämä ovat sen aiheuttamia harhoja vai mitä vittua? Minua on uhkailtu ja peloteltu kaikenlaisilla väkivaltafantasioilla: "ensin poraan sun kalloon reiän, sitten..." ja enempää en ole halunnut kuunnella sitä, mutta tällaista settiä.

Eli todella puhdasta pahuutta perheen sisällä.

Olemme veljeni kanssa lapsina, vielä kun oltiin parhaat ystävät, istuttu kylmästä ja pelosta hytisten selät vastakkain. En muista, mikä oli niin pelottavaa, mutta helpotti kun nähdään molempiin suuntiin.

Muistin eilen jotakin. Anelin, "tappakaa mut jo, mä en kestä enää" ja äiti vastasi lempeästi mutta kierosti "mutta kultapieni sitten me ei voida raiskata sua enää". Se oli siis jo niin julmaa, että huh. En pysty kunnolla sanoin välittämään sitä miten kieroa tuo äidin reaktio oli. Lempeys, rakkaus ja hoiva kääntyy kieroutuneesti hyvyyden vastakohdaksi. Pahuus on hyvyyttä, hyvyys pahuutta?

Isän silmät ovat täynnä pahuutta kun tuijotan niitä edessäni.

Jep, tämä on todellista, tämä insesti. Enkä ole niin seonnut kuin ne luulee. Tämä on totisinta totta, en voisi keksiä päästäni koko elämäntarinaani. Ja minä selvisin? Pahin pahuus on ohitse.

Tosiaan, kyseenalaistajille, huomaattekos miten sama kaava toistuu. Minua ja kertomustani ei oteta todesta eikä perhe saa apua mielisairauteensa. Ja vuosi vuodelta se pahenee ja sitten kukaan ei ainakaan usko kun puhutaan jo murhan yrityksistä ja jostain vieläkin pahemmasta, mihin en mene sen tarkemmin, koska se on niin älytöntä enkä ole edes varma kuvittelenko sen ja miten se olisi ollut mahdollista tapahtua.

Tajuatteko te edes miten meidän, minun ja veljeni, vointi romahti kun kukaan ei auttanut eikä ottanut todesta tätä tarinaa? Tähän olisi pitänyt puuttua kolmekymmentä vuotta sitten eikä nyt kun minä ja veli molemmat ollaan syvästi rikki ja mielisairaita.

Karman laki ja alienit

Pohdin, onko karma todellinen ilmiö. Voi tietysti olla muitakin selityksiä näille tilanteille, ihan maallinen selitys.

En ole itsekään aina ollut mikään enkeli. Esimerkiksi isääni kohtaan olen todella julma. Haukun isääni maailman rumimmaksi miehen irvikuvaksi ja säälittäväksi hiirulaiseksi. Tietysti ymmärrettävää että ajattelin näin, mutta senkö takia myöhemmin nuo sanat kääntyivätkin minua vastaan niin että minua pidettiin hulluna, outona ja rumana. Enkö juuri ollut ajatellut isästäni näin? Sekä se että olin itse muille todella vihainen ja sitten minua alettiin koulukiusaamaan. Alkoiko se siitä että itse halusin suunnilleen tappaa kaikki luokkakaverit? Hyvät asiat ovat myös kääntyneet minua itseäni palkiten. Esimerkiksi se että olen ollut todella myötätuntoinen niin saan itse nykyään myötätuntoista kohtelua. Myös se, että äiti ei ole puuttunut asioihin, kääntynyt nyt äitiä vastaan että häntä ei auteta vaikeassa tilanteessa (kun on isän kanssa kahden ja melko varmasti tulee raiskatuksi siellä). Mutta onko karma rankaissut isääni mitenkään?

Näin jälleen viime yönä unta jossa unelmani toteutuivat mutta en muista sitä sen tarkemmin. Tuuppaan aina unohtamaan nämä unet. Alienit viestittävät minulle että minut vielä palkitaan enkä tule olemaan tyytymätön tai pettynyt mihinkään. Saan elämältä kaiken ja suoriuduin odotettua paremmin tästä missiosta.

