tiistai 11. helmikuuta 2025

Eroottinen lataus hävettää

Terapiassa meni hyvin. Bussissa istuessa tuli turvallinen olo että nyt ei kukaan koskettele. Sitten aloin pohtimaan että näiden traumamuistojen täytyy olla totta. En nimittäin kunnolla sisäistä sitä vieläkään. Yritin sanoa itselleni että traumani ovat faktaa. Että jospa nyt hyväksyisin että insesti on totta. 

Eikä järki ole lähtenyt vieläkään vaikka muistan lisää. Pelkään nimittäin että menettäisin järkeni kuten murrosiässä. Silloin räjähdin totaalisesti. 

Ei, emme tahdo muistaa, sanovat useat osani. Kyllä tahdon muistaa, sanoo aikuinen minä. Miksi ette tahdo muistaa? Liian pahoja asioita eikä kukaan suostu kuuntelemaan näitä insestipuheita. Menetän varmaan järkeni täysin jos muistan. Siksi emme tahdo muistaa! 

Eroottinen lataus on se mitä eniten pelkään. Olen seksuaalisesti latautunut muistoistani. Samanaikaisesti tunnen kauhua ja kiihottumista. Ja tämä taas tuottaa valtavaa häpeää. Yleensä siinä vaiheessa minusta tulee mykkä kun mennään seksuaalisiin muistoihin. En vain tahdo avata niitä. Liian intiimiä. Silti samalla on kova tarve puhua niistä. 

Olen hiljalleen alkanut puhua niistäkin. 

Oivalsin tosiaan myös että nyt ei täydy alistua kenenkään tahtoon. Ei mukautua aggressiiviseen veljeen, pervoon isään, hempeilevään äitiin. Voin olla ihan miten mun itseni on parasta olla. Voin tuntea fyysistä ja henkistä kiihottumista eikä se johda seksiin mitä en tahdo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mikä on pielessä kun täällä on niin kirkasta

Välillä havahdun ajattelemaan että apua, mikä on pielessä kun täällä on nykyään niin kirkasta ja rauhaisaa, ja että miten voi olla, minusta ...