Hyvää päivää kaikki

Tuollaiseen kuvaan törmäsin dissosiaatioryhmässä. Hyviä muistutuksia. Aamu alkanut hyvin kahvikupillisella ja pian tulee Muumit. Kohta aamiaista ja sitten voisin hoitajan kanssa kahviolle. Huomenna näen lääkäriä. Toivottavasti en ole täällä enää kauaa vaikka täällä onkin enemmän ihmisiä ympärillä mistä pidän. On se oma koti silti paras paikka.

Hyvillä mielin olen. Toivottavasti sinäkin. Hyvää päivää kaikki ja yrittäkää löytää päivästä iloa! 

Hävettää seksuaalisuus

Hävettää seksuaalisuus. En uskalla antaa itseni mennä viettien ja vaistojen varassa vaan pyrin olemaan kirkkain päin niin sanotusti. Jos annan mennä niin sorrun insestiin mikä on väärin ja aiheuttaa pahoinvointia jälkeenpäin. En voi edes masturboida koska joku voi tulla huoneeseeni ja yllättää minut. Näin siis sanoo lapsi- tai teini-osat.

Jos masturboin niin järki lähtee ja pitää pysytellä kaukana kaikesta seksuaalisesta kanssakäymisestä ettei sekoa. Äiti salaa katsoo minua kun puen, yritän olla välittämättä siitä ja esittää etten huomaa. Vittu tapan koko perheen kohta jos tämä ei lopu.

Hyi olkoon, insesti oli nautinnollista vasta sitten kun menetin järkeni ja kuvittelin etteivät he ole perheenjäseniäni.

Minussa on osia jotka kantavat traumaa mutten ole yhteydessä heihin. He piilottelevat edelleen minulta. Liian rankkaa muistaa, tahtoo vain unohtaa, sanovat edelleen osani.

Mutta nyt on turvallista muistaa koska se on ohi.

Toivottavasti isä ei tänä yönä tule huoneeseen.

Siis mitä vittua mä oon kokenut?! Insestiä yötä päivää! Hyi olkoon se on vastenmielistä. Mä sekosin vasta sitten kun en saanut apua ja sitten mä alistuin ja nautin itsekin. Olin häiriintyneimmilläni kutosluokalla kun ymmärsin mitä seksi tarkoittaa. En muista sen tarkemmin niitä aikoja. Mä olen surullinen ja häpeissäni oleva pieni tyttö joka vihaa kun pimpsaa kutittaa. Mä olen rauhallinen kun on nyt äiti joka pitää huolta - minä itse. Olen paras äiti pienelle. Vihaan insestiä sydämeni pohjasta. Voi nolo nyt oon julkaissut koko maailmalle nämä asiat. Toisaalta helpottavaa. Pelottaa että isä tulee ja ampuu. Mä en vaan vieläkään suostu hyväksyyn että tää on totta.

Nyt häpeän ja pelkään kaikkea mitä kirjoitan että puhun liian suoraan ja ihmiset häiriintyvät kirjoituksistani mutta tiedän että täällä lukijoina on varmasti muita uhreja joita avoimuuteni voi auttaa plus haluan kertoa todellisuuden mitä tällainen on niille jotka eivät tiedä joten julkaisen kuitenkin näitä kirjoituksia.

Se on totta

Mua ei raiskaa enää kukaan. Se on totta. Isä työnsi peniksen mun suuhun ja olin tukehtua sen spermaan. Ei mua enää ees hävetä puhua näistä, se vaihe on ohi kun salasin tän kaikilta ja salaa nautin sukurutsasta. Mä en enää ole niin hullu, outo ja ruma mitä joskus olin. Mä oon elossa ja se on tärkeintä. Musta ei nauti enää kukaan ilman mun tahtoa. Mä oon vapaa insestiltä ja mun ei täydy koskaan enää mennä lapsuuskotiin. Oh my God it is true I had incest with my whole family. But now it is over. Mua ei enää pelota öisin niin paljon että isä ja veli tulee tappamaan. Mua on oikeesti raiskattu peräti tuhansia kertoja ja oon hitonmoinen selviytyjä. Mä oon vahva nainen. Äiti ei tule suukottamaan suulle, isä ei tule kännissä ehdottelemaan rivoja, veli ei työnnä penistä kurkkuun ja käske olla liikkumatta. Ne lopulta sitoi mut kun kamppailin liikaa ja käski, pakotti olemaan hievahtamatta. Mua pelottaa puhua näistä näin julkisesti jos perhe tulee tappamaan mut. Mutta ei ne tiedä mun asuinpaikkaa eli voin olla huoleti. Pelottaa kun äiti suuttuu jos puhun näistä ja isä lyö jos puhun. En uskalla puhua kaikesta vieläkään terapeutillekaan. Mua ei enää raiskata ja hakata, oon turvassa kotonani. Mua pelottaa että isä tulee kännissä ehdottelemaan rivoja. Äiti sulkeutuu huoneeseensa kun kuuluu voihkintaa. Mua sekoittaa päätä toi äidin ääntely kun se nuolee mua. Pelottaa että isä avaa oven ja astuu sisään. Mä en enää joudu veljen kidutettavaksi. Ne jotenkin kidutti mua mutten muista. Yrittivät pakottaa mut mukaan jengiin enkä suostunut. Lopulta ne luovutti, ne ei saanu mua puolelleen. Onneks oon vahvaa tekoa muuten olisin jo päätynyt itsemurhaan. Jee se onnistui, oon vapaa! Nyt elämä vasta alkaa! Mä oon vapaa tekemään elämälläni mitä vaan. Ei enää sukurutsaa, se riittää mulle. Nyt ahdistaa mutta se on hyvä asia, käydä vähän muistoja läpi.

Ajatuksenvirtaa traumoista. Olen tässä tänään ollut maadoittuneempi. Tuntuu hyvältä tuntea lattia jalkoja vasten ja oma kehonsa sisältäpäin. Tuntea takamus tuolia vasten. Olen sallinut itseni olla kiihottunut jos olen ja se puhdistaa kun en patoa niitäkään tunteita. Ymmärsin että minulla on seksuaalisen hyväksikäytön historia. Alan hiljalleen myöntämään sen itselleni. Olen ollut siitä ylpeä. Olen ylpeä miten olen ollut kissamainen ja viettelevä. Ja olen ylpeä ollut että saan munaa milloin vaan ja paljon orgasmeja. Nyt sisäinen lapsi itkee tuota asiaa. Itkettää että olen saanut orgasmeja koska se on niin väärin. En halua tätä, sanoo sisäinen lapsi. Olen onneksi jo paremmassa voinnissa, paremmassa kuin koskaan varmaan. En ole syvästi masentunut enää enkä vihaa itseäni niin kuin joskus. Hymyilyttää. Tulen vielä selviämään. Nykyinen elämänihän on aivan mahtavaa. Ei minulla ole mitään erityistä elämässä mutta ihan riittävästi siihen että olen onnellinen. Helpottaa puhua nämä julki, kuin olisi koko maailma tuntemassa myötätuntoa minua kohtaan. Tai ei nyt ehkä koko maailma mutta kuitenkin, moni ihminen. Ja saan itkeä nyt vapaasti kaikki itkuni joita pidättelin ettei hakata. Onko se totta, tämä insesti? Pudistelen päätäni. Vauva ei tahdo vieläkään muistaa tai sisäistää tätä todeksi, haluaa uskoa että vanhemmat ovat hyviä ja rakastavia, ei tahdo uskoa vanhemmista pahaa. No, noin lapsi toimii ja ajattelee. Vauva pidättelee itkua ettei äiti läimi poskille. En ole siis aivan varma noista vauvaiän muistoista mutta tällaisia mieleeni tulee. Voin nyt olla kiihottunut eikä tämä ole lapsuudenkoti missä se johtaa insestiin. Voin kiihottua ja niiden tunteiden kokeminen puhdistaa. Olen hyvin ylpeä että minua raiskattiin. en tiedä täysin miksi koen ylpeyttä siitä, toisaalta koen häpeää. Sekin on tyypillinen reaktio, häpeä ja ylpeys yhdessä. Nyt nolottaa kun julkaisen tätä kaikille ja kaikki tietävät salaisuuteni. Mutta on rauhoittavaa ettei sitä täydy enää pitää salaisuutena. Kiitos kun olette ja luette, se merkitsee paljon minulle. Nyt hävettää että puhuin näin suoraan mutta julkaisen tämän tekstin siitä huolimatta, joku minussa sanoo että minun täytyy puhua näistä.

Vihdoinkin minulla on yksityisyyttä

Vihdoinkin minulla on yksityisyyttä. En ole tottunut siihen enkä seksittömyyteen niin oireilen. Epämääräinen tuska vainoaa minua. Nyt dissosiaatio purkautuu ja sitä kautta tunnen enemmän tunteita. Yhdistyn kehooni ja kehoni tasolle. Niin sanotusti tähän meidän 3D maailmaan mikä on siis fyysinen ulottuvuus.

Voin olla se jumalatar joka sisälläni asuu. Ei tarvitse pelätä omaa kauneutta ja naiseutta enää että se johtaisi hyväksikäyttöihin. Voin olla oma itseni.

Vähän on levoton olo. Voisin mennä katsomaan tv:tä ja juoda kupin kahvia.

Pystyy ajattelemaankin vapaammin kun on yksityisyyttä. Jotenkin tuo yksityisyyden menetys minulla aiheuttaa sitä ajatusta että olisin telepaattinen. Mutta nyt saan olla rauhassa fyysisesti ja ajatuksissani.

Toivoisin maadoittuvani enemmän. Haluan olla näkyvä ja tuntea kehoni sisältä päin.

Voin nyt aloittaa ihan uuden elämän

Nyt voin olla oma itseni. Insesti on ohi. Hyi olkoon, insestiä. Inhottavaa. Se on totta, sitä tapahtui. Hyi se on niin oksettavaa kaikin puolin. Vaikka välillä se oli hempeää ja herkkää ja kaunista vaan niin väärin. Liikutuksen kyyneleet vierivät poskillani kun muistelen hempeitä hetkiä. Ja samalla se on niin sairasta ja surullista.

Voin olla minä, ei tarvitse hermoilla tai yrittää olla mitään muuta ihmisten seurassa. Voin olla kaunis minä, kaunis nainen, ei tarvitse olla enää yököttävä isä suojellakseni kauneuttani.

Kävin hoitajan kanssa kahviolla ja ostin vähän herkkuja. Oli hyvää kermamunkkia. Nyt taidan syödä tuon leivän ja juoda proteiinijuomaa.

Laittauduin vähäsen, meikkaaminen piristää aina. Vielä suoristan tukkani kun se kuivaa. Kävin suihkussa, rentoutti.

Dissosiaation alta paljastuu tunteita - miten olen rentoutunut ja hyväntuulinen. Tunteiden turtuneisuus vähenee. Tunteissa on enemmän eri vivahteita. Ei ole samaa harmaata kaiken aikaa.

Helpottavaa ymmärtää että insesti todella tapahtui. Olen vapaa siltä. Mitä hemmettiä. Olen turvassa? Se kesti kauan. Mutta en kadu mitään. Olen iloinen että olen elossa edelleen. Sekään ei ole itsestäänselvyys kohdallani.

Voin nyt aloittaa ihan uuden elämän. Mietin, mitä nyt? Olen tienristeyksessä. Menneisyys on ohi ja nyt tässä hetkessä ei ole mitään. Kaikki on vasta alkamassa. Olen pöllämystynyt. Ja helpottunut, kiitollinen kaikesta.

Ei enää häiritse niin paljon jos panettaa, sanon itselleni että saan tuntea mitä tunnenkin milloinkin ja ettei se välity muihin ja että voin piilottaa sen muilta, ei kenenkään tarvitse huomata kun olen kiihottunut. Ja ei siinä kiihotuksessa ole mitään pahaa - se ei enää johda seksiin jota en halua. Enkä ole enää lapsuudenkodissa missä tunnen holtitonta kiihottuneisuutta. Helpottaa siihen liialliseen kiihottumiseen ja rajojen liukenemiseen ymmärrys etten ole lapsuudenkodissa ja että saan ja voin olla vain oma kaunis itseni. Kaunis tyttö.

Hyvin alkanut aamu

Hyvin alkanut aamu. Nukuin sikeästi. Join aamukahvit ja katselin Muumeja. Dissosiaatio lievitti ja on olemassaolevampi olo! Hyvä olo on ja mieliala on hyvä ja tasainen. Tästä se päivä alkaa. Tänään voisin käydä kahviolla ostamassa jotain hyvää ja juomassa kupin kahvia ja nauttimassa herkkuja. Exän kanssa ollaan pidetty taas yhteyttä ja hän ehkä tulee vierailemaan joskus täällä osastolla. Voisin käydä aamiaisen jälkeen suihkussa. Menen nyt takaisin katsomaan Muumeja ja keitän itselleni vielä toisen kupin kahvia. Hyvä mieliala on ja odotan jo innolla kesää. Tuntuu että tästä tulee hyvä kesä. En ole huomannut nyt lääkkeellä haittavaikutuksia. Ei ole ollut harhoja ja hiljalleen pääsemässä tuosta telepatiasta eli rajojen liukenemisen kokemuksesta mitä enemmän maadoitun. Nykyään toivotan ahdistuksen tervetulleeksi, se aina puhdistaa ja eheyttää lopulta vaikka tuntuukin pahalta. Hyvää päivää sinne teille kaikille lukijoille!