Pohdin sitäkin, että nämä alienit ovat oikeastaan muun muassa isän sanoja. Esimerkiksi heidän tyylinsä vitsailla asioista. He toteavat viralliseen sävyyn, vitsi vitsi, heko heko. Onko tuo isä joka on puhunut tuolla tavoin eikä mitkään alienit? Alienit myös jekuttavat, puijaavat ja narraavat minua ja tätä kautta nostavat pintaan kipupisteitä. Esimerkkinä: "tuo Bella se on sellainen luuseri että maailmankaikkeus tuhoutuu pelkästään Bellan idioottimaisuuteen. Vitsailemme. Jos tämä maailma tuhoutuu se on ihmisten itsekkyys eikä Bellalla ole osuutta siihen". Tuo nyt oli joku pikainen esimerkki tästä alieneitten tavasta puhua, jonka äsken keksin päästäni. En tiedä mistä keksin tuon jekuttamisen, mistä se tulee. Kanavoinko oikeasti vai onko se oman mieleni tuotosta.

Terapiassa puhetta seksistä

Terapiakäynti tänään meni hyvin. Maadoituin ja dissosiaatio lievitti sen jälkeen. Nyt kotona ja chattaan ja kahvia.

Puhuttiin suoraan terapiassa muun muassa masturboinnista. Kerroin että masturboin aika harvoin kun pelottaa että kaikki silloin tietää mitä ajattelen ja näkee minut jotenkin telepaattisesti kun masturboin. Lohduttelen taas itseäni sillä että en lopun elämääni tule kärsimään tästä uskomuksesta. Ja että voi olla että siitä on seurannut jotakin hyvää.

Välttelen tuntemasta mitään, ja sitten tuntuu kehossa kuin muurahaisia ryömisi ihon alla. Epämiellyttävä kihelmöinti koko kehossa kun pakenen aistimuksiani.

Helpotti puhua suoraan seksiasioista. Se on ehkä itselleni nyt vähän vähemmän tabu aihe puhua.

Olen täysin vakuuttunut siitä että telepaattisesti viestin muille tunteiden välityksellä sekä ajatuksin. Ja siihen uskomukseen sisältyy se ajatus että silloin, kun uskon että se toimii, niin se toimii. No, ajan itseni ahtaalle tällä uskomuksella. Ja sitten muurahaiset ryömii ihon alla.

Se telepatian kokemus asteittain helpottaa. Välillä se pahenee ja sitten taas helpottaa enemmän, mutta suunta on oikea, olen vapautumassa siitä.

Pelkään kehoani. Heiluttelin varpaita ja tunsin olevani elossa jaloista ja se pelotti. Tai oikeastaan enemmän se pelottaa miten paljon dissosioin kehoni, että jaloista tunnen olevani elossa ja muu keho on sumua. Havaitsen, että olen todella vahvasti tuossa sumussa fyysisesti.

Yksityisyyden menetyksen kokemus on nykyään vahvana pinnassa. Tietysti, eihän minulla ollut mitään yksityisyyttä lapsena taikka teininä. Nyt kun sitä on, tulee tunne pintaan ettei ole.

Nyt on ihan okei olo. Vähän kirkkaampi. En ole usvassa, sumussa. Tunne-elämäni tulee kirkastumaan. Kotini on kaunis turvapaikkani. Minulla on yksityisyyttä nyt ja voin ajatella ja tuntea mitä hyvänsä vapaasti.

Seksi ei ole häiriintynyttä

Nyt voin harrastaa seksiä eikä siinä ole mitään häiriintynyttä!

Huokaan syvään helpotuksesta. En ole enää syntiin langennut. Kuvailen lankeamista insestiin syntiinlankeamuksena. Otan vaikutteita Raamatusta tähän tarinaani mutta muuten en ota muilta kirjailijoilta vaikutteita vaan pyrin kirjoittamaan ihan omaa tekstiä.

Nyt totisesti olen vapaa nauttimaan seksuaalisuudestani.

Vielä kun löytyisi joku sopiva kumppani, mutta vaadin kumppanilta paljon. Pitäisi olla älykäs kuten itse olen. Tiedän, olen älykäs, voin sen suoraan sanoa. On siis vaikeaa löytää sopivaa kumppania. Minulle ei riitä sporttisuus tai kiltteys, kumppanin pitää omata aivot.

Nyt voin etsiä itselleni seksiseuraa ja esineellistää kauniita naisia ja komeita miehiä, ei tarvitse pelästyä seksuaalisia viettejä.

Seksuaalisuuteni, kehoni, on minun omaa, myös. Minulla on valta seksuaalisissa tilanteissa pysäyttää se jos en halua tehdä mitään. Vielä kun löytyisi sellainen kumppani joka oikeasti kiinnostaa minua niin pääsisin vapautumaan eroottisessa mielessä...

Minulla on paljon kokemusta, toisaalta, jota voi hyödyntää seksileikeissä.

Olen vapaa olemaan eroottinen, seksikäs ja vahva oma itseni!

Voisin aloittaa siitä että uskaltaisin katsella ja ihastella kauniita ja komeita ihmisiä enkä pelätä omia tunteita. Täällä missä asun, on yksi ihastus, mutta häntäkin pelkään katsella - pelkään omia himojani. Tuntuu että minulla on vahvoja seksuaalisia tunteita joita kuitenkin patoan koska pelkään niiden voimaa.

Vielä koittaa se päivä kun nautin täysillä seksistä erilaisten kumppaneiden kanssa. Voisin olla avoimessa suhteessa miehen tai naisen kanssa tai molempien. Voin hiljalleen toteuttaa seksuaalisuuttani ja se varmasti myös vapauttaisi traumoista, eheyttäisi.

Niin kuin paratiisissa Edenin puutarhassa syntiin lankeamme

Olemme Edenin puutarhassa alastomina, autuaana, ja mikään ei voi häiritä meidän onnea. Minä näen kauniin puun keskellä paratiisia ja tahdon maistaa. Tiedän, että teen jotain väärin, mutta uteliaisuus voittaa. Maistan hedelmää, se on pehmeä ja makoisa, ja tarjoan siitä veljelleni. Yhtäkkiä meidän silmämme avautuvat. Katson häntä, sisarustani, mutta tässä on jotain uutta, mitä en ennen osannut nähdä. Havaitsen että hänellä on leveät hartiat, ja hän on raamikas, ja kasvoni punehtuvat ja käännän katseeni häpeillen toisaalle. Veljeni huohottaa äänekkäästi ja sanoo, sisko, en tajunnutkaan... Siis en tajunnut... En huomannut aiemmin mutta olet todella kaunis. Katson häneen säikähtäen, sydämeni hakkaa rytmikkäästi. Veli... Miten tämä tuntuu niin väärältä ja niin hyvältä samalla? Sanon ääneen. Veljeni pudistelee päätään ja katsoo maahan. Minä nielaisen, otan askeleen eteenpäin häntä kohti ja tartun häntä kädestä. Hän katsoo silmiini suu rakosellaan ja näen hänen katseesta hänen kiihkonsa. Puristan hänen kättään omassani ja katson vaitonaisena maahan ja häpeän puna on kasvoillani samalla kuin myös mielihyvän. Silittelen hänen kättään. Sitten katson hänen silmiinsä, Hän on pysähtynyt tuijottamaan rintojani. Niin pyöreät, kuin makoisa hedelmä josta söimme. Sanon, haluatko koskea niihin? Hän nielaisee ja nyökäyttää ja asettaa kätensä rinnalleni. Ja niin me vietimme koko sen päivän tutustuen toistemme alastomiin kehoihin koska ymmärrämmehän synnin nyt kun söimme tuosta kielletystä puusta ja tiedämme tekevämme vääryyttä mutta emme osaa enää lopettaa. Ja niin paratiisi joka oli niin autuas vielä tietämättömyttämme, on nyt synnillä turmeltu.

