Bileitä, hauskanpitoa, nautintoja

Hei taas, rakkaat lukijani. Olette ehkä pistäneet merkille, jos seuraatte aktiivisesti minua, että kirjoitan nykyään paljon harvemmin kun ennen saatoin kirjoittaa monta postausta päivässä. En ole hiljentynyt kokonaan, olen vain tehnyt kaikkea muuta, ja nauttinut uppoutua omiin ajatuksiini sen sijaan että heti ulostaisin ne tekstinä päiväkirjaani tai Facebook-sivulle tai blogiini. Kerron siis taas, en traumoista, joista on alkanut olla hankalampi puhua koska pohdin nykyään puhunko liian raskaista aiheista liian avoimesti, mutta kuulumisiani ja mitä viime päivinä on tapahtunut. Eli tällainen my day -tyylinen postaus siis taas.

Viime lauantaina oli pitkään odottamani sinkkubileet homobaarissa. En ole ollut baarissa kuukausiin mutta nyt olisi seuraa niin halusin mennä. Tarkoitus oli naapurin ja hänen kaverinsa kanssa mennä sinne. Laittauduin hyvissä ajoin ja menin sitten hänen asunnolleen viettämään aikaa. Siellä soi musiikki jo kaiuttimista ja otettiin heti alkuun shotit mikä maistui karkilta. Olin aika rentoutunut ja huomasin heti että nämä ihmiset juhlivat varmasti paljon. Tunnelma oli katossa.

Ikävä kyllä se ilta jäi siihen. Traumatakaumat alkoivat vyöryä mieleen. No, oli todella hauska alkuilta vaikka sitten lopulta jouduin sanomaan heille että jään sittenkin kotiin koska minua ahdistaa niin paljon. Kirosin traumojani ja takaumiani. Miksi en voi edes yhtenä iltana mennä vaan tyttökavereitten kanssa baariin juhlimaan, drinkkejä juomaan ja tanssimaan ja etsimään seuraa? No, takaumat eivät järkeä kuuntele. Päätin, että tätä tarvitsen elämääni. Juhlia, seuraa, hauskanpitoa. Makustelin mielessäni alkuiltaa näiden uusien tuttavuuksien kanssa ja päätin että vielä koittaa aika kun minua ei ahdista ja käyn aktiivisesti viihteellä ja rennommissa merkeissä kuin mitä tässä ollut jo monta vuotta.

Viime tiistaina törmäsin taas tähän naapuriini tupakkipaikalla. Silloin sattui olemaan kaveritapahtuma eräällä kahviolla. Kysäisin hetken mielijohteesta haluaisiko hän lähteä mukaan. Hän sanoi ettei hänellä ole parempaakaan tekemistä, siis mennään vaan. Lähdettiin sinne sitten. Hän oli vähän hiljainen kävellessämme sinne. Juteltiin kaikenlaista, ja kirosin hänelle sitä etten päässytkään tulemaan sinkkubileisiin, hän sanoi että seuraavalla kerralla sitten. Saavuimme kahviolle ja poltettiin siinä yhdet röökit pihalla.

Kahviolla oli mukava ja kepeä tunnelma. Kaikki oli ilmaista; kahvi, karkit, sipsit, pulla, joulutortut, glögi... Tällaiselle sokerihiirelle paratiisi. Istuuduimme pöytään jossa tehtiin joulukortteja. Toiset pelailivat lautapelejä. Jotkut vain juttelivat. Juttelimme naurun säestyksellä ja hörpimme kahvia. Pöydässä oli keskustelunavauskortteja ja yhdessä kortissa oli kysymys, muistaakseni jotain sellaista että mistä nautit elämässä. Vastasin että tämä hetki. Naapurini vastasi samoin.

Naapurini sanoi kun lähdimme että oli todella kiva paikka ja ilmapiiri. Olin ilahtunut että hänkin tykkäsi ja kiitollinen että kysyin häntä sinne. Olin rennompi kun lähdin jonkun kanssa enkä yksin. Hän sanoi minulle, että tiedätkö mitä, hänellä tekee mieli mennä baariin. No, lähellä oli yksi baari joten mentiin sinne sitten hetken mielijohteesta. Meillä oli tosi hauskaa. Baarissa oli tasan kaksi ihmistä meidän lisäksi, tilattiin juomat ja mentiin pöytään istumaan. Siinä puhuttiin hänen kaveristaan josta olin lievästi kiinnostunut ja hän antoi tälle kaverilleen numeroni. Viestittelimme vähän. Katsotaan nyt, tutustunko tähän ihmiseen paremmin.

Naapurini sanoi että mennäänkö ostamaan juotavaa kaupasta. Päätettiin mennä ja mennä minun luokseni juomaan. Sitten illasta yhdeksän maissa sanoin olevani väsynyt ja että taidan mennä nukkumaan. Hyvästelimme.

Naapurini bilettää paljon ja oli rentoa seuraa, juuri sitä, mitä nyt kaipaan. Rentoa keskustelua, nautintoja, juhlimista, elämää. Pohdin asiaa ja päätin että alan käymään enemmän viihteellä sitten kun ahdistus sen sallii. Baarit vähän ahdistavat vaikka toisaalta nautin yöelämästä. Kiroan taas ahdistusta, olen nuori vielä, ansaitsen sen että saan pitää vähän hauskaa!

Tosiaan, viimeiset pari päivää on ollut jopa ihan hauskaa. En ole uppoutunut siihen tavanomaiseen synkkyyteen jossa olen viettänyt vuosikaudet. Nautin olostani.