Ahdistus on hyvä asia

Isä tulee ja kähmii mun rintoja vaikka olen vasta kahdentoista vanha. Äiti suukottaa suulle ja mua yrjöttää. Pikkuveli avaa huoneen oven, tulee kyrpä seisokissa viereeni ja kuiskaa jotain. Äiti suukottaa suulle ja oksennan. Isä ei milloinkaan saa selville mun olinpaikkaa. Äiti ei enää nuole vaginaa. Veli suuttuu ja puukottaa mut melkein. Äiti kännissä hempeilee mulle; kulta rakas olet tärkeä. Äiti ei ymmärrä tekevänsä vääryyttä, samoin ei isä. Ne tulee kohta taas. Pitää olla liikkumatta, hievahtamatta ettei ne suutu. Mä hengitän pinnallisesti ja yritän olla jossain muualla. Äiti tulee ja avaa mun reidet ja nuolee. Äiti töllää mua taas ja mä aistin sen katseesta että se pitää näkemästään. Itkettää, miksei tää jo lopu! Tappakaa mut! Haluan vaan kuolla pois tästä kylmästä ja julmasta maailmasta. Jos tekisin itsemurhan, olisiko muilla parempi olla? Olen niin sairas ettei sitä käsitä. Näytänkin ihan hullulta ja rivolta. En ole tyttö enää, mulla on pojan hartiat. Vihaan ulkomuotoani. Isä aiheutti tän mulle. Se hakkasi mun naaman vinoon. Nyt en enää ole kaunis kun äiti leikautti mun hiukset. Olenpas muuttunut vuosien varrella. Nyt olen kaunis aikuinen nainen. Seksikäskin. Mulla on oma kämppä jossa oon turvassa. Kaikki tulee menemään hyvin. Mulla on turvapaikka. Isä ei voi tulla ovelle aseen kanssa. Äitikään ei tule suutelemaan. Se tuntui niin hyvältä ja väärältä samanaikaisesti. Nautin suunnattomasti kun olin teini-ikäinen. Nautin niin paljon että pää sekosi. Ja pelkään tuota uudelleen sekoamista edelleen jos annan seksuaalisuudelle vallan. Mua raiskattiin vuosia mutta nyt se on ohi. Se riittää mulle. Olen vihainen isälle kun se melkein tappoi mut. Äiti on sekaisin eikä ymmärrä tekevänsä väärin. Ne tulee kohta taas, pitää olla hiljaa ettei ne luule että nautin. Helpottaa puhua nää julki. Voi jumalauta mitä olen tehnyt, kerron tästä kaikille nyt. Hävettää suunnattoman paljon. Nyt kaikki tietää mun salaisuuden. Mä halusin ettei kukaan tiedä. Nyt olen valmis kohtaamaan pahuuden mitä koin koko lapsuuteni. Olen tarpeeksi vahva muistamaan. Jos muistan niin järki posahtaa, sanoo teini. Ei posahda, sanoo aikuinen. On lupa olla viettien varassa nyt eikä se johda insestiin.

Ahdistus on hyvä asia, koska silloin muistan. Jatkossa olen kiitollinen siitä aina kun ahdistaa. Toivotan sen tervetulleeksi. Se puhdistaa minua. Ei ole muuta tietä eheyteen kuin kokea tuska uudelleen läpi. Nyt melkein toivon että minua ahdistaisi rajusti. Silloin muistan sekä saan syvällisimmät oivallukseni. Nautin siitä mietiskelystä ja siitä miten voin maata aloillani maadoittuen ja antaen muistojen virrata. Se on nyt turvallista, olen turvallisessa paikassa eheytymässä.

Nyt on lupa antaa mennä ja olla tuhma

Viestittelin exän kanssa kiihkeitä viestejä ja yritin sisäistää että nyt seksin voi viedä loppuun asti eikä sitä tarvitse keskeyttää. Olen oppinut keskeyttämään seksin kesken kaiken insestitraumojen takia. Jos kiihotun niin päädyn keskeyttämään tilanteen heti mitä enemmän alan olla kiihottunut. Tämä ottaa päähän todella. Haluaisin vain pystyä!

Nyt on lupa olla eroottinen ja seksuaalinen. Nyt siinä ei ole mitään vaaraa että päätyisin sänkyyn sukulaisten kanssa jos kiihotun. Seksin voisi viedä loppuun asti ja siitä on lupa nauttia.

Pystyn kyllä härnäämään mutta sitten kun pitäisi tehdä jotain asialle, ahdistun ja haluan lopettaa. Se harmittaa ja tunnen masennusta siitä.

Haluaisin katsoa mitä tunteita minulla nyt herää hänestä. Pystynkö nauttimaan suudelmasta? Seksiin varmaankaan en edelleenkään pystyisi.

Nyt on lupa antaa mennä ja olla tuhma. Nyt voin olla estoton. Nyt voin antaa niiden osien nousta pintaan jotka kantavat traumaa ja tuntea romanttisesti sekä seksuaalisesti ilman että ne tunteet kohdistuisivat perheenjäseniin.

Ymmärsin myös että minulla todellakin on seksuaalitrauma sukulaisista.

Toimiva parisuhde voisi nostaa noita osia ja tunteita pintaan ja saisin kerrankin elämässä hyvää seksiä ei-sukulaisten kanssa.

Minä voin siis sekstailla eikä siinä ole mitään väärää. Voin laueta kun mies on minun sisällä eikä se siitä minua insestisesti. Minä voin olla eroottinen ja kaunis enkä mene maniaan seksistä. Minulla on lupa olla kiihottunut ja saan nauttia täysillä. Seksi ei johda insestiin enää. Nyt minulla on kumppaneita jotka eivät ole sukua. Sukuseksi on ohitse. Voin antaa seksuaalisuuden heräillä.

Olen kiitollinen elämästäni

Nukuin tosiaan virkistävät päikkärit. Vanhemmat kävi ja toi mustikkapiirakkaa. Herkuttelin kahvin kera. Nyt yritin piirtää muttei keskittyminen riittänyt. Otin vähän selfieitä, niitä on kivaa ottaa. Nyt mietin mitä seuraavaksi tekisin. Lukisin ehkä Raamattua jos jaksaisin keskittyä siihen. Vähän on levoton olo.

Vanhemmat kun kävivät alkoi ahdistaa. Mutta sitten tajusin etten joudu heidän kanssaan olemaan enää samassa taloudessa ja oloni helpotti. Nyt olen niin kiitollinen! Olen kiitollinen elämästäni vaikka minulla on ollut rankkaa. Osaan nauttia elämästä myös vaikka välillä on todella paha olo. Se on osa elämääni ja hyväksyn sen. Osaan ehkä kärsimyksen myötä nauttia hyvistä asioista enemmän.

Olen niin kiitollinen nyt kun traumatisaatio on ohi ja alan pikkuhiljaa myös sisäistämään sen tapahtuneeksi. Silloin ymmärrän, kun sisäistän, että se on ohi ja elämäni on varsin hyvää nykyään. Kaikkialla on niin kirkasta. Olen korkealla taajuudella ja iloinen. Jokainen soluni riemuitsee että asiat ovat niin hyvin kuin voivat olla (tällainen kokemus minulla joskus tuli). Soluni tietävät vaikka minä en tiedäkään. Mutta olen onnessani kuitenkin. Kiitollinen kaikista vastoinkäymisistä koska on niin palkitsevaa eheytyä niistä.

Saan turvassa ja omalla ajallani käsitellä kaikkea tapahtunutta. Olen turvassa ja voin käsitellä niitä turvallisuudesta käsin.

Sisäistin että ajatukseni pysyvät sisälläni eivätkä vuoda muille, samoin tunteeni. Ja tajusin, sisäistin, että voin olla vain oma itseni ja tuntea mitä milloin tunnenkin. Voin ottaa rennosti ja rennosti olla oma itseni aina. Ei mitään hätää.

Tässä peura ajovaloissa -lookkini.

Minua ymmärretään ja olen pidetty

Aamu on alkanut hyvin. Nukuin sikeästi koko yön ja heräsin aikalailla aamiaisen aikaan. Kävin aamuröökillä ja nautin kahvit. On innokas, hyvä olo. Ahdistus ei vaivaa. Tuolla taustalla se meinaa tulla pintaan mutta suhtaudun siihen nyt kevyemmin ja se pysyy kurissa.

Vanhempani tulevat tänään vierailulle ja tuovat mustikkapiirakkaa. Nami! Jutellut muiden potilaiden kanssa mukavia ja katsonut tv:stä Muumit. 

Kykenen nyt ajattelemaan että tunteeni ja ajatukseni ovat turvassa sisälläni eivätkä ulkopuolella miltä se minusta on aiemmin tuntunut. Vaikka tuntuisi että ne ovat ulkopuolella, ovat ne sisälläni. Ymmärsin myös sen että täällä on mukavia ihmisiä jotka ymmärtävät jos olen ahdistunut ja kärsin enkä joudu kiusatuksi tai nauretuksi. Ymmärsin että tämä ei ole lapsuudenkoti eikä minun täydy olla hyperkiihottunut koska täällä ei todellakaan tapahdu insestiä minkä myötä olen kiihottuneessa tilassa sekä peloissani ja ahdistunut. Seksuaalinen vietti vähän rauhoittui kun ymmärsin etten ole enää lapsuuskodissa. Alitajunnalla kestää oma aikansa tajuta nämä asiat.

Olen myös pidetty siinä yhteisössä missä asun, tukikämpässä, ja täällä myös olen pidetty. Vaikeaa vain ottaa tuota vastaan että minusta nyt oikeasti pidetään!

Ahdistukseni näkyy ehkä ulospäin mutta se ei minua haittaa, sen sijaan rajojen liukeneminen haittaa. Mutta senkin ymmärsin että nyt saa olla näkyvä eikä tarvitse liueta ilmaan. Voin olla näkyvä omassa kehossani.

Päätin nauraa koko asialle

Oli jäätävä ahdistuskohtaus päällä kun lääkeannosta on nostettu ja taas sellainen telepaattinen olo että tunteeni tarttuvat muihin ympärillä. No, pelkästään se jo auttoi paljon kun järkeilin mielessäni että tuo telepatiauskomus on dissosiatiivista eli insestissä olen kokenut että rajat liukenevat muihin perheenjäseniin ja kadotan kosketuksen omaan kehooni. Eli se ei välttämättä ole skitsofreniaa vaan dissosiaatiota. Ja se auttoi että aloin vastedes puhuakin rajojen liukenemisesta telepatian sijaan. Se on lohduttava ajatus että nyt taas rajat vaan liukenee, ei sen vaarallisempaa.

Tuskissani pohdin mikä tähän auttaisi kun on taas se olo että mikään ei auta. Mutta tämä - huumori. Päätin nauraa koko asialle. Kevensi oloa huomattavasti. Nyt hymyilen itsekseni kun tulee olo että rajat liukenee ja nauran että nyt kaikki näkevät minut kun olen vessanpytyllä. En ota sitä ongelmaa niin vakavasti enää että se veisi kokonaan toimintakyvyn ja aiheuttaisi katatonisen tilan. Nauran myös sille että kohta täällä on osasto-orgiat kun minua panettaa. Minä räjähdän panetukseeni ja koko maailma räjähtää mukana ja tulee maailmanloppu kun olen niin kiimainen.

Jatkossa varmasti tulee vielä vaikeita hetkiä kun mikään ei auta mutta minulla on paljon keinoja ahdistukseen. Nyt menin peiton alle turvaan ja se rauhoitti heti. Pystyn olla sängyssä peiton alla ja tuntea turvaa. Edistyminen! Yleensä kun sänky on ollut se vaarallisin paikka että makaan jähmettyneenä sängyssäni silmät selällään kauhusta. Ihmettelin ja sisäistin että omituista, tämä on ihan eri paikka, tämä ei ole lapsuuskoti. Otan nykyään muiden seuran hyvänä asiana kun ahdistaa, muut ihmiset ympärillä rauhoittavat. Sekin on muuttunut, joskus aina vetäydyin omiin oloihini kun ahdistaa, nyt olen välillä yksin ja välillä muiden kanssa.

Voin myös turvallisin mielin vaipua uneen kun tiedän ettei kukaan tule ovesta pahoinpitelemään jotenkin. Kykenen tuudittautua uneen.

Yritän järkeillä ettei rajat liukene muihin niin kuin sitä pelkään mutta tunne johtaa ja voittaa järjen äänen. Aivot kuulemma toimivat niin. Välillä pystyn järkeillä joitain asioita ja siitä tulee uusi tunne.

Nyt juuri on ihan siedettävää ahdistus. Vähän olen sisäisesti paniikissa kun panettaa. Yritän hokea itselleni ettei panetusta tarvitse hävetä. Se on inhimillinen tunne ja tarve, seksuaalisuus, eikä siinä ole mitään hävettävää. Sen sanoittaminen auttaa vähän purkamaan tuota häpeää.