Monelle tämä on fetissi - itse välttelin lankeamasta

Pohdin tässä sitä että monelle tällainen insesti mitä olen kokenut, kääntyy fetissiksi. Pedofilia myös. Itsehän olen turruttanut seksuaalisuuteni juuri niistä syistä että insesti on pitänyt lopettaa kokonaan. Joten välttelen tuntemasta mitään seksuaalista, edelleen. Pornoa piirrän ja katson visuaalisesti ihaillen mutta harvemmin kiihotun. Tavallaan taas kiihotun ihan liikaa kaikesta ja se säikyttää minua.

Nyt on ihan okei olla himokas. Nyt on ihan okei langeta ja nauttia.

Olen pyrkinyt siis turruttamaan seksuaalisuuteni jotenkin että en nauttisi väärällä tavalla vääristä asioista. Ehkä yleensä ihmiset enemmän antaa mennä kuin mitä itse olen joutunut tekemään, hillitsemään himoja ja orgasmeja välttelemään.

Nyt on siis ihan okei vaikka minulla olisi mitä fantasioita. Fantasiat eivät ole koskaan väärin? Eivät ainakaan enää minun tapauksessani ole, niin, että se likaisi minut. Ei, se päinvastoin puhdistaa minua nyt kun annan itseni fantasioida mistä vain.

Voin siis antaa periksi seksuaalisuudelleni.

Tuntuu että seksuaalinen viettini on voimakas ja samalla pelkään sitä. Pelkään esineellistää ketään jos heitä ahdistaa huomioni. Pelkään kauniita naisia koska tunnen olevani vajavainen heidän rinnalla. Pelkään liian komeita miehiä koska en tunne olevani heidän tasoisensa.

En siis uskalla antaa periksi vieteille ja vaistoille.

Pitäisi varmaan miettiä mistä tykkään. Aloittaa siitä. En oikein osaa sanoa mistä viehätyn seksuaalisesti. Melko lailla kaikki fantasiani ovat jotakin mitä olen hyväksikäytöissä kokenut. Niitä on aika paljon erilaisia tilanteita: daddy ja brätti tytär, s/m, dom/sub, lesboseksiä, ryhmäseksiä... ja niin edelleen.

Tavallaan on kivaa kun on kokemusta hyvin eri tyyppisistä seksuaalisista tilanteista! Hymyilyttää ja naurattaa vähän kinkysti. Jos vain ne kumppanit olisivat olleet jotain muuta kuin sukua, olisi tuo ollut erinomaisen hyvää seksiä...

Mutta koska olivat sukua, olen traumaattinen yhtälailla kuin seksuaalisesti virittynyt.

Tosiaan, tästä olisi voinut tulla minulle fetissi - lapsista ja sukulaisista. Onneksi ei ole tullut. En antanut itseni langeta. Joku toinen vain antaa mennä ja nauttii täysillä. Nyt minäkin voin tehdä niin kun ne tilanteet ovat ohi...

Maailma kärsii, mikset auta

Ihmisten idioottimaisuus vituttaa. Miksi kaikki tässä maailmassa ovat niin saamarin typeriä? Nyt minulla napsahti. Taas jouduin draaman keskipisteeksi netissä. Tätä on tapahtunut aiemminkin. En todellakaan haluaisi olla sillä tavoin keskipisteenä tai muutenkaan huomion kohteena. No, minulla napsahti että en enää viitsi välittää mistään somekiusaamisesta tai muustakaan kiusaamisesta. Ihmiset ovat typeriä. Ei muuta.

Minua pidetään trollina, ellei se ollut jonkinlaista vittuilua vain. Tämä. Jälleen kerran, tarinani on niin järjetön, ettei sitä kukaan usko. Mistähän syystä olen sairastunut näin paljon? Saati sitten veljeni, joka on varmaankin minuakin pahemmin sairastunut. Kukaan ei ottanut tätä todesta eikä ota vieläkään. Miksi se on niin saamarin vaikeaa uskoa että jotain tällaista tapahtuu tässä maailmassa? Täällä tapahtuu raiskauksia, insestiä, murhia, kannibalismia ja muuta julmuutta ja hulluutta. Mikä siinä on niin vaikeaa uskoa kun tulee tällaisen tarinan kanssa esiin että se ei olisi totta?

