Kävin joitain vuosia sitten läpi narsistivaihetta. Pohdin, jospa olen narsisti? Minulla oli myös "tekonarsismi"-vaihe kun jostain syystä en osannut olla oma itseni ollenkaan vaan suojauduin jonkinlaisella narsistin roolilla. Nyt käyn sitten läpi vaihetta että jospa olen pedofiili - ja samalla vähennän tuota pedofilian tabua. Pedofilia on tosiaan jopa minulle tabu joka pystyn puhumaan suoraan insestistä ja muista vähemmän vaikeista asioista kuten mielenterveysongelmat.
Uskallan nyt puhua suoremmin siitäkin aiheesta. Oivalsin, että tietenkin käyn tällaista läpi, olihan koko lapsuuteni täyttä pedofiilien ahdistelua. Olisi omituista jos se ei olisi jättänyt mitään jälkiä minuun. Eikä myöskään mahdollista ole ettei siitä olisi jäänyt jälkiä psyykkisesti.
Pystyn kaiketi samaistumaan siihen miten pedofiili lapset näkee vaikka itseäni lähinnä naurattaa nähdä seksuaalissävytteisiä kuvia (piirretyistä kuvista) lapsista kun se on jotenkin niin älytöntä. On todella väärin asettaa lapsi mitenkään seksuaaliseen valoon. Tiedostaa, että se rikkoo lasta, ja tuntuu siksi todella pahalta. Lapsiin vain ei sovi mikään seksuaalinen asetelma. Se vain on niin.
Nauroin myöskin varmaan helpotustani siitä että reagoin näin. Ja tiedän tosiaan sen että vaikka nyt pelkäisin olevani itsekin pedofiili niin fantasiat ja todellisuus ovat kaksi eri asiaa. Tiedän sen kokemuksesta. Saatan tykätä jostakin kinkystä materiaalista mutta todellisuudessa sellaisen toteuttaminen olisi turn-off. Siksi en ole huolissani, että olisin pedofiili vain koska voin nähdä että lapset ovat kauniita (eivätkä kuitenkaan edes kiihota).
Mutta miksi se on niin iso tabu ettei siitä voi puhua ääneen, jos on lapsista kiinnostunut siinä mielessä? Se on minullekin tosiaan vaikea aihe. Ehkä se on siksi tabu koska se on jotakin niin kiellettyä. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö särkee lapsen. Mutta miksi on niin vaikeaa tulla pedofiilinä kaapista? Miksi pedofiilejä vihataan niin paljon? Onko se jonkinlaista aiheen torjuntaa, kuten insestikin aiheena herättää paljon torjuntaa. Siksi ihmiset torjuvat näitä teemoja etteivät koukuttuisi niistä ja alkaisi seksuaalisesti kiihottumaan ja fantasioimaan niistä. Sitten kun alkaa toteuttaa näitä fantasioista tosielämässä, traumatisoidutaan.
Olen kiitollinen niinä hetkinä kun joku lapsi on lähettyvillä, tarkkailen sitä ja huomaan tuntevani puhtaasti äidillisiä tunteita. Huokaan silloin aina helpotuksesta. Minusta ei ole tullut pedofiiliä. 0% mitään seksuaalista minusta lapsia kohtaan. Olen oikeasti aika ymmällään tästä, jostain syystä, tuntuu että on pieni ihme että reagoin näin. Ei siis mitään, ei mitään seksuaalista.
Insesti ei ole enää itselleni tabu toisin kuin tämä pedofilia edelleen on. Insestistä voin puhua nykyään aivan kenelle tahansa ja suoraan. Kyllä, myös siitä insestin nautinnollisesta puolesta, mikä on ennen ollut minulle syvä häpeän aihe. Nautin insestistä joskus mutta se vaihe meni ohi.
Seksuaalisuus muovautuu ja muuttuu, ehkä minun on mahdollista saavuttaa seksuaalisessa mielessä terveys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti