Kunhan elän ja hengitän niin voin olla tyytyväinen

Ehkä mä tyydyn siihen mitä mulla on tässä hetkessä. Ehkä en vaadi elämältä mitään muuta. Ehkä pyrin tekemään tästä hetkestä parhaan mahdollisen ja elämään täysillä juuri tässä hetkessä. Ehkä en tarvitse mitään muuta mitä mulla ei jo ole. Elämä on liian lyhyt murehtimiseen. Ehkä nautin ihan vaan siitä että olen elossa ja muuta en tarvitse.

Ehkä elämällä on mulle paljon hyvää tarjottavaa vielä. Pitää katsoa tulevaisuuteen valoisin mielin ja rakentaa siitä paras mahdollinen. Mutta sekään ei ole olennaista. Vaikka elämässä ei kaikki unelmat toteutuisikaan voi silti olla tyytyväinen.

Rakentaa elämästä sen mitä se voi parhaimmillaan olla juuri nyt ja jättää murehtimisen. Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta tääkin oli tietty valaistuminen tajuta että kaikki mitä nyt on, riittää, ja muuta ei tarvitse.

Havahduin tähän ajatukseen ja sain tietyn mielenrauhan. Ihan sama mitä tapahtuu, mitä vastoinkäymisiä eteen vielä tulee, kunhan elän ja hengitän niin voin olla tyytyväinen. Ja vaikken aina olisi tyytyväinen, on sekin ihan okei. Ottaa elämä sellaisenaan, pettymyksineen ja iloineen. Vaikka unelmani eivät toteutuisikaan, hyväksyn sen ja siirryn eteenpäin. Tavallaan voisi sanoa että hyvässä mielessä asioilla ei ole niin väliä.

Painukaa vittuun en anna

Minä joukkoraiskattuna. Koska olin laiska niin piirsin nuo miehet tuollaisina pilapiirroksina. Halusin vain saada tämän kuvan ulos itsestäni vaikkei lopputulos ole kummoinen. Siinä olen vihaisena kun joukko miehiä saartaa minut ja pakottaa ottamaan suihin. En tunne pelkoa, en kiihkoa, puhdasta raivoa, ja kiukuttelen niille miehille. Muistelisin että salaa nautin tuosta tilanteesta kuitenkin joskus.

Tumma empatia

"Nyt mä vasta tajusin tumman empatian oikean määritelmän.

Ymmärryksessä empatia tulee viimeisenä ja on siis tavallaan korkein aste ymmärrystä‏.

Ja tumma alkaa muuttaa sävyään nyt mustaksi kun etenen‏.

Se on hyvin sysimusta sisältäen voimakkaimman kauhun (pahuuden) minkä voin kuvitella‏.

Minkä olen kokenut siis‏.

Ja tumma empatia tarkoittaa sitä, että ymmärretään synkkyyttä, ja ollaan sille ymmärtäväisiä eikä pelätä tai tuomita sitä‏.

Joten se tarkoittaa suurimman pahuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä, eli sille suotua empatiaa joka on siis sitä voimakkaampaa niin että kaikista voimakkain pahuus, kaikki pahuus, muuttuu hyvyydeksi.‏

Paha on niin meissä kuin ympärilläkin. Ollaan yhtä samaa pahaa kaikki. Ei siis ole syytä pelätä pahaa. :)

*Kävelee yöllä ulkona varjojen keskellä, katsahtaa jalkoihinsa, ja huomaa niiden peittyvän samaan varjoon joka noissa jylhän suurissa puissakin kuvastuu*

Pienemmässä mittakaavassa, jylhyys ja voima kätkeytyy meihinkin.

Tumma empatia valtaa maailman. <3"

Näin kuvailin tummaa empatiaa IRC-Gallerian ryhmässä. Keksin tuon tumma empatia -termin joskus jostain ja pohdin pitkään mitä sillä oikeastaan tarkoitan. Nyt ajattelen, että se on sitä miltä minusta tuntui kun isä raiskasi minua. Vajosin jonkinlaiseen synkkään pehmeyteen ja tunsin myötätuntoisuutta samalla isän kärsimystä kohtaan, koska näin ja aistin isästä, ettei hänkään voi hyvin kun raiskaa tytärtään.

Eli siis isä raiskasi minut mutta tunsin häntä kohtaan myötätuntoisuutta enkä edes ajatellut omaa kärsimystäni.

Vähän samoin olen menetellyt veljen kohdalla. Annoin hänen vapaasti tehdä minulle mitä hyvänsä koska tiesin ettei hän selviä ilman sitä että on väkivaltainen minua kohtaan.

Uhrauduin taas.

On minulla rohkeudenkin hetkiä kun pistän poikki hommat. Tarkkailin sivusta sukulaisten irstailua tai riitelyä ja ajattelin mennä väliin jos meno menee liian pahaksi. Käskin perhettä lopettamaan insestin ja yritin vakuuttaa heitä siitä että miten sairaiksi he tulevat jos jatkavat. En ikävä kyllä saanut insestiä koskaan loppumaan vaikka kuinka yritin.

Minulla on nekin kaudet kun nautin muiden kanssa ja salasin tämän. Jos poliisit olivat ovella, yritin muiden kanssa laittaa paikat normaaliksi ettei insesti paljastu - ettemme kaikki neljä päädy vankilaan. (En silloin ymmärtänyt varmaan että olin hyväksikäytön uhri eikä minua vankilaan olisi laitettu vaikka nauttisin muiden mukana, varsinkaan teininä.)

Muistelen, tai ainakin piirsin joskus paljon kuvia siitä, että lausun jotakuinkin näin; ei, te saatte kiduttaa mua mielin määrin, mutten ikinä vaihda puolta. Eli veli ja isä yrittivät saada minua puolelleen. Taisivat lopulta luovuttaa kun en muuttanut mieltäni.

Valitsin hyvyyden.

Vaikka pahuus on kiehtovaa, mistä minussa on jäljellä edelleen pieni ilkikurisuus. Ja pidän syntisestä tummatukkaisesta lookistani. Se on muisto menneistä. Vinot hampaani ovat muisto menneisyyden kärsimyksestäni ja opin vielä hyväksymään ne. Sentään minulla on kaikki raajat, hampaat, silmät ja varpaat tallella.

Kaikista väkivaltaisin kuvitelma - tai uhkaus - veljen ja isän taholta oli sahata minulta raajat ja lukita jonnekin pimeään mistä ei ole poispääsyä. Sitten he toteuttaisivat vapaasti minuun sadismiaan, hakkaisivat ja raiskaisivat, ja lopulta kun kyllästyvät, tappavat minut. En ole aivan varma mistä tämä näin väkivaltainen mielikuva tulee.

On vieläkin pahempaa mutta niihin en mene koska se kuulostaa skitsofreenikon puheelta ja täysin harhaiselta. Mutta voin sanoa vain että olen kokenut omakohtaisesti pahuuden puhtaimmillaan.

Paha henkilö on hyvin tyyni ja manipuloiva. Ei tunne lainkaan pelkoa. Ei lainkaan empatiaa. Täysin kylmä ja ontto sisältä. Sumea, pimeä mieli. Puhdasta pahuutta. Hyvin itsevarma ja tyytyväinen itseensä. Ylpeä. Tällaisena näyttäytyy veli ja isä.

En tiedä, ovatko he puhtaasti pahoja vai onko heillä herkkä, hyvä puolensa. Vaikuttaa siltä että on, mutten ole varma. Veli ainakin vaikuttaa olevan myös herkkä, mitä äidiltä kuullut sen asioista. Mutta asiat eivät ole mustavalkoisia. Ehkä on puhtaasti pahoja henkilöitä joissa ei ole minkäänlaista herkkyyttä ja isäni ja veljeni ovat molempia.

Muistelen että isä kylmetti itsensä aina ennen kuin astui huoneeseeni ja otti sen myötätunnon vastaan mitä valoin häneen hänen raiskatessa minua. Jotenkin minusta tuntuu siltä että isä sai jonkinlaista lohtua raiskatessa tytärtään ja se on yksi syy miksi teki sitä niin paljon. Hän imi itseensä rakkautta minusta. Siksi tunsin empatiaa.

Mitä tästä voi sanoa? Surullisessa perhetilanteessa on jotain kaunista ja herkkää. Jossain määrin kaikki välittävät toisistaan joka tapauksessa vaikka kuinka ollaan riidelty ja tapeltu. Ehkäpä juuri siksi en itse ole esimerkiksi sosiopaatti. Joku minulle on opettanut empatiaa, ellei se ole sisäsyntyistä.