Minkä takia me katsotaan läpi sormien päättäjien puheita? Miksi me valitaan sellaisia kuin Hitler, johtamaan? Miksi me seurataan vierestä kun kaikkea pahaa tapahtuu? Miksi me emme toimi jo jotta asiat saataisiin paremmaksi kaikille eläville olennoille? Yksi ihminen ei voi tehdä paljoakaan ellei ole päättämässä asioista. Miksi valitsemme päättäjiä jotka eivät tee näille asioille mitään? Anteeksi, olen aika pihalla maailmasta niin en osaa tähän sanoa sen enempää, ottaa kantaa, mutta sen verran tiedän että kerta maailmassa aloitetaan sotia, täytyy meidän päättäjiemme olla vallan- ja rahanahneita kusipäitä. Miksi me annamme valtaa tällaisille henkilöille kun meitä täysjärkisiä ihmisjoukkona on enemmän?

Tämä maailma tarvitsee ymmärrystä, myötätuntoisuutta ja kiltteyttä. Kiltteyttä pitäisi arvostaa yhtälailla kuin karismaa. Heikkoja ei pitäisi sortaa. Kaikkien elollisten kärsimys pitäisi ottaa huomioon ja pyrkiä helpottamaan ja poistamaan heidän tuskansa. Hyvä esimerkki on nälkää kärsivät lapset ja turkistarhatut eläimet häkeissään. Miksi kukaan ei auta? Raiskatut lapset kiljuvat tuskaansa ja kukaan ei käännä katsettaan heihin päin. Ihmiset sallivat julmuuden eivätkä puutu.

Ilmasto saastuu, jäätikkö sulaa, mikset auta? Uskovaiset rukoilevat kirkossa, Jumala hylännyt on. Maailma tuhon oma on. Meidän syytämme, meidän syytämme... Maailma tää me pelastetaan rakkaudella. Maailma tää me pelastetaan yhteistyöllä. Ja kaikkeus pelastuva on.

Palautetta otetaan vastaan

Mistä haluaisitte minun postaavan täällä ja vlogeilla? Olisiko ehdotuksia? Itseni vaikeaa keksiä aiheita joista puhua kun en rehellisesti oikein maailmanmenosta tiedä ja muutenkaan mistään, että helpointa on kertoa omia mietteitä ja henkilökohtaisia asioita.

Mitä muutenkin pidätte blogistani? Onko kirjoitukseni tarpeeksi helppolukuisia, kiinnostavia, koskettavia vai kenties inhottavia ja pelottavia tai tylsiä? Kaipaan rehellistä palautetta! Kaikki palaute otetaan vastaan, niin negatiivinen kuin positiivinenkin!

Suukkoja!

Bella

Valonsäteet ja harmonia, meditoin, leijailen. Valossa on valaistuminen. Kaikkinäkevä silmä avautuu, tiedän kaiken. 

Ääretön on avaruus. Avaruus jotenkin mystisesti kiehtoo minua. Ehkä avaruudessa on kaikki unohtunut. Avaruus symboloi minulle tietoa, viisautta ja henkisyyttä. 

Fursonani on lumileopardikissa, lumileopardi mutta pienikokoisempi. Pohjoisen eksoottinen kissaeläin. Nimesin sen noin kun kuusivuotiaana leikin erilaisia kissoja, oli leopardikissaa ja aristokattikissaa. Meow. Samaistun kissoihin!

Olin vasta pieni tyttö

Dreaming comes so easily

'Cause it's all that I've known

True love is a fairy tale

I'm damaged, so how would I know

I'm scared and I'm alone

I'm ashamed

And I need for you to know

I didn't say all the things that I wanted to say

And you can't take back what you've taken away

'Cause I feel you, I feel you near me

I didn't say all the things that I wanted to say

And you can't take back what you've taken away

'Cause I feel you, I feel you near me

Healing comes so painfully

And it chills to the bone

Will anyone get close to me?