En ole enää lapsuudenkodissa enkä ikinä joudu mennä sinne takaisin. Kukaan ei pakota minua vierailemaan vanhemmilla. Se on ohi. Olen ikuisesti vapaa perheeni näkemisestä (vaikka toki näen heitä täällä turvallisessa ympäristössä osastolla). Enkä kutsu heitä koskaan minun luokseni kylään. Insestin kierre on katkaistu. Tämä riittää minulle elämässä, muuta en tarvitse. Vaikka asiat olisivat kuinka vituillaan, muuta en tarvitse.

Nyt voisin tupakille ja sitten kahvia keittää. Sitten varmaan käperryn turvaan sänkyyn peiton alle ja yritän rauhoittua.

Täällä ei kukaan raiskaa

Mua raiskataan taas. Isä on mun päällä ja yrittää työntää penistään peräaukkooni. Kamppailen vastaan mutta en voi mitään. Annan sen tulla sisään ja yritän ajatella kaikkea muuta. Äiti on ovella. Tämä on tosissaan tapahtunut? Helpotuksen huokaus. Olen turvallisessa paikassa nyt. Täällä ei kukaan raiskaa. Olen turvassa kotonani. Sinnekään kukaan ei tule. Äiti näyttää rintojaan, mua oksettaa. Äiti on syypää mun tuhoon. Äiti koskettelee ja kiemurtelen nautinnosta. Helpottaa saada tämä ulos itsestäni. Mitä nyt tapahtuu? Veli tulee aseen kanssa ovelle ja uhkailee jos en tottele. Alistun sen tahtoon. Mut sidotaan. Sydän hakkaa pelosta ja jännityksestä. Mitä täällä tapahtuu? Miksi on niin pimeää? En näe mitään. Apua, ne työntää sen suuhun taas! Paniikki! Mitä tehdä? Sätkin ja potkin niitä jos ne lähtis. Ne vaan naureskelee ja pakottaa suuseksiin. Mua inhottaa isän penis suussa, maistuu karvaalle. Vituttaa ettei lääkärit usko että mulla on traumatausta. Mulla todella on tää trauma. En vaan ihan sisäistä vieläkään. Nyt oon turvassa, mua suojellaan. Mua ei enää kiusata jos voin pahoin ja se on tärkeintä. Ihmiset on ymmärtäväisiä. Itkin täällä ja mua lohdutettiin. Otin sen ehkä vähän vastaan tällä kertaa. Olisinpa 3D tasolla, fyysinen. Yritän maadoittua. 

Kuulostaa sekavalta varmaan tuo tilitys mutta aivan sama mitä muut ajattelevat. Tämä lääkityksen nosto taas aiheuttaa lisää näitä oireita ja lääkärit eivät ymmärrä sitä vaikka kuinka yritän selittää että tuo lääkeannostus on liian suuri. Olen taas jatkuvassa panetuksessa ja ahdistuksessa. No, yritän sanoa itselleni että sitä ainakaan ei tarvitse pelätä että rajani liukenisivat muihin ja ympärille. Puhun ehkä mieluummin rajojen liukenemisesta kuin telepatiasta, telepatia on harhaanjohtava termi. Ja tuo rajojen liukeneminen liittyy dissosiaatioon eikä skitsofreniaan. Insestissä tunnen miten karkaan pois kehostani ja rajani liukenevat ympäristöön ja muihin ihmisiin. Pitääkin seuraavan kerran kun näen lääkäriä, puhua tästä rajojen liukenemisesta.

Yritän järkeillä ettei siltikään muut yhdy siihen mitä minä tunnen tai ajattelen. Kyllä huomaan sen että ei ne tunteet sillä tapaa tartu. Olen ollut seurassa ahdistuneena ja muilla on ihan hyvä olo. Olen kysynyt heiltä että ei kai heitäkin ahdista eikä ahdista. Tarvitsin kai tätä uskomusta joskus syystä tai toisesta nuorempana ja nyt se ei jätä minua rauhaan. Ja varsinkin kun tuo lääke menee, se pahenee.

Toivon että vointini voisi mennä parempaan tuollakin lääkeannoksella ja että rajani vahvistuisivat, sitten ei tarvitse pelätä että ne jotenkin liukenisivat muihin. Että maadoittuisin kehooni ja tälle 3D taajuudelle, mikä siis on fyysinen maailma.

Vielä olen vapaa tältä telepatialta

Sain jotenkin järkeiltyä itselleni ettei telepatiaa ole sillä tavalla ainakaan mitä sitä olen pelännyt tässä seitsemäntoistavuotiaasta asti.

Nyt on enemmän sellainen olo että ajatukseni ja tunteeni ovat turvassa muilta sisälläni kun pitkään on ollut sitä tunnetta että ne ovat jotenkin ulkopuolellani ja tarttuvat muihin ja muut voivat ne telepaattisesti tietää.

Käytin ihan logiikkaa ja se auttoi. Vielä hieman uskon tähän mutta ei se muutos ja eheytyminen kai hetkessä käykään aina vaikka niinkin voi käydä.

Vielä olen vapaa tältä telepatialta ja tämä on vain alku sille matkalle!

Tässä aika mennyt ihan hyvin jutellessa hoitajille mukavia ja muille potilaille. Kuulemma vaikutan ihan hyvinvoivalta. Ehkä pääsen muutaman kuukauden sisään kotiin. Vähän kyllä harmittaa kotiin mennä kun siellä on vähemmän sosiaalista kontaktia. Pitää hankkia varmaan jokin harrastus tai käydä baarissa metsästämässä uusia ystäviä.

Mutta joo, telepatian tunne alkaa lievittää. Vieläkään en ehkä uskalla ajatella ihan vapaasti kaikkea pelossa että muut saa tietää mutta sitten kun ajattelenkin tätä telepatiaa, tuntuu kuitenkin että ajatukseni ovat turvassa pääni sisällä.

Spirituaalisia kokemuksiakaan ei ole ollut nyt mikä kyllä vähän harmittaa koska ne ovat niin kiinnostavia ja auttavat minua. En tiedä ovatko ne harhaa vai totta mutta kaipaan niitä silti vaikka olisivatkin harhaa.

Olen käynyt nyt enemmän traumamuistoja läpi kun lääkitys aloitettiin uudestaan ja niitä on tullut enemmän. Nautin siitä kun voin vain mennä lattialle tai sängylle makaamaan ja antaa muistojen ja tunteiden virrata ja uppoutua mietteisiini.

Dissosioimiseni on pysynyt samana aikalailla eikä lievittänyt tai pahentunut. Toivon että se pian lievittäisi. Haluan tuntea olevani minä.

Voin olla näkyvä

Nyt on turvallista. Voin tulla esiin. Voin olla näkyvä. Dissosiaatio lievittää. Kehoni on turvassa. Tilanne on rauhoittunut. Voin olla aikuinen kaunis minä enkä ole enää pieni tyttö pedofiilien armoilla. Olen aikuinen ja kukaan ei enää voi satuttaa minua koska en ole avuton pieni lapsi joka ei mahda aikuisille mitään. Tuli rohkeampi, sosiaalisempi olo. Tunnen itseni aikuisemmaksi mikä tuntuu todella hyvältä. Haluan olla aikuinen ja tuntea olevani aikuinen. Aikuisena olen seksikäs mistä pidän. Pikkutyttömäisenä en ole niin seksikäs (mikä sekin kertoo siitä etten onneksi ole pedofiili).

Yhtäkkiä vain tajusin tämän ja tunsin olevani enemmän kehossani ja rohkeampi. Noita tajuamisia tulee ihan puskista. Alitajunta työstää omaan aikaansa asioita.

Täällä osastolla on pari tyyppiä joiden puheisiin voin samaistua, tavallaan peilaa minua ja omia ajatuksiani. Ymmärsin että olen yhtä suuruusharhainen kuin he. Taikka en kai enää mielestäni niin pahasti ole tai ainakaan yhtä pahasti kuin he. Mutta kuuntelen ja ymmärrän koska ymmärrän mitä on olla todella huonossa kunnossa.

Täällä on kuitenkin ihan mukavia keskusteluja ollut muiden potilaiden kanssa. Kaipaan sosiaalisuutta. Mieluiten kyllä olisin psyykkisesti parempivointisten ihmisten ympäröimä, se on raskasta ja ilmapiiri sen mukainen, olla psyykkisesti sairaiden keskuudessa.

Voin tosiaan näkyä nyt. Voin tuntea kehoni. Voin tuntea tunteeni. Voin maadoittua.

Teki hyvää raivota kunnolla

Menin parvekkeelle polttamaan tupakkaa ja huusin siellä kurkkuni käheäksi kaikkia uhkauksia hyväksikäyttäjilleni. Vahvisti. Itsevarmempi, vähemmän pelokas olo. Pidänkin itsestäni enemmän. Tuntuu että tuo lääkitys joka taas aloitettiin, nostaa traumojani enemmän pintaan. Ehkä se on siis hyväkin juttu? Jos jotakin hyvää pitää etsiä huonosta tilanteesta.

Käytiin kuntosalilla ja liikunta kyllä teki hyvää. Dissosiaatiot ehkä hieman purkautuivat myös ja tuli euforinen olo fyysisesti.

Makasin lattialla ja kävin sitä kuvanauhaa läpi mielessäni mikä siellä pyörii. Eli pyöritän siis tiedostamattani mielessäni kuvanauhaa kaikista tilanteista. En näe sitä mutta siellä se on. Ja voin sanoittaa sitä ja jotenkin palauttaa sen tietoiseen mieleen.

Ymmärsin ettei seksuaalisia tunteita tarvitse hävetä eikä niissä ole mitään väärää enää. En ole insestitaloudessa enää missä seksuaalisuus pitää tukahduttaa ettei tapahdu jotakin sairasta. Saan tuntea kiihkeitä tunteita vapaasti, eivätkä ne telepaattisesti tartu muihin myöskään. On ihan normaalia ja okei olla välillä kiihottunut eikä se johda mihinkään pahaan kuten ehkä ennen on johtanut.

Teki hyvää raivota kunnolla. Ymmärsin että voin palauttaa väkivaltaiset osani pintaan eikä se johda väkivaltaan. Voin myös palauttaa perverssit osat pintaan - niin sanotusti minun isäpersoonani - ja kokea ne läpi enkä silti seksuaalisesti ahdistele ketään. En muutu isäksi vaikka väliaikaisesti kokisin sen isäpersoonan läsnä. Se on siis sellainen joka ajattelee rivoja, pimeitä, sumeita ajatuksia kaikista mikä elää ja liikkuu ja hymyilee vienosti. Se huokaa syvään samalla ja ajattelee jotakuinkin että "mitkä näkymät".

Vihaan tuota persoonaa ja se on ollut suojelemassa kaunista minua. Eli muutun isäksi niin sanotusti suojellakseni kaunista Bellaa joka oikeasti olen. Piiloudun isänaamarin taakse kauneudessani enkä enää ole pieni tyttö vaan olen irstas keski-ikäinen mies joka saa pakit naisilta. Ei mikään kovin imarteleva identiteetti.

Olen nykyään onneksi enemmän kaunis minä ja entistä vähemmän irstas isä. Mutta edelleen pelkään ja piilotan kauneuttani ja en koe oloani niin naiselliseksi kuin voisin ja haluaisin olla. Pelkään olla se jumalatar joka sisimmässäni olen.

Sitten on tietysti kylmä, laskelmoiva murhaaja-osa joka ei paljoa puhu, joka on tasainen ja jääkylmä. Mutta se on helppo osa tuntea koska se ei tunne samoin kärsimystä kuin ne osat jotka ovat eniten minua.

Minulla on varmaan monia identiteettejä mutta en ole vielä yhteydessä niihin osiin jotka kantavat traumamuistoja. Tästä puhuu puolestaan parin viikon jakso jota itse siis en muista yhtään kun poikaystävän kanssa parisuhde kaikin puolin toimi hyvin vaikka normaalisti meillä mikään ei ole toiminut. Olin jossain toisessa persoonassa kai enkä muista sitä. Muuten minulla ei osat oikeastaan vaihtele ja tule sellaisia tilanteita että unohtaisin pitkän jakson elämästä. Mutta niitä osia varmasti on, en vain vielä tiedosta niitä, dissosiaationi on niin vahva.

Dissosiaatio purkautuu

Hymyilyttää kun on hyvä olo olla. Juttelin hoitajalle ja sitten käytiin kahviolla. Ostin kaksi smoothieta, laten ja leivän. Oli hyvää mango-ananas smoothieta.

Menin lattialle makaamaan jos vaikka maadoittuisin. Sitten tein vähän pakarajumppaa. Lopetin ja yhtäkkiä ymmärsin ettei kukaan raiskaa minua enää vaikka olisin näin viehko. Makasin siis lattialla viehkeässä asennossa. Mieli pysähtyi. Sitten tajusin ettei kukaan raiskaa enää - se on looginen mahdottomuus nyt. En ole sellaisissa paikoissa missä voisin tulla raiskatuksi. Sitten maadoituin kuin maadoituinkin enemmän ja huomasin itse asiassa vihaavani kehoani. Ja tuo maadoittumisen tunne pelotti koska en ole tottunut siihen.

Yleensä kun maadoitun, säikähdän sitä ja alan taas dissosioimaan. Vaikeaa pysytellä kehossaan, oma keho pelottaa ja pelottaa olla näkyvä fyysisesti.