Hei girl wazzup?

Miesvartaloa oli mukava piirtää. Se onnistui paremmin kuin tuo tyttö, hän on vähän tylsä. Tässä tällainen ahdistelutilanne. Olen kohtuu tyytyväinen.

Apua, se ahdistelee mua. Punastun kauttaaltani. Miten menee, typykkä? Se sanoo. Olen mykkänä häpeästä. Se kyselee mua näyttämään rinnat. Se koskettaa mua kevyesti kädellään ja mä en uskalla vastustella vaan nyökyttelen vaan.

Epärealistiset ja realistiset haaveeni

Ajattelin kirjoittaa vähän mistä haaveilen ja mitkä haaveet ovat epärealistisia, mitkä realistisia.

Sitähän ei voi tietää vaikka suurimmatkin, mahdottomimman oloiset haaveeni olisivat realistisia ja voisivat toteutua. Minulla on paljon potentiaalia, tiedän sen.

Haaveilen siitä että saisin omaelämäkerran kirjoitettua ja se tuli ensimmäisenä mieleeni koska se on haaveistani suurin. Se olisi elämäni tärkein työ, kirjoittaa kirja. Se kirja auttaisi monia, valottaisi maailman tabuja, pahuutta ja mielisairautta kiinnostavalla, luettavalla tavalla. Se saisi ihmiset tajuamaan oman onnekkuutensa ja opettaisi myötätuntoisuutta kaikille. Se nostattaisi pintaan naurua sekä kyyneliä. Se kirja olisi etenkin todella koskettava sekä voimaannuttava. Se kertoo hyvyyden voitosta ja siitä että rakkaus parantaa ja kaikkia pitäisi auttaa, kaikkien hätä pitäisi huomata, jotka kärsivät. Se kirja koskettaa ihmisiä syvältä ja sisältää syvällisiä mietteitäni ja sanomaa. Se on tajunnanräjäyttävä lukukokemus ja ihmiset palaavat siihen aina uudestaan. Sen loppuratkaisu on oivaltava ja vetää sanattomaksi. Joten se kirja on haaveistani ensimmäisenä. Tämä haave on hivenen epärealistinen ikävä kyllä mutta olen jo päättänyt jollain tapaa että tavalla tai toisella se kirja tulee kirjoitettua.

(Näin unen jossa äitini totesi että tästä tuli yllättävän hyvä. Se saattoi olla enneuni ja viitata kirjaani. Muitakin visioita on minulle tullut että tehtäväni on onnistunut odotettua paremmin ja kirjasta tulee erinomainen.)

Toiseksi haluaisin elämänkumppanin. Sitä olen vähän ennustellutkin mutta saa nähdä, toteutuuko. Haaveilen perheestä ja lapsista - sitten kun olen siinä kunnossa että voin olla äiti. Mutta sitten uskoisin olevani erinomainen äiti. Minulle on tullut ennenäkyjä että äitiys on ehdottomasti elämän paras asia. Olen hyvin äidillinen ja varmasti minulla syntyisi lapsiini turvallinen kiintymyssuhde. Uskon siihen. Tämä on jokseenkin epärealistinen ja jokseenkin realistinen haave. Mies voi mahdollisesti tullakin vastaan mutta olenko ikinä valmis äidiksi? No, uskon kyllä silti että olen, vaan epäilyttää toisaalta.

Sitten tahtoisin olla motivaatiopuhuja. Voisin tsempata ihmisiä läpi raskaiden aikojen ja opettaa positiivisen ajattelun voimaa. Voisin antaa hyviä neuvoja miten voittaa vastoinkäymiset. Jälleen kerran, oman elämäntarinani siivittämänä saan puheisiini pontta. Tämä saattaisi olla ihan realistinen haave.

Tahtoisin myös kirjoittaa ja kuvittaa lastensatukirjoja. Tämä varmasti voi onnistua ja olisi suhteellisen helppo haave toteuttaa. Jos joku kustantamo kiinnostuu, ellei sitten omakustanteisesti kirjoita.

Haaveilen monesta muustakin kuten koiranpennusta ja kavereista mutta tässä oli tärkeimmät.

Kulta, rakastan sinua niin paljon, siksi teen tämän

Sinä kosketat minua ja värähdän mielihyvästä. Punastun välittömästi koska tämä on niin väärin. Kätesi vaeltaa kohti herkimpiä alueitani. Vaara! En voi kuin hengittää pinnallisesti ja katseeni käännän häpeillen sinusta pois koska nautin liikaa yhteisestä hetkestämme. Kuiskaat korvaani; tämä olkoon meidän välinen salaisuus, kulta, rakastan sinua niin paljon, siksi teen tämän. Minun pääni sekoaa kohta tähän tunteeseen, miten mielihyvä väreilee kaikkialla ja huudan kosketustasi. Mutta mitä on rakkaus? Kysyn; jos rakastat minua, miksi teet näin, tämä on niin väärin? Saan tuskin sanottua noita sanoja ja käheällä äänellä kerron sen sinulle. Sinä et vastaa mitään vaan hymyilet minulle vaikeatulkintaisesti - hymysi on toisaalta lempeä mutta siitä paistaa kierous. Annan sinun koskettaa minua koska olen jäätynyt paikalleni kauhun ja mielihyvän sekaisin tuntein. Kerron sinulle salaisuuden, sanot hempeästi ja katsot minua suoraan silmiin. Kerrot; olen fantasioinut tästä aina salaa ja nyt se toteutuu. Kultani, tyttö rakkaimpani, saanhan koskea sinuun? Minä olen sokissa. Huuleni väpättää ja tuijotan sinua. Yhtäkkiä näytät niin kauniilta silmissäni. Silmäilen vartaloasi, se on uhkea ja muodokas. Sinä naurahdat ja sanot; selvästi näkymä miellyttää. Minä nielaisen ja nyökäytän vaistomaisesti päätäni. Vaistot ja vietit ovat ottamassa vallan enkä pidä siitä. Lopulta minä kuitenkin olen sinun kanssasi mikä on niin väärin vaan niin syntistä, ja tämähän on meidän välinen salaisuus eikä kukaan saa tietää.

Elviira

Nimesin tuon naisen Elviiraksi koska minulla on mielikuva tästä Elviirasta jolla on tuollainen musta polkkatukka. Harrastin seksiä Elviiran kanssa ja se oli ylimaallista, sain orgasmin pelkästään suudellessa.

Todellisuudessa Elviira oli äitini.

Olen taas innostunut piirtämään mutta en ole tyytyväinen siihen etten jaksa siihen kovin hyvin keskittyä ja lopputulos on sen mukainen.

Innostuin nyt piirtämään luonnollisia ja muodokkaita naisvartaloita niiden perinteisten ihanteellisten sijaan. Taiteessa se toimii melkeinpä paremmin.

Ostin vähän herkkuja kahviosta ja tänään on lääkärintapaaminen. Huomenna on musiikkiterapiaryhmä. Odotan innolla! Jospa pääsisi laulamaan. Pidän laulamisesta.

Tässä teille siis vähäpukeinen Elviira ja hyvää päivää teille jokaiselle!

Pieni tyttö pakenee seinää vasten

Hyvin nukuttu yö takana ja päivä on alkanut erinomaisesti. Kuulemma vaikutan joltain amerikkalaiselta ulkonäöltäni. Aww, otin tuon kohteliaisuutena. Joku sanoi että voisin olla lehden kannessa. Kiva saada tällaista kommenttia! Olen kai itsevarmempi nykyään ja se näkyy ilmeissä ja sitä kautta koko ulkoisessa olemuksessa. Hymyni säkenöi entisestään ja olen kaunistunut.

Minulla oli mielessä joku aihe mistä kirjoittaa mutta se nyt pääsi unohtumaan.

Voisin tänään mennä kahviolle vähän herkuttelemaan, syömään ja juomaan jotain hyvää ja vähän jaloittelemaan. Hoitajan kanssa, minulla ei ole vielä ulkoilulupia.

Täällä osastolla menee ihan kivasti vaikkei tämä ole kaikista mukavin ympäristö olla. Olen jo tottunut kun niin monta kertaa olen ollut. Ne ovat jatkuvasti laittamassa minua tänne! Vaikutin kai aika huonokuntoiselta sitten, ilmeisesti, vaikka nyt ovat lääkärit ja hoitajat kommentoineetkin että vaikuttaa menevän ihan hyvin.

Harhoja ei ole ollut nyt. Pääsin jotenkin tuosta telepatiasta yllättäen eroon, vaikka se hieman vielä tuolla takaraivossa on minulla päällä, niin jossain määrin ei enää.

Ai niin, telepatia oli se aihe josta halusin puhua! Minullahan siis on tuo telepatia ollut ilmeisesti jo lapsena ja teininä. Piirsin koiraeläinsarjakuvaa jossa hahmot osasivat "ajatuspuhua" eli siis telepaattisesti kommunikoida. En kai silloin tiennyt tuota sanaa mutta tunsin ilmiön. Muistan että olen katsonut veljeä tuimasti silmiin ja miettinyt että nyt veli lukee kaikki ajatukseni. Olen tuijottanut isän silmiin ja nähnyt sen sisään. Minulla on unissa ollut sellaista että sukulaiset siirtävät jotenkin oman olonsa minuun ja että isä puhuu jotakin sekavia meidän yhdistymisestä. Minulla on outo muisto että ollaan veljen kanssa tai koko suku yhdessä, laitettu päät vastakkain ja yritetty lukea toistemme ajatukset.

Siinä talossa totisesti on tapahtunut kaikkea ihan outoa.

Nyt kun niihin mentiin niin kerronpa muiston. Sukulaiset yhdessä alastomina kännissä tai huumepäissään tanssivat huojuvaa tanssia olkkarissa. Voin nähdä sen mielessäni mutta se on niin omituinen muisto että on vaikea ajatella että se olisi totta. Vaapukkamehua on juotu, ajattelin, kun sukulaiset ovat kännissä ja yhtyvät, että he ovat juoneet liikaa vaapukkamehua. (Muumeissa oli se vaapukkamehu.)

En enää osaa ihmisiä silmiin katsomalla nähdä heidän sisäänsä mitä ilmeisesti ihan pienenä tyttönä olen osannut. Eli tuo telepatiajuttu on ollut enemmän tai vähemmän mukana aina.

Mutta ei se enää toimi. En osaa lukea ketään. Kukaan ei lue minua. 

Pieni tyttö pakenee seinää vasten polvet koukussa kuin saaliseläin kun vanhemmat riitelevät nyrkein. Isä yrittää lyödä äitiä päähän ja tyttö on kauhuissaan että isä tappaa äidin lyömällä. Minä olen tuo pieni tyttö. Ja minä istun edelleen nurkassa ja mietin, onko turvallista tulla ulos? Onko turvallista nauraa ja leikkiä? Istun täällä niin kauan kun on turvallista tulla esiin.

Pieni tyttö, nyt se on turvallista. Vaara on ohi ja olet aikuinen nyt. Sinulla on oma kaunis kotisi, turvapaikkanasi. Sinusta pidetään huolta.

Pieni tyttö epäröi voiko noihin sanoihin luottaa.

Isi ja äiti eivät ehkä rakastaneet sinua tarpeeksi koska tekivät tämän sinulle mutta minä rakastan sinua.

Hot mama

Sain inspiraation taas vaihteeksi piirtää naisvartaloita. Syntyi tällainen kiharapäinen täti jolla on muhkeat muodot. Olen aika tyytyväinen. Tuo asento onnistui. Kun rennommalla kädellä piirtää liikaa miettien niin yleensä piirrokset onnistuu paremmin.

Haluaisin tehdä mallin töitä

Grrrrh. Haluaisin tehdä mallin töitä. Tykkään kehonkielestäni. Se vain ei yleensä kuvissa tule niin hyvin esille kun en keksi miten poseerata. Yleensä se on parhaimmillaan silloin kun olen luonnollinen. Tykkään silmälaseistani. On ne aika pornot. Olen tiukka täti! Tykkään hymystäni.

Menetin vähän kauneuttani hakkaamisen myötä kun kasvoissani on epäsymmetriaa (mitä ei kyllä näistä kuvista huomaa). Mutta opettelen pitämään itsestäni näin. Ehkä voin epäsymmetrisenäkin olla kaunis.

Siinä mun voima-asento. Tykkäsin aina pienestä pitäen olla tyttömäinen ja ihastuin tyttöihin myös. Naisellisuus vain on niin ihanaa! Olen naisellinen joka tavoin, vaikka olen oppinut myös tasapainottamaan maskuliinienergiaani. Minussa on voimaa mikä ei suoranaisesti ole maskuliinista mutta sellaista luonteen vahvuutta ja tiettyä aggressiivisuutta.

Voi, kunpa hiukseni kasvaisivat lanteille asti! Pidän pitkistä hiuksistani. Pidän siitä miten olen ja näytän aikuiselta. Aikuisena olen seksikkäämpi.

Pitää varata aika kuvauksiin sitten kun olen kotona. Se voisi mukavasti lisätä itseluottamusta jos joku ottaa sinusta ihan kunnon studiossa laadukkaita kuvia. Ja ei itse tarvitse huolehtia kameratyöstä. Saa keskittyä poseeraamiseen. Olisinpa pian kotona niin kävisin kuvattavana.

Traumamuistoja pitkästä aikaa

Voisin yrittää vähän palautella mieleen mitä satun muistamaan traumoista kun niistä en olekaan hetkeen puhunut. Kerron sen mitä muistan ja sen mistä olen varma että se on tapahtunut.

Ensinnäkin oireilin vahvasti. Vanhemmat menivät todella vaivautuneiksi kun kyselin minkälaisia oli ne lapsuuteni kissaleikit. Heidän reaktioistaan, ja omista muistoistani, päätellen olin viettelevä niissä leikeissä. Halusin kuulemma että minua silitetään.

Persoonani vaihteli vuosittain ja vuosista muistin ainoastaan tunnelman. Nykyisin en sitäkään. Olin tyttömäinen, androgyyni, poikatyttö-tyttöpoika, räävitön pervo ja hullu, melankolinen ja masentunut, jokseenkin katosin sitten, ja seitsemäntoistavuotiaasta eteenpäin persoonani ei enää vaihdellut samoin vaikka identiteetti on vähän sen jälkeen muovautunut erilaiseksi. Mutta räikeästi siis vaihteli vuosittain sieltä kuusivuotiaasta seitsemäntoistavuotiaaseen. Ei ihan normaalia itsensä etsimistä ja hakemista, siis.

Kouluun menin spermat naamalla eikä kukaan vaikuttanut huomaavan. Kaverini nenää nyrpistäen kommentoi että minulla on jotain limaa naamassa. Nyt sitten siis minä olin se inhottava.

Ilmeilin ja revin hiuksiani, kohottelin kulmia, nuolin suupieliä - jotenkin vitsikkäästi. Tuo vitsikäs suhtautuminen näihin asioihin oli minulla. Vitsillä seurustelen veljeni kanssa! Ehkä eno opetti tuon vitsikkyyden minulle.

Me parhaan ystävän kanssa "hugailtiin" eli se oli sellaista sekoilua ja pelleilyä, miten sen nyt sanoittaisi. En tiedä mistä sana "huga" tuli. Mutta keksin omia sanoja ja toistelin niitä.

Paras kaverini oli nähnyt ikkunasta isäni ja veljeni katsomassa yhdessä pornoa. Tätäkään en ole unohtanut. Kielsin kaiken.

Muistan että pelkäsin tulevani raskaaksi WC-istuimesta.

Muistelisin että olen yrittänyt itsemurhaa ainakin kahdesti. Kuusivuotiaana jo halusin hypätä auton alle, ajattelin, hyvästi julma maailma. Äiti ei rakasta niin haluan kuolla. Äiti sitten myöhemmin sanoi että rakastaa minua mutten ottanut sitä vastaan. Se vain ei välittynyt minulle.

Muistan miten joka yö mietin kuumeisesti miten tästä tilanteesta pääsee ulos ja itkin itseni uneen.

Muistan raivokohtaukset kuusivuotiaana, silloin kun vielä ilmaisin kiukkuani ulospäin, miten hakkasin ja potkin. Muistan yhden raiskauksen tarkasti.