I'm damaged, as I'm sure you know

I'm scared and I'm alone

I'm ashamed

And I need for you to know

I didn't say all the things that I wanted to say

And you can't take back what you've taken away

'Cause I feel you, I feel you near me

I didn't say all the things that I wanted to say

And you can't take back what you've taken away

'Cause I feel you, I feel you near me

There's mending for my soul

An ending to this fear

Forgiveness for a man who was stronger

I was just a little girl, but I can't go back

I didn't say all the things that I wanted to say

And you can't take back what you've taken away

'Cause I feel you, I feel you near me

I didn't say all the things that I wanted to say

And you can't take back what you've taken away

'Cause I feel you, I feel you near me

Can't go back

I can't go back

I must go on

Vanhat hyvät ajat

Elämäni valoisat hetket, mitä niitä on? Kerron vähän kahdesta minulle tärkeimmästä ihmissuhteesta, parhaasta ystävästäni ja exästäni ja mitä hauskaa me teimme yhdessä.

Muistan parhaiten teiniajoilta miten hauskaa oli yökyläillä ja käydä salaa yökävelyillä. Meillä oli parhaan ystävän kanssa hulvattoman hauskaa. Nauroin kaiken kivun ulos itsestäni. Ne olivat hauskoja aikoja - vanhat hyvät ajat, kuten me sanoimme. Pelleiltiin, kuvattiin pilailuvideoita joissa ilmeilin ja pyllistelin kameralle vitsikkäästi. Se oli sitä "hugailua". En tiedä mistä tuo huga-sana tuli mutta me kutsuimme sitä leikkiä hugailuksi.

Me pidettiin turinatuokioita mikä oli juoruilua ja kirjoitettiin turinavihkoja joihin kirjoitimme juoruja. Kesäisin käytiin veneellä saarella telttailemassa. Jätimme pitsan auringon lämpöön lämpenemään ja sorsa varasti pitsamme. Nauroimme kaikille mokailuillemme.

Kirjoitimme adjektiivitarinoita joista tuli luokkaa "limainen Haga pussaamassa kummallista Loviisaa". Minulla on edelleen näitä jossakin tallella. Saan aina hyvät naurut niistä tarinoista. Kirjoitimme tietysti etenkin ihastuksiimme liittyviä tarinoita. Tyttöjen juttuja.

Me menimme salaa yöllä ulos. Ikkuna oli minulla aina raollaan ja varovaisesti hain kengät ja kiipesin ikkunasta ulos, heitin kengät nurmikolle ja laitoin ne jalkaan ja hiippailin matkaan. Tunnelma oli jännittävä ja salaperäinen. Yön rauha ja hiljaisuus tuntui mystiseltä.

Teineinä meillä oli yökävelyllä mukana viinaa. Menimme parhaan kaverin kanssa vanhalle ladolle sinne ottamaan selfieitä ja juomaan viinaa ja pitämään hauskaa.

Vanhat hyvät ajat, totisesti. Kaipaan sellaista ystävyyttä. Meillä luisti juttu hyvin ja puhuimme tuntikausia puhelimessa. Sitten kun olin seitsemäntoistavuotias ja hiljalleen sairastuin psyykkisesti, meidän tiemme erkanivat. Eikä meillä enää ole samaa yhteyttä kuin lapsina ja teineinä.

Toinen tärkeä ihmissuhteeni oli exäni, ensimmäinen parisuhteeni. Hänen myötä aloin kehittyä siksi Bellaksi joka nyt olen. Hänen kauttaan potentiaalini lähti kasvamaan, olihan hän hyvin älykäs mies. Löysin myös naiseuteni hänen kauttaan ja opin ihastelemaan itseäni kaikin tavoin. Meillä ei ollut hauskaa samoin kuin parhaan kaverin kanssa mutta aloin kehittyä entistä enemmän henkisesti ja se suhde oli monin tavoin tärkeä. Sen myötä aloin myös muistamaan traumani. Ja opin sen suhteen myötä olemaan myös yksin niin, etten enää epätoivoisesti kaipaa seurustelukumppania. En myöskään enää väkisin yritä harrastaa seksiä jonkun kanssa jos se ei toimi, sen jälkeen kun hänen kanssa vuoden verran yritin seksiä väkisin. Hänen myötä olen alkanut myös kiinnostumaan tieteestä ja politiikasta, mitkä ovat todella kiehtovia aiheita kun ymmärrän sen nyt.