Minulla on vaikeuksia tuntea ja ilmaista vihaani koska lopulta veli oli niin aggressiivinen että jos itse yhtään olin aggressiivinen, hän oli sitä moninverroin enemmän. Joten minusta tuli lopulta rauhallinen ja viha kääntyi sisäänpäin. Vielä kuusivuotiaana ilmaisin vihaa voimakkaasti ulospäin sekä muita tunteita ja silloin olin paremmassa voinnissa sitä kautta. Mutta veljen myötä opin tukahduttamaan kaikki tunteet. Minusta tuli passiivinen, nöyristelevä ja jumiutunut ja mielenterveys räjähti käsiin sitten.

Ymmärsin nyt kun purin taas raivoani, että minusta ei tule sosiopaattia jos olen vihainen. Vihani ei johda väkivaltaan enää. (Että joku olisi minua kohtaan väkivaltainen tai minä muita kohtaan.)

Näin sen yhdessä unessa kirkkaasti miten isä kiipesi tikapuut parvisänkyyni ja tuli raiskaamaan minua. Näin unissa kirkkaasti miten isä ja veli halailevat sängyssä ja veli on niissä aina se feminiinisempi osapuoli. Ja siihen liittyi romanttisia tunteita. Näin unen jossa vanhemmat riitelivät nyrkein ja minä pakenin seinää vasten hädissäni. Se on totta. Vaikka en sisäistä sitä, on se totta.

Päivä alkaa positiivisissa merkeissä

Hyvin nukuttu yö takana. Heräsin todella aikaisin. Kävin aamuröökillä ja nyt nautin kupillisen kuumaa kahvia. Päivä alkaa positiivisissa merkeissä. Tuntuu että pystyn mihin vain. 

Vanhemmat kävivät eilen vierailemassa ja se triggeröi. Istuin tuskissani lattialla ja yritin maadoittua. Totesin itselleni että nyt sattuu enkä voi oloa helpottaa ja muistutin itseäni siitä että ei ole muuta tietä eheyteen kuin kokea tuska uudelleen läpi. 

Sitten menin sänkyyn makaamaan ja hiljalleen rauhoituin. Tuntui hyvältä tuntea sänky kehoa vasten ja olla yksin ihan rauhassa. 

Kun vanhemmat kyläilivät, otin puheeksi traumat, vihjailin. Isä ei pystynyt kohtaamaan katsettani. Pohdin myöhemmin kokiko hän syyllisyyttä. Äidistä aistin vihaa vaikkei näyttänyt sitä ulospäin. He menivät hiljaisiksi eivätkä sanoneet mitään kun sanoin että ovat traumatisoineet minua ja veljeä. Esittivät viatonta? 

Hihkuin innosta että tästä tulee hyvä päivä. 

Olin suvun ainoa joka ymmärsi insestin vääryyden

Äiti ja isä opettavat minua ja veljeä panemaan laittamalla meidät katsomaan vierestä kun ne ovat panopuuhissa. Minua yököttää veljen lepertelyt kun se hempeilee minulle. Äiti suukottaa suulle ja olen oksentaa.

Isä astuu huoneeseen. Kolkko tunnelma, se tulee päälleni eikä välitä vaikka vastustelen. Sitä ei kiinnosta minun tunteet lainkaan, se vain haluaa seksinsä. Sitten se saa siemensyöksyn sisääni ja lähtee. Jään huoneeseeni vihaisena että taas minulta varastettiin jotain.

Veli suutelee tulisesti suulle ja vastahakoisesti vastaan suudelmaan.

Se oli niin kaunista ja väärin välillä, silloin, kun olin häiriintynyt ja nautin muiden mukana. Silloin sain orgasmeja. Myöhemmin minusta tuli frigidi eikä mikään enää kiihottanut. Ei edes suihinotot, joista nautin muiden mukana aiemmin. Sain nautintoa kun tuotin muille nautintoa. Nautin veljen ja isän katsomisesta ja hymyilin hämäräperäisesti.

Myöhemmin onneksi tulin järkiini ja lopetin insestin. Sen jälkeen vain tein töitä ja olin täysin tyyni vailla pelkoa tai vihaa tai kiihkoa. Minut pakotettiin öisin seksiin ja vihasin sitä sydämeni pohjasta. Kukaan ei kuullut avunhuutojani - tai ei välittänyt.

Olin suvun ainoa joka ymmärsi insestin vääryyden. Muut olivat autuaita.

Isä ei koskaan enää tule tuosta ovesta. Sydän hyppää kurkkuun - jos isä on raiskannut minut taas? Nyt se ei pääse asuntooni. Ovessa on lukko.

Äiti suuteli suulle ja leperteli; kulta rakas, rakastan sinua, ja minä tiesin että tuo rakkaus on vääristynyttä ja surin. Siksi en kai ottanut äidinrakkautta vastaan. Muutenkaan en vieläkään ota rakkautta vastaan, koska meidän perheessä rakkauden tunteet olivat niin pahasti vääristyneitä. Hyväksikäyttöön liittyi romanttisia, helliä tunteita.

Halusin niin epätoivoisesti seurustella että kuvittelin veljeni seurustelukumppanina ja haaveilin häistä ja lapsista. Sitten tajusin että se on veljeni ja oksensin. Halusin niin kipeästi hellyyttä ja rakkautta että äidin ja isän raiskaukset kelpasivat.

Äiti ja isä oksettavat minua, haluan muuttaa pois heti kun olen täysi-ikäinen.

Olen oppinut paljon seksistä ja samalla olen täysin kokematon. En ole koskaan saanut hyvää seksiä paitsi perheeni kanssa silloin kun olin itsekin häiriintynyt. Nyt olen ollut pitkään ilman seksiä ja varmaan siksikin voin pahoin koska olen tottunut jatkuvaan seksiin.

Pelottaa todella nuo minun muistot eivätkä ne tule pintaan koska edelleen sisimmässäni pelkään insestin jatkuvan, pelkään edelleen että en ole turvassa. Miksi en voi sisäistää? Koska tulen raiskatuksi niin on pakko unohtaa. Miksi en voi muistaa? Koska muistoni ovat liian rajuja eikä psyykeeni kestä niitä.

No, nyt uskon kestäväni ne. Ne vain vielä eivät ole tulleet pintaan.

Mutta hei, nyt olen vapaa raiskauksista ainiaaksi. Ja pelkästään se riittää siihen että olen hyvin onnellinen ja tyytyväinen elämääni.

Isä ei tule ovesta sisään enää. Veli ei tule ulostamaan kasvoille tai nöyryyttämään muuten. Äiti ei tule flirttailemaan ja rakastelemaan.

Huokaan syvään helpotuksesta. Ja tästä voi puhua avoimesti! Ja olen perustanut tämän bloginkin ja saan pääosin hyvää palautetta. Ja olen aikuinen ja en enää raiskauksien kohteena ollut vuosiin. Tämä ei ole enää salaisuus ja se on helpottavaa. Minua kohtaan ollaan todella ymmärtäväisiä. Ihmiset ovat myötätuntoisia. Minulla siis on blogi ja olen aikuinen ja todella vahva nainen jolla on syytä olla ylpeä itsestään. Autan monia avautumalla. Eli tästä on seurannut jotain hyvääkin.

Minulle tosiaan elämässä riittää se että kukaan ei raiskaa enää ja voin olla minä. Oma itseni. Oma kaunis itseni. Ja minun ei tarvitse pelätä muistojani, olen vahva ja kestän ne.

Minua ei ole hyväksikäytetty enää vuosiin ja siksi oireilen. Olen kai niin tottunut kahdenkymmenen vuoden aikana unohtamaan että en vieläkään muista.

Jos muistan niin menetän järkeni kuin yksitoistavuotiaana, sanoo alitajunta. No, en menetä! Päinvastoin, järkeni eheytyy, mitä enemmän muistan. Ristiriitaista, sanoo alitajunta. Kyllä minua on seksuaalisesti hyväksikäytetty, en muuten oireilisi näin. Se on totta vaikka en muista sitä. Mieli suojelee ja on tyypillistä epäillä muistojaan tällaisessa tapauksessa. Minulla on kaikki raiskatun naisen oireet.

Kukaan ei enää lääpi tai koskettele. Voin olla minä.

Jälkeenpäin ajatellen, olen viisaampi kokemusteni myötä ja ikäisekseni kypsempi. En ole liikaa kiinni ulkonäössä tai materiassa ja nautin elämän hyvistä asioista enemmän.

Kuvittelen suojaavan kehän ympärilleni minkä läpi kukaan ei tule raiskaamaan. Nyt voin ajatellakin vapaammin kun tiedän olevani turvassa. Jotenkin kun tuntuu ettei keho ole turvassa, tuntuu, ettei mielikään ole.

Saan olla juuri sellainen kuin olen

Tuli huojentava ja vapauttava oivallus että saan olla oma itseni ja juuri sellainen minkälainen missäkin hetkessä olen. En tarvitse mitään naamiota joka piilottaa kipuni ja kärsimykseni muilta. Minun ei tarvitse olla mitään mitä en juuri siinä hetkessä ole, väkisin, tai piiloutua yksinäisyyteen kärsimään. Minun ei tarvitse myöskään ottaa tuota isänaamaria kasvoilleni ja piilottaa sillä oma kauneuteni. Voin olla kaunis ja kukaan ei koske minuun väärin. Voin olla herkkä ja haavoittuvainen ihmisten seurassa ja myös näyttää sen.

Todella vapauttavaa, saan olla ihan se kuka olen! Ei tarvitse feikata mitään muuta. Mahtipontinen olo suorastaan tuli ja samaan tyyliin vapautunut kuin kuudennella luokalla, jolloin en yhtään välittänyt muiden mielipiteistä.

Tunnen myös oloni samalla jostain syystä kauniimmaksi tuon oivalluksen kautta. Tajuan olevani kaunis vain koska olen. Siihen ei tarvitse mallin ulkonäköä. Olen viehkeä omalla persoonallisella tavallani - kuten me kaikki olemme.

Ihanaa kun saa olla herkkä taas, herkkä ja surullinen pieni tyttö eikä sitä puolta itsessä tarvitse piilottaa - ja samalla on hyvin vahva olo, niin kuin pystyisi mihin vaan ja on juuri tässä hetkessä. Kaikki mahdollisuudet avoinna, niin sanotusti. Vapautunut. Vahva.

Kuinka oppia rakastamaan itseään?

Kuinka oppia rakastamaan itseään? 

Itse opettelin ensinnäkin ulkoisen, toisekseen sisäisen kautta. Eli ulkoinen omaan ulkonäköön tyytyväisyyden opettelu sekä sisäinen omaan luonteeseen tyytyväiseksi opettelu. Itsensä etsiminen ja henkinen kasvu oli itselläni olennaista tässä. Omien puutteiden ja vikojen hyväksyminen ja sen ymmärtäminen että olemme kaikki uniikkeja vikoinemme ja hyvine puolinemme ja meidän viat vain tekevät meistä inhimillisempiä ja herkempiä ja sitä kautta kauniimpia.

Tällä videolla kerron vähän siitä miten itse opin rakastamaan itseäni.

En rakastanut itseäni lainkaan mutta nykyään olen todella tyytyväinen siihen kuka olen vaikka onkin vielä asioita joita haluaisin itsessäni muuttaa.

Kävin kahviolla hakemassa taivaallista mangojuustokakkua

Kävin kahviolla hakemassa taivaallista mangojuustokakkua. Namskis! Ja kuppi kuumaa kahvia. Hyvin alkaa tämä päivä. Eilen vähän ahdisti illasta kun menin traumamuistoihin, ehkäpä se triggeröi. Ja sitten itketti hirveästi, mutta teki hyvää itkeä kunnolla. Itku on se mikä minua on aina eniten puhdistanut, raivoaminen mukaan lukien.

Juttelin hoitajan kanssa ja itkin. En enää muista mitä kaikkea itkin mutta sitten myös purin vihaani ja se puhdisti. Hakkasin nyrkillä toista kättä ja kirosin isän alimpaan helvettiin sekä veljen. Onneksi hoitaja antoi minun purkaa vihaa. Joskus osastossa tällaisista tunteenpurkauksista joutuu eristyshuoneeseen - mikä on muuten ihan sairas käytäntö. Siellä eristyksissä ei ole mitään muuta kuin musta patja lattialla ja kiviseinät ja siellä tuntuu että järki lähtee. Olen monesti raivonnut ja sylkenyt lääkäriä päin ja minut on pakotettu eristyshuoneeseen ja laitettu injektiolla jotain lääkettä takamukseen.

Ihan sairasta toisinaan tämä mielenterveyspuolen hoito, kaikkea muuta kuin eheyttävää.

Palaan siihen tunteenpurkaukseen. Itkin ja samalla hävetti että nyt kaikki näkevät pahoinvointisuuteni. Yritin lohduttaa itseäni että kaikki täällä voivat enemmän tai vähemmän pahoin ja on ihan okei voida pahoin välillä ja ihan okei että se näkyy. Mutta hävetti silti ja sitten päätin että okei, nyt en pysty tähän, menen omaan huoneeseeni piiloon muita. On ihan hyvä tunnistaa sekin milloin yksinkertaisesti ei pysty. Ja sallia itsensä paeta.

Menin sänkyyn ja rauhoituin pian. Tunsin vartaloni sänkyä vasten ja keskityin siihen fyysiseen tuntemukseen. Helpotti tuntea oma keho sisältä päin.

Olen tutustunut täällä mukaviin ihmisiin ja olen kiitollinen siitä että löytyy uusia tuttavuuksia. Varsinkin tämä uusi sielunsiskoni tekee minut iloiseksi. Jälleen yksi merkittävä kohtaaminen! Kyllä sitä jotenkin vain kohtaa ne oikeat ihmiset. Hän kyseli uskonko sielunkumppanuuteen ja vastasin että uskon siihen minkälainen aura on, sellaisia ihmisiä vetää puoleensa. Jos aura on puhdas, tapaa muita joilla se on puhdas. Hieman vaikeaa sanoittaa tätä. Sitä siis toisin sanoen kohtaa ihmisiä sattumalta joilla on samoja fiiliksiä tai ajatuksia kuin itsellä ja ne oikeat ihmiset kyllä tulevat tavalla tai toisella vastaan. Tämän ilmiön varmaan moni on saattanut huomatakin joka on ateistisempi ja vähemmän spirituaalinen, enkä osaa sitä loogisesti perustella.

Ehkä houkuttelen niin sanotusti energioillani oikean ihmisen elämääni vielä sitten kun energiani on ehyempää ja terveempää sekä puhtaampaa liasta mitä siinä on.

Uni raiskatuksi tulemisesta

Aika jännää unta yksi potilas täällä osastolla näki minusta. Näki unta jossa itkien tartuin häntä kädestä ja johdatin paikalle missä minut raiskattiin. Kuvaili että mies avaa huoneen oven ja näki minut siinä tilanteessa. Olin kuulemma ilmeetön ja dissosioin itseni, olin jossain muualla. Sitten näki miten minua lyötiin lujaa niin että leuka vääntyi - tämä on oikeasti tapahtunut. Tunsi aamulla sen kivun leuassa.

Oli minulle eräänlainen todiste että tämä on tapahtunut kun hän pystyi kuvailemaan noita tilanteita. Ja kiinnostavaa kuulla miten reagoin raiskauksissa. Tunnistan kyllä tuon ilmeettömyyden itsessäni edelleen, dissosioin kasvoni. Olen kuin lahna niin sanotusti.

Ilmekään ei värähdä kun minua lyödään naamaan, muistan sanatarkkaan näin.

Girl power

Osastolle tuli uusi tyyppi joka on myös new-age spirituaalinen ja tultiin heti juttuun! Hän on valovoimainen persoona. Hän myös kaipaa tyttökavereita joiden kanssa jutella niitä näitä. Sielunsiskot! Hänen luvalla julkaistu selfie meistä ja kuva minusta jonka hän otti. 

Isä ei koskaan enää tule tuosta ovesta hakkaamaan ja raiskaamaan

Itkettää. Mä oon turvassa. Isä ei koskaan enää tule tuosta ovesta hakkaamaan ja raiskaamaan. Veli ei tule kiduttamaan ja huutamaan. Äiti ei tule lepertelemään ja puhumaan hempeitä. En ole enää koukussa insestiin, se ei kiihota mua lainkaan. Itkettää miten nätti kämppä mulla on ja ihan oma, tai siis vuokra, mut kuitenkin oma, jossa saan olla rauhassa ja eheytyä omaan tahtiini. Mulla on niin paljon syytä elää. Näen tulevaisuuden valoisana. Vaikka mun elämä on vaikeaa ollut aina ja on edelleen, on silti niin paljon syytä elää. Osaan nauraa läpi kyynelten, ja mä oon ainakin oppinut elämässä yhtä jos toista ja viisautta on kertynyt. Osaan ehkä olla iloisempi toisaalta koska oon ollut niin surullinen aina. Iloitsen aina vaikeiden hetkien jälkeen eniten. Mutta tietty olis ollut hyvä jos tähän ois puututtu ennen kun menetin täysin järkeni vaikka en mä sitä kadu tai ole katkera ettei niin käynyt. Koska turha se on murehtia asioita joita ei voi muuttaa - ja mä todella sisäistän tän. Kaikesta huolimatta nautin elämästä ja tosiaan näen tulevaisuuteni erittäin valoisana. Mulle tuli kerran jännä spirituaalinen kokemus että mun joka solu hihkuu riemusta siitä, että asiat on niin hyvin kuin voi vaan olla. Ja ehkä oon just siks niin iloinen koska pohjimmiltaan, ehkä mun sielu tai jotain, tietää, että asiat tulee menemään mun elämässä vielä tosi hyvin. Elän päivä kerrallaan ja nautin niistä asioista joista voin ja ne taas joita en voi muuttaa, pyrin ne hyväksymään. Olen saanut ainakin paljon omakohtaista tietoa mielisairauksista ja traumoista ja seksuaalisesta ahdistelusta ja koulukiusaamisesta ja tiedän mitä se aiheuttaa ihmiselle ja sen kokemuksen voin muuntaa tiedoksi - ja tieto on aina kiinnostavaa. Huokaan syvään helpotuksesta ettei kukaan raiskaa mua enää, koskaan, varmastikaan, en ajaudu sellaisten ihmisten kanssa tekemisiin enää. Osaan pitää varani. Ja rehellisesti, se riittää mulle. Mulle riittää se ettei kukaan raiskaa enää ja voin olla tyytyväinen elämääni kun se pahin paska on lopullisesti ohi. Vielä kun sisäistäisin sen todella niin voisin olla vapaa siitä ja kääntää katseen tähän hetkeen ja elämään eteenpäin.

Onneksi elän. Onneksi olen vapaa. Elämä on hyvällä lailla kääntynyt päälaelleen. En vain ole tottunut olemaan ilman raiskauksia, siksi varmaan olen alkanut oirehtia monella tavalla ja tuska on nostanut päätään ja tullut esiin. Kärsin jatkuvasta epämääräisestä pahasta olosta. En muista kunnolla, vieläkään, mitään. Ehkä minun pitäisi löytää hyvä parisuhde ja sitten muistot tulisivat pintaan. Tai näin ennustan. Että sitten, kun löydän elämäni miehen, avautuu muistotkin paremmin. Ensimmäinen parisuhteeni luultavasti vaikutti osaltaan siihen että aloin muistamaan. Ja ne ensimmäiset muistot kun tulivat, tuntui, että ne tulivat jostain todella syvältä alitajunnasta, että oli pieni ihme, että ylipäätään muistin. Ja sen jälkeen olen muistanut lisää. Nyt on ollut aika pitkä tauko kun uusia muistoja ei ole tullut - ja kaipaan muistaa - koska vaikka välillä se on kivuliasta (ja välillä erittäin mielenkiintoista) niin sen jälkeen aina voin paljon paremmin. Patoutunut tuska purkautuu. Nyt kun olen turvassa, alitajuntani huutaa hätäänsä että jokin on pahasti pielessä kun voin näin hyvin ja elämä on näin valoisaa ja kirkasta. Voisin yrittää taas keskustella lapsiosieni kanssa:

Helpottaa ettei tämä ole enää salaisuus. Helpottaa ihmisten myötätuntoisuus. Nyt minua kuunnellaan.

Itkin itseni uneen ja unelmoin kauniista maailmasta missä kaikki ovat ystävällisiä toisilleen. Äidit lohduttavat lapsiaan. Ihmiset kaduilla pysähtyvät juttelemaan. Maailmassa vallitsee rauha ja rakkaus.

En uskalla tulla täältä esiin. Isi lyö. Äiti ei auta koskaan. Pelkään äitiä. Pelkään sen katsetta. Se hymyilee jotenkin oudosti mulle kun leikin mekossa. Äiti on lihava ja isä laiha. En tykkää isistä kun se puristelee mun tissejä. Miksi äiti ei halua suukottaa suulle? Onko siinä jotain väärää? En pidä tästä uudesta tyylistä nyt kun mulla on polkkatukka. Menetin tyttöyteni. Miksi äiti leikautti sen mulle? Oliko se kateellinen kauneudestani? Miks äiti huutaa taas noin, mitä menin tekemään väärin? Eikö äiti rakasta mua? Isi ei ainakaan, se katsoo mua pimeydessä ja pahuudessa. Isi on hullu kun se koskettaa mun pimppaa. Miks täällä on niin pimeää? Huh, valot vaan oli pois päältä. Pelkäsin että mörköjä. Olisinpa kaunis ja laiha edelleen ja suosittu tyttö kuin päiväkodissa. Nyt olen ruma ja etova kuten isä. Mulla on sama virne kuin sillä. En pidä hymystäni. Olisipa suosittu poika ihastunut muhun. En saa ketään koskaan, olen niin ruma nykyään. Kuolen varmaan yksin isän seksiorjana.

Helpottaa purkaa tätä. Itken sisäisesti. Jatkan.

Musta ei tykätä nyt kun oon niin outo enkä kiva kaikille. Miksi musta tuli tällainen? Mitä tein väärin ansaitakseni tämän? Musta ei tykkää enää kukaan kun hymyilen oudosti. Edes veli ei ole ihastunut muhun enää. En siedä elämääni. Kuolisinpa pois. Äiti mene siitä nussimasta en tarvitse sua. Kunpa mun vanhemmat kuolis pois, en kaipaa niitä edes. Parempi kuolla itse kuin kestää tätä tuskaa. Olisinpa nätti ja suosittu taas niin kuin joskus mutta nyt näytän etovalta. Mä tuun saamaan hyvän miehen jos oon kaunis. Ehkä yritän kaunistaa itseäni jollain. 

En muistanut että olisin ollut päiväkodissa suosittu. Ehkä exä näki sen minusta kun kuvaili minua suosituksi tytöksi. Ehkä olin, ennen kuin olin menettänyt järkeni. Ehkä voin vielä olla tuo tyttö, joka on iloinen ja ystävällinen kaikille, puolustaa heikompia, lohduttaa muita ja on empaattinen, on rohkea ja itsevarma, omaa hyvät sosiaaliset taidot, on lahjakas ja älykäs. Minä silloin vielä kun olin minä.

Surullista miten paljon ajattelen ulkonäköäni ja sen menetystä. Mutta kyllä tahdon näyttää minulta myös enkä vain henkisesti olla minä. Ehkä vielä olen tyytyväinen. Ehkä minulle riittää se että en dissosioi kehoani vaan tunnen sen sisältä päin. Sitten voin olla minä myös fyysisesti, kun olen omassa kehossani. Sitten sillä ei ole mitään väliä miltä näytän. Tunnen itseni, olen itsessäni. Sitten säkenöin rakkautta itseeni sisältä päin. Se tekee minusta kauniin.

Miksi kirjoitan tätä blogia?

Luin taas Nestorin blogia pedofiliasta. Minua kiinnostaa kovasti aihe, onhan minulla omakohtaista kokemusta itse uhrina pedofiileistä läpi koko lapsuudeltani. Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, minua pelotti todella kuudennella luokalla mitä jos minustakin tulee pedofiili? Jotenkin sisäistän että silloin olisin peruuttamattomasti rikki. Traumasta olisi tullut fetissi, mikä on sairautta. Seksuaalisuuteni olisi vääristynyt pahasti koska en pystynyt pääsemään yli seksuaalitraumoistani. Siksi koen että on pieni ihme etten ole pedofiili itse - olen siis päässyt erinomaisella tavalla yli.

Ei kaikista hyväksikäytetyistä tule pedofiilejä eivätkä kaikki pedofiilit ole hyväksikäytettyjä. Tai näin olen lukenut. Mutta minun on jotenkin vaikea ajatella että joku olisi synnynnäisesti pedofiili vaikken tokikaan tiedä vaikka näin olisi. Ymmärrän tietyllä tapaa viehätyksen nuoriin tyttöihin tai teineihin, nuoruus naisessa on kaunista, eikä se tarkoita pedofiilisiä taipumuksia.

Kirjoitan tätä blogia avoimesti ja rehellisesti koska näistä teemoista puhutaan liian vähän ja siksi uhrien on vaikeampi saada apua. Moni pitää insestikokemuksia ikuisesti synkkänä salaisuutena eikä uskalla avautua edes terapeutille. Moni tyytyy tilanteeseensa koska ei saa apua. Kuten minä. Jossain vaiheessa luovutin etsimästä apua koska kaikki olivat minulle vihaisia (en ymmärtänyt miten minulle aina ollaan vihaisia kun yritän hakea apua) kun puhuin insestistä ja kielsivät sen. Edes poliisi ei uskonut kun lapsena tai teininä yritin kertoa tästä (omituista kyllä tästä ei taida olla mitään merkintää poliisilla mikä on harmi koska se olisi voinut auttaa asian oikeuteen viemisessä). Sitten tosiaan luovutin ja tyydyin tilanteeseen ja sitten vasta taisin, muistaakseni, alkaa itsekin nauttimaan, koska en nähnyt muuta ulospääsyä tilanteeseen. Minut ikään kuin aivopestiin nauttimaan muiden mukana vaikka pohjimmiltaan olen tainnut aina tietää miten sairasta insesti on.