Isä tuli huoneeseeni. Olin kuuden vanha. Hän tuli päälleni. Potkin ja sätkin mutta eihän pieni tyttö fyysisesti mitään aikuiselle miehelle mahda. Lamaannuin ajatellen, ihan sama, millään ei ole enää mitään väliä. Itse raiskaus on vähän hämärän peitossa, mutta sitten isä lähti ja sulki oven perässään. Jäin yksin ristiriitaisten raivon tunteiden kanssa ja koskettelin itseäni minkä jälkeen tuntui entistä pahemmalta. Ajattelin etten enää koskaan voi olla iloinen.

Kotivideoilta näkyy miten noin kolmen vanhana olen todella arka. Hymyilen surullisen näköisenä ja epävarmana. Mulkoilen isää epäluuloisesti. Sanon surullisena vanhemmilleni että kurkkuun sattuu. Sitten käännyn haikeana pois ja sanon, ei satu enää.

Suojelin aina muita kivultani ja pyrin piilottamaan sen. Muistan miten minua pelotti jos joku näkee minut kauneimmillani, eli kun itken tai kun rukoilen. Sitten omaksuin, oman itseni piilottaakseni ja muut luotani karkottaakseni, isäni hymyn. Tuo hymy vaivaa minua edelleen. Ja etten ole ihan yhteydessä omiin kasvoihini.

Piirrän itseni enkelisiipisenä yöhön demoni-miesten ympäröimänä.

Muistan pimeyden, pahuuden ja pelon ilmapiirin kun pakenen pahuutta.

Muistan takaumana isän äänen, tukahtunut hellä huuto (voi miten vihaankaan isän tukahtunutta, pehmeää ääntä) kun hän saa orgasmin. Joskus pomppasin pystyyn pelosta kuullessani tuon äänen. Nykyään se ei vaikuta minuun mitenkään.

Muistan että kun ensimmäisen kerran muistin miten olen meinannut tulla raskaaksi isälle ja veljelle, ajattelin että okei, viimeistään nyt minulta lähtee järki. Nykyään pystyn käsittelemään tuotakin muistoa hyvin. Olen vahvistunut. Pystyn kyllä kohtaamaan pahimmatkin kauhuni.

Huomaan että oma ääneni on samaan tapaan pehmeä ja tukahtunut kuin isällä ja vihaan sitä.

Tässä vähän mitä muistan nyt varmaksi.

Seksikkäänä kylppärissä

Seksikkäänä kylppärissä.

Minusta on tullut seksuaalisesti aika frigidi mutta naiseudestani nautin täysin rinnoin. Siinä vaiheessa kun piti päästä insestistä eroon, yhä vähemmän olen kiihottunut mistään. Voisin kertoa asiallisesti vähän seksuaalifantasioistani kun en muutakaan kirjoitettavaa keksi.

Kiinnostaa kokeilla kaikkea sitä mitä hyväksikäytön yhteydessä on tapahtunut. Se voisi olla terapeuttistakin. Haluaisin että minut sidotaan sänkyyn ja "joukkoraiskataan". Kiukuttelisin ja olisin vihainen mutta salaa nauttisin.

Haluaisin daddyn jolle olla kiukutteleva brätti ja daddy alistaisi minua.

Siinä muutama. En kyllä vielä ole löytänyt sopivaa kumppania toteuttamaan noita fantasioita koska minulle ei kelpaa ihan kuka tahansa. Olen aika vaativa kumppanin suhteen.

En kylläkään osaa oikein nauttia seksistä. Olen siinä mielessä seksuaalisesti kuollut. Mutta tosiaan kuten totesin, naiseudestani nautin, ja sitä kautta seksuaalisuudesta.

En vain ehkä ole vielä löytänyt sopivaa kumppania joka sytyttää. Kyllä jotkut ihmiset sytyttävät minut.

Toivon että exä tulisi täällä vierailemaan vielä mutta katsotaan.

Fursonasta taidetta

Sain sen piirtoalustan ja piti päästä heti kokeilemaan. Tässä siis fursonani lumileopardikissa. Vähän on ääriviivat epätarkat kyllä mutta muuten olen ihan tyytyväinen. Jospa sitä taas innostuisi piirtämään enemmän. Voisin pornoa piirtää mutta olen surkea siinä. En jaksa ikinä värittää kuvia, olen huono siinäkin. Mitä tykkäätte?