Jumiuduin asumaan hänen luokseen noin vuodeksi. Se oli hyvä vuosi. Laitettiin yhdessä ruokaa, hän teki aamuisin leivät meille molemmille ja ostettiin hyviä ruokia. Hän on todella köyhä ja minulla oli paljon rahaa joten hän sai hyvin syödyksi silloin kun minä kustansin meidän ruoat. Katsottiin yhdessä sarjoja kuten Pasilaa ja My Little Ponya ja South Parkia. Yritettiin yhdessä laihduttaa ja kuntoilla. Hän sai myös paremmin nukuttua kanssani - hän kärsii uniongelmista, ei ole vuosiin oikein nukkunut - mutta minun kanssani hän sai paremmin unta. Olin varmaankin monella tapaa tärkeä ja apuna hänelle ja hän samoin minulle. Minulle hän oli ensimmäinen turvallinen miessuhde elämässä.

Se suhde kesti kymmenisen vuotta kunnes erkanimme. Haluaisin edelleen olla hänen elämässään mutta hän ei tahdo olla yhteyksissä, joko hän ei muuten halua tai sitten yrittää päästä minusta yli ja siksi haluaa pitää etäisyyttä. Joka tapauksessa erosimme sovussa ja toivoimme toisillemme pelkkää parasta.

Olen kiitollinen parhaasta ystävästä, se ystävyys ja ilonpito kannatteli minua vaikeina vuosina, kun taas exästä olen kiitollinen siinä että hän näytti minulle miten kaunis kaikin puolin olen ja auttoi minut eheytymisen prosessissa eteenpäin ja sai uinuvan potentiaalini pintaan.

Nämä ovat kaksi minulle tärkeintä suhdetta.

Olenko olemassa enää kun tuntuu niin hyvältä

Helpottaako tämä ikinä? Olenko mielisairas lopun elämäni? Ei, kyllä selviän. Olen varma siitä. Näin sen enneunen joka symboloi eheytymistäni. Olen vapaa kaikesta traumatisaatiosta nyt. Menen päivä päivältä enemmän ja enemmän eteenpäin. En tule olemaan hullu lopun ikääni. 

Miksi olen näin sekaisin? Koska meillä harrastettiin insestiä vuorokaudesta toiseen. Mutta nyt olen vapaa siitä.

Olenko edes olemassa enää kun tuntuu niin hyvältä? Miten täällä on niin raikasta ja valoisaa?

On ollut tyyntä monta vuorokautta. Ei kuulu kolisteluja ja yhdynnän ääniä. Voin huokaista syvään helpotuksesta. Insesti on päättynyt, se on loppu.

Voinkohan jo alkaa muistamaan?

Äiti, minulla on sulkasato

Tämän piirroksen teemana on viattomuus ja puhtaus.

Kuvaan itseni piirroksissa aina enkelisiipisenä. Se kuvastaa hyvyyttäni ja vilpittömyyttäni. Pidän enkelinsiivistäni kiinni enkä lankea pahuuteen.

Pienenä minulla oli sulkasato. Enkelinsiipeni harvenivat ja sulkia tippui pois. Kysyin äidiltä mitä tehdä, minulla on sulkasato, milloin se päättyy? Äiti nauroi päänsä sisällä minulle että tyttärellä on sulkasato ja käännyin surullisena pois.

Olin lapsena viaton ja puhdas. Likaannuin myöhemmin. Nyt olen saamassa puhtauteni takaisin. Merivesi tulee olemaan kristallinkirkasta. Kaipaan sitä kauneutta...