Haluan siis valottaa tätä tabua ja tulla omalla naamallani esiin tuomaan rohkeutta muille ja kertomaan, miltä insesti oikeastaan tuntuu, koska niin harva osaa tai uskaltaa näistä sen tarkemmin puhua kuin ehkä omille terapeuteilleen. Jos yhtäkään ihmistä olen auttanut, olen tehnyt oikein. Tahdon ennen kaikkea auttaa muita kokemuksellani, elämänkokemuksella ja olemalla esimerkki toivosta ja siitä että kaikista vastoinkäymisistä selviää. Eikä tarvitse jäädä yksin kuten minä ikävä kyllä jäin, aina voi ja pitää uskaltaa näyttää ihmisille tuskansa ja pyytää apua. Minä, surullista kyllä, opin jo varhain piilottamaan tuskani mikä on ehkä osasyy siihen etten saanut apua. Oli ikävaihe kun en uskaltanut kertoa kenellekään ja sitten kun uskalsin, oli jo liian myöhäistä - minua ei kuultu.

Olen kuullut, lukenut ja katsonut dokumentteja missä ihmiset kertovat hyväksikäytöstä mikä on jatkunut vuosia. Eräs nainen oli soittanut nuorten ja lasten puhelimeen ja kertonut siellä mutta hyväksikäyttöön ei siltikään ilmeisesti oltu puututtu kuin vasta sitten kun naisen äiti oli löytänyt hänet yrittämässä itsemurhaa. Hän halusi tappaa itsensä jotta pääsee eroon hyväksikäyttäjästään koska näki ettei muuta ulospääsyä tilanteessa ollut.

Minä itkin joka yö itseni uneen, ulvoin tuskasta, ja mietin kuumeisesti miten päästä pois tilanteesta. Itsemurhaa olen yrittänyt ainakin kahdesti mutten muista sitäkään sen tarkemmin. Aina joku tuli pelastamaan. Nykyisin olen iloinen, vaikka elämäni on edelleen vaikeaa, siitä että sentään elän edelleen.

Tahdon olla esimerkki toivosta ja siitä että ihmiset voisivat niin paljon paremmin jos tässä maailmassa arvostettaisiin enemmän erilaisia ominaisuuksia mitä ikävä kyllä maailma tuntuu arvostavan. Narsistit jylläävät vallassa ja kilttejä poljetaan. Minkälainen maailma olisi jos poliitikot oikeasti välittäisivät eivätkä haluaisi valtaa? Minkälainen maailma olisi jos kiusaaminen olisi laitonta? Minkälainen maailma olisi jos rikkaat ihmiset eivät ostelisi kallista materiaa vaan lahjoittaisivat sen rahan köyhemmille? Minkälainen maailma olisi jos ihmiset aidosti pitäisivät huolta lapsistaan? Ja niin edelleen. Ihminen on kuitenkin vain eläin muiden joukossa ja vahvat pärjäävät. Mutta meidän pitäisi voida olla myös älykäs eläin joka osaa ajatella omilla aivoillaan eikä vain mennä viettien ja vaistojen varassa. Silloin voisimme ajatella mikä on oikeasti parasta kaikille.

Tahdon kertoa myös pahuudesta ja mielisairaudesta jotta ihmiset ymmärtäisivät miten mielipuolista pahuus on ja liikuttuisivat ja tekisivät ihmisinä parannuksen. Tahdon kertoa miten hyvyys kannattaa aina valita, että miten se on niin paljon palkitsevampaa kuin pahuus. Oikeasti ne herkimmät ihmiset sortuvat pahuuteen vaikka pahat toisaalta näyttäytyvät näennäisen vahvoina ja itsevarmoina, vailla pelkoa, mitä hyvät ihmiset herkästi tuntevat pahuuden edessä.

Minä en tunne enää minkäänlaista pelkoa pahuuden edessä. Olen nähnyt ja kokenut omakohtaisesti maailman pahuuden ja seison itsevarmana valoenkelinä sen edessä.

Toivon että voin vielä kirjoittaa sen kirjan koska se olisi niin valaiseva ja toivottavasti myös yhtä mielenkiintoinen kuin kuulemma blogimerkintäni ovat. Kiitos siis sinulle, lukijani, juuri sinulle siellä ja toivon sydämeni pohjasta että saat jotakin hyvää tästä blogista itsellesi.

Päivän nolo hetki

Minulle sattui pieni kömmähdys ja päätin huviksenne jakaa sen täällä julkisesti.

Kuvasin eroottista videota jonka lähetin mielestäni exälleni. Sitten tuli terapeutilta aika tiukka viesti että tuollaisia videoita ei saa lähettää. Ihmettelin vähän asiaa kunnes huomasin että exän sijaan lähetin tuon videon vahingossa terapeutilleni.

Voi hitto miten hävetti. Teki mieli itkeä häpeästä ja toisaalta alkoi hemmetisti naurattamaan koko moka.

Vastasin terapeutille että voi nolo. Tuon videon ei pitänyt tulla sinulle.

Terapeutin kanssa puhuttiin tänään puhelimessa asiasta ja hän sanoi miettineensä kuinkahan sekaisin olen kun tuollaisia videoita lähettelen! Hän sanoi kuitenkin rauhoittuneensa kun selitin ettei sen pitänyt mennä hänelle. Naurettiin yhdessä asialle ja sovittiin että unohdetaan se. Sanoin että ainakin mursi jään tuo nolo moka!

Olen ollut alaluokilla niin nolo tyyppi että en kuollut häpeään. Jos häpeään voisi kuolla, olisin jo kauan sitten ollut vainaa, niin paljon häpesin itseäni alaluokilla.

Asiasta toiseen, olin tosiaan kuudennella luokalla todella nolo mutta koettelin rajojani ja tarkoituksella tein kaikkea mikä voisi olla noloa. Minulla vaan napsahti päässä etten viitsi välittää muiden mielipiteistä - aidosti - ja ai, kuinka vapauttavaa se olikaan! Olin ruma, hullu ja outo mutten piitannut yhtään mitä minusta ajatellaan. Tämän sanoin myös yhdelle kiusaajistani ja hän hiljeni eikä osannut vastata mitään itsevarmuuteni edessä. Eli vaikka olin ollut kuinka ujo tahansa niin minulta löytyi lopulta paljon itsevarmuutta myöhemmin.

Että tällaista tänne. Mitä noloa teille on sattunut?

Kunhan elän ja hengitän niin voin olla tyytyväinen

Ehkä mä tyydyn siihen mitä mulla on tässä hetkessä. Ehkä en vaadi elämältä mitään muuta. Ehkä pyrin tekemään tästä hetkestä parhaan mahdollisen ja elämään täysillä juuri tässä hetkessä. Ehkä en tarvitse mitään muuta mitä mulla ei jo ole. Elämä on liian lyhyt murehtimiseen. Ehkä nautin ihan vaan siitä että olen elossa ja muuta en tarvitse.

Ehkä elämällä on mulle paljon hyvää tarjottavaa vielä. Pitää katsoa tulevaisuuteen valoisin mielin ja rakentaa siitä paras mahdollinen. Mutta sekään ei ole olennaista. Vaikka elämässä ei kaikki unelmat toteutuisikaan voi silti olla tyytyväinen.

Rakentaa elämästä sen mitä se voi parhaimmillaan olla juuri nyt ja jättää murehtimisen. Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta tääkin oli tietty valaistuminen tajuta että kaikki mitä nyt on, riittää, ja muuta ei tarvitse.

Havahduin tähän ajatukseen ja sain tietyn mielenrauhan. Ihan sama mitä tapahtuu, mitä vastoinkäymisiä eteen vielä tulee, kunhan elän ja hengitän niin voin olla tyytyväinen. Ja vaikken aina olisi tyytyväinen, on sekin ihan okei. Ottaa elämä sellaisenaan, pettymyksineen ja iloineen. Vaikka unelmani eivät toteutuisikaan, hyväksyn sen ja siirryn eteenpäin. Tavallaan voisi sanoa että hyvässä mielessä asioilla ei ole niin väliä.

Painukaa vittuun en anna

Minä joukkoraiskattuna. Koska olin laiska niin piirsin nuo miehet tuollaisina pilapiirroksina. Halusin vain saada tämän kuvan ulos itsestäni vaikkei lopputulos ole kummoinen. Siinä olen vihaisena kun joukko miehiä saartaa minut ja pakottaa ottamaan suihin. En tunne pelkoa, en kiihkoa, puhdasta raivoa, ja kiukuttelen niille miehille. Muistelisin että salaa nautin tuosta tilanteesta kuitenkin joskus.

Tumma empatia

"Nyt mä vasta tajusin tumman empatian oikean määritelmän.

Ymmärryksessä empatia tulee viimeisenä ja on siis tavallaan korkein aste ymmärrystä‏.

Ja tumma alkaa muuttaa sävyään nyt mustaksi kun etenen‏.

Se on hyvin sysimusta sisältäen voimakkaimman kauhun (pahuuden) minkä voin kuvitella‏.

Minkä olen kokenut siis‏.

Ja tumma empatia tarkoittaa sitä, että ymmärretään synkkyyttä, ja ollaan sille ymmärtäväisiä eikä pelätä tai tuomita sitä‏.

Joten se tarkoittaa suurimman pahuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä, eli sille suotua empatiaa joka on siis sitä voimakkaampaa niin että kaikista voimakkain pahuus, kaikki pahuus, muuttuu hyvyydeksi.‏

Paha on niin meissä kuin ympärilläkin. Ollaan yhtä samaa pahaa kaikki. Ei siis ole syytä pelätä pahaa. :)

*Kävelee yöllä ulkona varjojen keskellä, katsahtaa jalkoihinsa, ja huomaa niiden peittyvän samaan varjoon joka noissa jylhän suurissa puissakin kuvastuu*

Pienemmässä mittakaavassa, jylhyys ja voima kätkeytyy meihinkin.

Tumma empatia valtaa maailman. <3"

Näin kuvailin tummaa empatiaa IRC-Gallerian ryhmässä. Keksin tuon tumma empatia -termin joskus jostain ja pohdin pitkään mitä sillä oikeastaan tarkoitan. Nyt ajattelen, että se on sitä miltä minusta tuntui kun isä raiskasi minua. Vajosin jonkinlaiseen synkkään pehmeyteen ja tunsin myötätuntoisuutta samalla isän kärsimystä kohtaan, koska näin ja aistin isästä, ettei hänkään voi hyvin kun raiskaa tytärtään.

Eli siis isä raiskasi minut mutta tunsin häntä kohtaan myötätuntoisuutta enkä edes ajatellut omaa kärsimystäni.

Vähän samoin olen menetellyt veljen kohdalla. Annoin hänen vapaasti tehdä minulle mitä hyvänsä koska tiesin ettei hän selviä ilman sitä että on väkivaltainen minua kohtaan.

Uhrauduin taas.

On minulla rohkeudenkin hetkiä kun pistän poikki hommat. Tarkkailin sivusta sukulaisten irstailua tai riitelyä ja ajattelin mennä väliin jos meno menee liian pahaksi. Käskin perhettä lopettamaan insestin ja yritin vakuuttaa heitä siitä että miten sairaiksi he tulevat jos jatkavat. En ikävä kyllä saanut insestiä koskaan loppumaan vaikka kuinka yritin.

Minulla on nekin kaudet kun nautin muiden kanssa ja salasin tämän. Jos poliisit olivat ovella, yritin muiden kanssa laittaa paikat normaaliksi ettei insesti paljastu - ettemme kaikki neljä päädy vankilaan. (En silloin ymmärtänyt varmaan että olin hyväksikäytön uhri eikä minua vankilaan olisi laitettu vaikka nauttisin muiden mukana, varsinkaan teininä.)

Muistelen, tai ainakin piirsin joskus paljon kuvia siitä, että lausun jotakuinkin näin; ei, te saatte kiduttaa mua mielin määrin, mutten ikinä vaihda puolta. Eli veli ja isä yrittivät saada minua puolelleen. Taisivat lopulta luovuttaa kun en muuttanut mieltäni.

Valitsin hyvyyden.

Vaikka pahuus on kiehtovaa, mistä minussa on jäljellä edelleen pieni ilkikurisuus. Ja pidän syntisestä tummatukkaisesta lookistani. Se on muisto menneistä. Vinot hampaani ovat muisto menneisyyden kärsimyksestäni ja opin vielä hyväksymään ne. Sentään minulla on kaikki raajat, hampaat, silmät ja varpaat tallella.

Kaikista väkivaltaisin kuvitelma - tai uhkaus - veljen ja isän taholta oli sahata minulta raajat ja lukita jonnekin pimeään mistä ei ole poispääsyä. Sitten he toteuttaisivat vapaasti minuun sadismiaan, hakkaisivat ja raiskaisivat, ja lopulta kun kyllästyvät, tappavat minut. En ole aivan varma mistä tämä näin väkivaltainen mielikuva tulee.

On vieläkin pahempaa mutta niihin en mene koska se kuulostaa skitsofreenikon puheelta ja täysin harhaiselta. Mutta voin sanoa vain että olen kokenut omakohtaisesti pahuuden puhtaimmillaan.

Paha henkilö on hyvin tyyni ja manipuloiva. Ei tunne lainkaan pelkoa. Ei lainkaan empatiaa. Täysin kylmä ja ontto sisältä. Sumea, pimeä mieli. Puhdasta pahuutta. Hyvin itsevarma ja tyytyväinen itseensä. Ylpeä. Tällaisena näyttäytyy veli ja isä.

En tiedä, ovatko he puhtaasti pahoja vai onko heillä herkkä, hyvä puolensa. Vaikuttaa siltä että on, mutten ole varma. Veli ainakin vaikuttaa olevan myös herkkä, mitä äidiltä kuullut sen asioista. Mutta asiat eivät ole mustavalkoisia. Ehkä on puhtaasti pahoja henkilöitä joissa ei ole minkäänlaista herkkyyttä ja isäni ja veljeni ovat molempia.

Muistelen että isä kylmetti itsensä aina ennen kuin astui huoneeseeni ja otti sen myötätunnon vastaan mitä valoin häneen hänen raiskatessa minua. Jotenkin minusta tuntuu siltä että isä sai jonkinlaista lohtua raiskatessa tytärtään ja se on yksi syy miksi teki sitä niin paljon. Hän imi itseensä rakkautta minusta. Siksi tunsin empatiaa.

Mitä tästä voi sanoa? Surullisessa perhetilanteessa on jotain kaunista ja herkkää. Jossain määrin kaikki välittävät toisistaan joka tapauksessa vaikka kuinka ollaan riidelty ja tapeltu. Ehkäpä juuri siksi en itse ole esimerkiksi sosiopaatti. Joku minulle on opettanut empatiaa, ellei se ole sisäsyntyistä.

Hei girl wazzup?

Miesvartaloa oli mukava piirtää. Se onnistui paremmin kuin tuo tyttö, hän on vähän tylsä. Tässä tällainen ahdistelutilanne. Olen kohtuu tyytyväinen.

Apua, se ahdistelee mua. Punastun kauttaaltani. Miten menee, typykkä? Se sanoo. Olen mykkänä häpeästä. Se kyselee mua näyttämään rinnat. Se koskettaa mua kevyesti kädellään ja mä en uskalla vastustella vaan nyökyttelen vaan.

Epärealistiset ja realistiset haaveeni

Ajattelin kirjoittaa vähän mistä haaveilen ja mitkä haaveet ovat epärealistisia, mitkä realistisia.

Sitähän ei voi tietää vaikka suurimmatkin, mahdottomimman oloiset haaveeni olisivat realistisia ja voisivat toteutua. Minulla on paljon potentiaalia, tiedän sen.

Haaveilen siitä että saisin omaelämäkerran kirjoitettua ja se tuli ensimmäisenä mieleeni koska se on haaveistani suurin. Se olisi elämäni tärkein työ, kirjoittaa kirja. Se kirja auttaisi monia, valottaisi maailman tabuja, pahuutta ja mielisairautta kiinnostavalla, luettavalla tavalla. Se saisi ihmiset tajuamaan oman onnekkuutensa ja opettaisi myötätuntoisuutta kaikille. Se nostattaisi pintaan naurua sekä kyyneliä. Se kirja olisi etenkin todella koskettava sekä voimaannuttava. Se kertoo hyvyyden voitosta ja siitä että rakkaus parantaa ja kaikkia pitäisi auttaa, kaikkien hätä pitäisi huomata, jotka kärsivät. Se kirja koskettaa ihmisiä syvältä ja sisältää syvällisiä mietteitäni ja sanomaa. Se on tajunnanräjäyttävä lukukokemus ja ihmiset palaavat siihen aina uudestaan. Sen loppuratkaisu on oivaltava ja vetää sanattomaksi. Joten se kirja on haaveistani ensimmäisenä. Tämä haave on hivenen epärealistinen ikävä kyllä mutta olen jo päättänyt jollain tapaa että tavalla tai toisella se kirja tulee kirjoitettua.

(Näin unen jossa äitini totesi että tästä tuli yllättävän hyvä. Se saattoi olla enneuni ja viitata kirjaani. Muitakin visioita on minulle tullut että tehtäväni on onnistunut odotettua paremmin ja kirjasta tulee erinomainen.)

Toiseksi haluaisin elämänkumppanin. Sitä olen vähän ennustellutkin mutta saa nähdä, toteutuuko. Haaveilen perheestä ja lapsista - sitten kun olen siinä kunnossa että voin olla äiti. Mutta sitten uskoisin olevani erinomainen äiti. Minulle on tullut ennenäkyjä että äitiys on ehdottomasti elämän paras asia. Olen hyvin äidillinen ja varmasti minulla syntyisi lapsiini turvallinen kiintymyssuhde. Uskon siihen. Tämä on jokseenkin epärealistinen ja jokseenkin realistinen haave. Mies voi mahdollisesti tullakin vastaan mutta olenko ikinä valmis äidiksi? No, uskon kyllä silti että olen, vaan epäilyttää toisaalta.

Sitten tahtoisin olla motivaatiopuhuja. Voisin tsempata ihmisiä läpi raskaiden aikojen ja opettaa positiivisen ajattelun voimaa. Voisin antaa hyviä neuvoja miten voittaa vastoinkäymiset. Jälleen kerran, oman elämäntarinani siivittämänä saan puheisiini pontta. Tämä saattaisi olla ihan realistinen haave.

Tahtoisin myös kirjoittaa ja kuvittaa lastensatukirjoja. Tämä varmasti voi onnistua ja olisi suhteellisen helppo haave toteuttaa. Jos joku kustantamo kiinnostuu, ellei sitten omakustanteisesti kirjoita.

Haaveilen monesta muustakin kuten koiranpennusta ja kavereista mutta tässä oli tärkeimmät.

Kulta, rakastan sinua niin paljon, siksi teen tämän

Sinä kosketat minua ja värähdän mielihyvästä. Punastun välittömästi koska tämä on niin väärin. Kätesi vaeltaa kohti herkimpiä alueitani. Vaara! En voi kuin hengittää pinnallisesti ja katseeni käännän häpeillen sinusta pois koska nautin liikaa yhteisestä hetkestämme. Kuiskaat korvaani; tämä olkoon meidän välinen salaisuus, kulta, rakastan sinua niin paljon, siksi teen tämän. Minun pääni sekoaa kohta tähän tunteeseen, miten mielihyvä väreilee kaikkialla ja huudan kosketustasi. Mutta mitä on rakkaus? Kysyn; jos rakastat minua, miksi teet näin, tämä on niin väärin? Saan tuskin sanottua noita sanoja ja käheällä äänellä kerron sen sinulle. Sinä et vastaa mitään vaan hymyilet minulle vaikeatulkintaisesti - hymysi on toisaalta lempeä mutta siitä paistaa kierous. Annan sinun koskettaa minua koska olen jäätynyt paikalleni kauhun ja mielihyvän sekaisin tuntein. Kerron sinulle salaisuuden, sanot hempeästi ja katsot minua suoraan silmiin. Kerrot; olen fantasioinut tästä aina salaa ja nyt se toteutuu. Kultani, tyttö rakkaimpani, saanhan koskea sinuun? Minä olen sokissa. Huuleni väpättää ja tuijotan sinua. Yhtäkkiä näytät niin kauniilta silmissäni. Silmäilen vartaloasi, se on uhkea ja muodokas. Sinä naurahdat ja sanot; selvästi näkymä miellyttää. Minä nielaisen ja nyökäytän vaistomaisesti päätäni. Vaistot ja vietit ovat ottamassa vallan enkä pidä siitä. Lopulta minä kuitenkin olen sinun kanssasi mikä on niin väärin vaan niin syntistä, ja tämähän on meidän välinen salaisuus eikä kukaan saa tietää.

Elviira

Nimesin tuon naisen Elviiraksi koska minulla on mielikuva tästä Elviirasta jolla on tuollainen musta polkkatukka. Harrastin seksiä Elviiran kanssa ja se oli ylimaallista, sain orgasmin pelkästään suudellessa.

Todellisuudessa Elviira oli äitini.

Olen taas innostunut piirtämään mutta en ole tyytyväinen siihen etten jaksa siihen kovin hyvin keskittyä ja lopputulos on sen mukainen.

Innostuin nyt piirtämään luonnollisia ja muodokkaita naisvartaloita niiden perinteisten ihanteellisten sijaan. Taiteessa se toimii melkeinpä paremmin.

Ostin vähän herkkuja kahviosta ja tänään on lääkärintapaaminen. Huomenna on musiikkiterapiaryhmä. Odotan innolla! Jospa pääsisi laulamaan. Pidän laulamisesta.

Tässä teille siis vähäpukeinen Elviira ja hyvää päivää teille jokaiselle!

Pieni tyttö pakenee seinää vasten

Hyvin nukuttu yö takana ja päivä on alkanut erinomaisesti. Kuulemma vaikutan joltain amerikkalaiselta ulkonäöltäni. Aww, otin tuon kohteliaisuutena. Joku sanoi että voisin olla lehden kannessa. Kiva saada tällaista kommenttia! Olen kai itsevarmempi nykyään ja se näkyy ilmeissä ja sitä kautta koko ulkoisessa olemuksessa. Hymyni säkenöi entisestään ja olen kaunistunut.

Minulla oli mielessä joku aihe mistä kirjoittaa mutta se nyt pääsi unohtumaan.

Voisin tänään mennä kahviolle vähän herkuttelemaan, syömään ja juomaan jotain hyvää ja vähän jaloittelemaan. Hoitajan kanssa, minulla ei ole vielä ulkoilulupia.

Täällä osastolla menee ihan kivasti vaikkei tämä ole kaikista mukavin ympäristö olla. Olen jo tottunut kun niin monta kertaa olen ollut. Ne ovat jatkuvasti laittamassa minua tänne! Vaikutin kai aika huonokuntoiselta sitten, ilmeisesti, vaikka nyt ovat lääkärit ja hoitajat kommentoineetkin että vaikuttaa menevän ihan hyvin.

Harhoja ei ole ollut nyt. Pääsin jotenkin tuosta telepatiasta yllättäen eroon, vaikka se hieman vielä tuolla takaraivossa on minulla päällä, niin jossain määrin ei enää.

Ai niin, telepatia oli se aihe josta halusin puhua! Minullahan siis on tuo telepatia ollut ilmeisesti jo lapsena ja teininä. Piirsin koiraeläinsarjakuvaa jossa hahmot osasivat "ajatuspuhua" eli siis telepaattisesti kommunikoida. En kai silloin tiennyt tuota sanaa mutta tunsin ilmiön. Muistan että olen katsonut veljeä tuimasti silmiin ja miettinyt että nyt veli lukee kaikki ajatukseni. Olen tuijottanut isän silmiin ja nähnyt sen sisään. Minulla on unissa ollut sellaista että sukulaiset siirtävät jotenkin oman olonsa minuun ja että isä puhuu jotakin sekavia meidän yhdistymisestä. Minulla on outo muisto että ollaan veljen kanssa tai koko suku yhdessä, laitettu päät vastakkain ja yritetty lukea toistemme ajatukset.

Siinä talossa totisesti on tapahtunut kaikkea ihan outoa.

Nyt kun niihin mentiin niin kerronpa muiston. Sukulaiset yhdessä alastomina kännissä tai huumepäissään tanssivat huojuvaa tanssia olkkarissa. Voin nähdä sen mielessäni mutta se on niin omituinen muisto että on vaikea ajatella että se olisi totta. Vaapukkamehua on juotu, ajattelin, kun sukulaiset ovat kännissä ja yhtyvät, että he ovat juoneet liikaa vaapukkamehua. (Muumeissa oli se vaapukkamehu.)

En enää osaa ihmisiä silmiin katsomalla nähdä heidän sisäänsä mitä ilmeisesti ihan pienenä tyttönä olen osannut. Eli tuo telepatiajuttu on ollut enemmän tai vähemmän mukana aina.

Mutta ei se enää toimi. En osaa lukea ketään. Kukaan ei lue minua. 

Pieni tyttö pakenee seinää vasten polvet koukussa kuin saaliseläin kun vanhemmat riitelevät nyrkein. Isä yrittää lyödä äitiä päähän ja tyttö on kauhuissaan että isä tappaa äidin lyömällä. Minä olen tuo pieni tyttö. Ja minä istun edelleen nurkassa ja mietin, onko turvallista tulla ulos? Onko turvallista nauraa ja leikkiä? Istun täällä niin kauan kun on turvallista tulla esiin.

Pieni tyttö, nyt se on turvallista. Vaara on ohi ja olet aikuinen nyt. Sinulla on oma kaunis kotisi, turvapaikkanasi. Sinusta pidetään huolta.

Pieni tyttö epäröi voiko noihin sanoihin luottaa.

Isi ja äiti eivät ehkä rakastaneet sinua tarpeeksi koska tekivät tämän sinulle mutta minä rakastan sinua.

Hot mama

Sain inspiraation taas vaihteeksi piirtää naisvartaloita. Syntyi tällainen kiharapäinen täti jolla on muhkeat muodot. Olen aika tyytyväinen. Tuo asento onnistui. Kun rennommalla kädellä piirtää liikaa miettien niin yleensä piirrokset onnistuu paremmin.

Haluaisin tehdä mallin töitä

Grrrrh. Haluaisin tehdä mallin töitä. Tykkään kehonkielestäni. Se vain ei yleensä kuvissa tule niin hyvin esille kun en keksi miten poseerata. Yleensä se on parhaimmillaan silloin kun olen luonnollinen. Tykkään silmälaseistani. On ne aika pornot. Olen tiukka täti! Tykkään hymystäni.

Menetin vähän kauneuttani hakkaamisen myötä kun kasvoissani on epäsymmetriaa (mitä ei kyllä näistä kuvista huomaa). Mutta opettelen pitämään itsestäni näin. Ehkä voin epäsymmetrisenäkin olla kaunis.

Siinä mun voima-asento. Tykkäsin aina pienestä pitäen olla tyttömäinen ja ihastuin tyttöihin myös. Naisellisuus vain on niin ihanaa! Olen naisellinen joka tavoin, vaikka olen oppinut myös tasapainottamaan maskuliinienergiaani. Minussa on voimaa mikä ei suoranaisesti ole maskuliinista mutta sellaista luonteen vahvuutta ja tiettyä aggressiivisuutta.

Voi, kunpa hiukseni kasvaisivat lanteille asti! Pidän pitkistä hiuksistani. Pidän siitä miten olen ja näytän aikuiselta. Aikuisena olen seksikkäämpi.

Pitää varata aika kuvauksiin sitten kun olen kotona. Se voisi mukavasti lisätä itseluottamusta jos joku ottaa sinusta ihan kunnon studiossa laadukkaita kuvia. Ja ei itse tarvitse huolehtia kameratyöstä. Saa keskittyä poseeraamiseen. Olisinpa pian kotona niin kävisin kuvattavana.

Traumamuistoja pitkästä aikaa

Voisin yrittää vähän palautella mieleen mitä satun muistamaan traumoista kun niistä en olekaan hetkeen puhunut. Kerron sen mitä muistan ja sen mistä olen varma että se on tapahtunut.

Ensinnäkin oireilin vahvasti. Vanhemmat menivät todella vaivautuneiksi kun kyselin minkälaisia oli ne lapsuuteni kissaleikit. Heidän reaktioistaan, ja omista muistoistani, päätellen olin viettelevä niissä leikeissä. Halusin kuulemma että minua silitetään.

Persoonani vaihteli vuosittain ja vuosista muistin ainoastaan tunnelman. Nykyisin en sitäkään. Olin tyttömäinen, androgyyni, poikatyttö-tyttöpoika, räävitön pervo ja hullu, melankolinen ja masentunut, jokseenkin katosin sitten, ja seitsemäntoistavuotiaasta eteenpäin persoonani ei enää vaihdellut samoin vaikka identiteetti on vähän sen jälkeen muovautunut erilaiseksi. Mutta räikeästi siis vaihteli vuosittain sieltä kuusivuotiaasta seitsemäntoistavuotiaaseen. Ei ihan normaalia itsensä etsimistä ja hakemista, siis.

Kouluun menin spermat naamalla eikä kukaan vaikuttanut huomaavan. Kaverini nenää nyrpistäen kommentoi että minulla on jotain limaa naamassa. Nyt sitten siis minä olin se inhottava.

Ilmeilin ja revin hiuksiani, kohottelin kulmia, nuolin suupieliä - jotenkin vitsikkäästi. Tuo vitsikäs suhtautuminen näihin asioihin oli minulla. Vitsillä seurustelen veljeni kanssa! Ehkä eno opetti tuon vitsikkyyden minulle.

Me parhaan ystävän kanssa "hugailtiin" eli se oli sellaista sekoilua ja pelleilyä, miten sen nyt sanoittaisi. En tiedä mistä sana "huga" tuli. Mutta keksin omia sanoja ja toistelin niitä.

Paras kaverini oli nähnyt ikkunasta isäni ja veljeni katsomassa yhdessä pornoa. Tätäkään en ole unohtanut. Kielsin kaiken.

Muistan että pelkäsin tulevani raskaaksi WC-istuimesta.

Muistelisin että olen yrittänyt itsemurhaa ainakin kahdesti. Kuusivuotiaana jo halusin hypätä auton alle, ajattelin, hyvästi julma maailma. Äiti ei rakasta niin haluan kuolla. Äiti sitten myöhemmin sanoi että rakastaa minua mutten ottanut sitä vastaan. Se vain ei välittynyt minulle.

Muistan miten joka yö mietin kuumeisesti miten tästä tilanteesta pääsee ulos ja itkin itseni uneen.

Muistan raivokohtaukset kuusivuotiaana, silloin kun vielä ilmaisin kiukkuani ulospäin, miten hakkasin ja potkin. Muistan yhden raiskauksen tarkasti.

Isä tuli huoneeseeni. Olin kuuden vanha. Hän tuli päälleni. Potkin ja sätkin mutta eihän pieni tyttö fyysisesti mitään aikuiselle miehelle mahda. Lamaannuin ajatellen, ihan sama, millään ei ole enää mitään väliä. Itse raiskaus on vähän hämärän peitossa, mutta sitten isä lähti ja sulki oven perässään. Jäin yksin ristiriitaisten raivon tunteiden kanssa ja koskettelin itseäni minkä jälkeen tuntui entistä pahemmalta. Ajattelin etten enää koskaan voi olla iloinen.

Kotivideoilta näkyy miten noin kolmen vanhana olen todella arka. Hymyilen surullisen näköisenä ja epävarmana. Mulkoilen isää epäluuloisesti. Sanon surullisena vanhemmilleni että kurkkuun sattuu. Sitten käännyn haikeana pois ja sanon, ei satu enää.

Suojelin aina muita kivultani ja pyrin piilottamaan sen. Muistan miten minua pelotti jos joku näkee minut kauneimmillani, eli kun itken tai kun rukoilen. Sitten omaksuin, oman itseni piilottaakseni ja muut luotani karkottaakseni, isäni hymyn. Tuo hymy vaivaa minua edelleen. Ja etten ole ihan yhteydessä omiin kasvoihini.

Piirrän itseni enkelisiipisenä yöhön demoni-miesten ympäröimänä.

Muistan pimeyden, pahuuden ja pelon ilmapiirin kun pakenen pahuutta.

Muistan takaumana isän äänen, tukahtunut hellä huuto (voi miten vihaankaan isän tukahtunutta, pehmeää ääntä) kun hän saa orgasmin. Joskus pomppasin pystyyn pelosta kuullessani tuon äänen. Nykyään se ei vaikuta minuun mitenkään.

Muistan että kun ensimmäisen kerran muistin miten olen meinannut tulla raskaaksi isälle ja veljelle, ajattelin että okei, viimeistään nyt minulta lähtee järki. Nykyään pystyn käsittelemään tuotakin muistoa hyvin. Olen vahvistunut. Pystyn kyllä kohtaamaan pahimmatkin kauhuni.

Huomaan että oma ääneni on samaan tapaan pehmeä ja tukahtunut kuin isällä ja vihaan sitä.

Tässä vähän mitä muistan nyt varmaksi.

Seksikkäänä kylppärissä

Seksikkäänä kylppärissä.

Minusta on tullut seksuaalisesti aika frigidi mutta naiseudestani nautin täysin rinnoin. Siinä vaiheessa kun piti päästä insestistä eroon, yhä vähemmän olen kiihottunut mistään. Voisin kertoa asiallisesti vähän seksuaalifantasioistani kun en muutakaan kirjoitettavaa keksi.

Kiinnostaa kokeilla kaikkea sitä mitä hyväksikäytön yhteydessä on tapahtunut. Se voisi olla terapeuttistakin. Haluaisin että minut sidotaan sänkyyn ja "joukkoraiskataan". Kiukuttelisin ja olisin vihainen mutta salaa nauttisin.

Haluaisin daddyn jolle olla kiukutteleva brätti ja daddy alistaisi minua.

Siinä muutama. En kyllä vielä ole löytänyt sopivaa kumppania toteuttamaan noita fantasioita koska minulle ei kelpaa ihan kuka tahansa. Olen aika vaativa kumppanin suhteen.

En kylläkään osaa oikein nauttia seksistä. Olen siinä mielessä seksuaalisesti kuollut. Mutta tosiaan kuten totesin, naiseudestani nautin, ja sitä kautta seksuaalisuudesta.

En vain ehkä ole vielä löytänyt sopivaa kumppania joka sytyttää. Kyllä jotkut ihmiset sytyttävät minut.

Toivon että exä tulisi täällä vierailemaan vielä mutta katsotaan.

Fursonasta taidetta

Sain sen piirtoalustan ja piti päästä heti kokeilemaan. Tässä siis fursonani lumileopardikissa. Vähän on ääriviivat epätarkat kyllä mutta muuten olen ihan tyytyväinen. Jospa sitä taas innostuisi piirtämään enemmän. Voisin pornoa piirtää mutta olen surkea siinä. En jaksa ikinä värittää kuvia, olen huono siinäkin. Mitä tykkäätte?

Osastolla menee hyvin. On tekemistä ihan kivasti, ei tule tylsää. Vähän on levoton olo eikä jaksa keskittyä juurikin esimerkiksi piirtämiseen niin jälki ei ole parasta mahdollista. Ja vähän tärisee tuo sivellin niin tulee epätarkat rajat. Mutta muuten toimii hyvin piirtoalusta.

Mistä te tahtoisitte että kirjoitan? Heittäkää ideoita niin toteutan ne! Hyvää päivää teille kaikille, suukkoja ja kiva että seuraatte blogiani!

Hyvin alkanut tämä päivä

Hyvin alkanut tämä päivä! Edelleen on vähän vauhti päällä, heh. Mutta ainakin mieliala on korkealla. Juttelin tuossa hoitajan kanssa ja pian kaveri tulee kylään ja tuo jäätelöä ja piirtoalustan niin pääsen tekemään digitaalitaidetta.

Tajusin yhtäkkiä että minusta välitetään! Mikä huojentava helpotus. Vaikka se tunne meni vähän ohi niin se oli kuitenkin askel eteenpäin siihen että lopultakin vastaanotan rakkautta.

Nukuin ihan hyvin. En nähnyt unia, muista niitä.

Ei ole nyt ollut spirituaalisia kokemuksia. Kaipaan niitä.

Kiitos teille kaikille jotka seuraatte matkaani, toivon että autan edes yhtä ihmistä. Muistakaa rakastaa itseänne ja nauttia elämästä! Suukkoja!

Kritiikistä mitä olen saanut

Tietäisittekin miten pahalta tuntuu tuollaiset kommentoinnit skitsofreniastani ja sellainen kommentointi kuin tietäisitte paremmin asiani kuin minä tai lääkärini. Lääkärin mukaan nyt menee ihan hyvin. Harhoja ei ole ollut. Kuten itsekin olen sanonut, en usko näihin ajatuksiin että olisin joku suuri henkilö - vaikka ei sitä koskaan voi tietää mitä minusta tulee ja vaikka tulisikin - mutta en usko siihen. En myöskään usko enää moniinkaan asioihin joihin joskus psykoosipäissäni olen uskonut. Ja olen oireillut niin vahvasti että jotain minulle on tehty - ja oireilen edelleen, tiedän sen. En ole parhaassa kunnossa mielenterveydellisesti vieläkään.

Saa toki kritisoida ei siinä. Ja kaikki kommentit ovat tervetulleita. Mutta älkää olettako tietävänne jotain mitä ette tiedä. Toistan itseäni, mutta en usko noihin asioihin kuten olen aika monta kertaa sanonut itsekin.

Sitä ei tiedä vaikka minä voisin vielä saavuttaa jotain tässä elämässä mistä haaveilen mutta en automaattisesti ajattele olevani mikään suuri tunnettu henkilö vielä ja se ei ole mielestäni edes epärealistinen ajatus kunhan vain tervehdyn psyykkisesti ensin.

Kyllä, maailmani pyörii pitkälti itseni ympärillä koska en nyt muuhun pysty psyykkiseltä voinniltani. Ja olen minäkeskeinen. Mutta se on ihan ymmärrettävää.

Lukekaa nyt saatana mitä kirjoitan älkääkä olettako että pidän itseäni jonain messiaana koska olen itsekin sen todennut etten usko sellaiseen.

Moonlight Shadow

Laulan osaston vessassa, heh. Moonlight Shadow siis. Mitä pidätte lauluäänestäni? Yksi ammattihaaveistani on olla laulaja. Mielestäni minulla on persoonallinen ääni vaikka tekniikka vaatisi vähän treeniä. Olen ihan nättikin niin ehkä saisin töitä artistina. Olen pienestä pitäen tykännyt laulaa, nykyisin tosin vähemmän. Soitin myös pianoa ja osaan improvisoida musiikkia kun laitan vain kädet koskettimille ja soitan tunteeni ulos.

Itserakkauspostaus

Siinä teille hymy! Tykkään kyllä itsekin kehonkielestäni ja ilmeistäni. Exä kuvaili minua kauniisti alati liikkuvaksi taideteokseksi ilmeiltäni ja keholtani. Aww.

Tykkään kaikesta itsessäni ja samalla en varmaankaan kuulemma näe itseäni niin kauniina kuin olen. Kuulemma en itse ymmärrä omaa kauneuttani. Aww jälleen.

Olen tosi naisellinen ja pidän siitä. Pidän siitä keneksi olen kasvanut. Pidän siitä että olen edelleen vähän outo. Oudot tyypit ovat parhaita.

Tiedän että olen kiinnostava persoona. Tätä saan kuulla usein. Minulla on nykyään itseluottamus aikalailla kunnossa, kiitos exäni, ja omien ponnistusteni saada lisää tervettä itserakkautta.

Opin rakastamaan itseäni vaikka kukaan muu ei rakastanut - tai niin luulin, ettei kukaan rakasta minua. Edelleenkään en osaa ikävä kyllä ottaa rakkautta vastaan. Se on surullista. En tiedä kunnolla syytä miksen ota rakkautta vastaan.

Olen laadukas daami kyllä, tiedän sen. Vielä kun löytyisi yhtä tasokas mies!