Osastolla menee hyvin. On tekemistä ihan kivasti, ei tule tylsää. Vähän on levoton olo eikä jaksa keskittyä juurikin esimerkiksi piirtämiseen niin jälki ei ole parasta mahdollista. Ja vähän tärisee tuo sivellin niin tulee epätarkat rajat. Mutta muuten toimii hyvin piirtoalusta.

Mistä te tahtoisitte että kirjoitan? Heittäkää ideoita niin toteutan ne! Hyvää päivää teille kaikille, suukkoja ja kiva että seuraatte blogiani!

Hyvin alkanut tämä päivä

Hyvin alkanut tämä päivä! Edelleen on vähän vauhti päällä, heh. Mutta ainakin mieliala on korkealla. Juttelin tuossa hoitajan kanssa ja pian kaveri tulee kylään ja tuo jäätelöä ja piirtoalustan niin pääsen tekemään digitaalitaidetta.

Tajusin yhtäkkiä että minusta välitetään! Mikä huojentava helpotus. Vaikka se tunne meni vähän ohi niin se oli kuitenkin askel eteenpäin siihen että lopultakin vastaanotan rakkautta.

Nukuin ihan hyvin. En nähnyt unia, muista niitä.

Ei ole nyt ollut spirituaalisia kokemuksia. Kaipaan niitä.

Kiitos teille kaikille jotka seuraatte matkaani, toivon että autan edes yhtä ihmistä. Muistakaa rakastaa itseänne ja nauttia elämästä! Suukkoja!

Kritiikistä mitä olen saanut

Tietäisittekin miten pahalta tuntuu tuollaiset kommentoinnit skitsofreniastani ja sellainen kommentointi kuin tietäisitte paremmin asiani kuin minä tai lääkärini. Lääkärin mukaan nyt menee ihan hyvin. Harhoja ei ole ollut. Kuten itsekin olen sanonut, en usko näihin ajatuksiin että olisin joku suuri henkilö - vaikka ei sitä koskaan voi tietää mitä minusta tulee ja vaikka tulisikin - mutta en usko siihen. En myöskään usko enää moniinkaan asioihin joihin joskus psykoosipäissäni olen uskonut. Ja olen oireillut niin vahvasti että jotain minulle on tehty - ja oireilen edelleen, tiedän sen. En ole parhaassa kunnossa mielenterveydellisesti vieläkään.

Saa toki kritisoida ei siinä. Ja kaikki kommentit ovat tervetulleita. Mutta älkää olettako tietävänne jotain mitä ette tiedä. Toistan itseäni, mutta en usko noihin asioihin kuten olen aika monta kertaa sanonut itsekin.

Sitä ei tiedä vaikka minä voisin vielä saavuttaa jotain tässä elämässä mistä haaveilen mutta en automaattisesti ajattele olevani mikään suuri tunnettu henkilö vielä ja se ei ole mielestäni edes epärealistinen ajatus kunhan vain tervehdyn psyykkisesti ensin.

Kyllä, maailmani pyörii pitkälti itseni ympärillä koska en nyt muuhun pysty psyykkiseltä voinniltani. Ja olen minäkeskeinen. Mutta se on ihan ymmärrettävää.

Lukekaa nyt saatana mitä kirjoitan älkääkä olettako että pidän itseäni jonain messiaana koska olen itsekin sen todennut etten usko sellaiseen.

Moonlight Shadow

Laulan osaston vessassa, heh. Moonlight Shadow siis. Mitä pidätte lauluäänestäni? Yksi ammattihaaveistani on olla laulaja. Mielestäni minulla on persoonallinen ääni vaikka tekniikka vaatisi vähän treeniä. Olen ihan nättikin niin ehkä saisin töitä artistina. Olen pienestä pitäen tykännyt laulaa, nykyisin tosin vähemmän. Soitin myös pianoa ja osaan improvisoida musiikkia kun laitan vain kädet koskettimille ja soitan tunteeni ulos.

Itserakkauspostaus

Siinä teille hymy! Tykkään kyllä itsekin kehonkielestäni ja ilmeistäni. Exä kuvaili minua kauniisti alati liikkuvaksi taideteokseksi ilmeiltäni ja keholtani. Aww.

Tykkään kaikesta itsessäni ja samalla en varmaankaan kuulemma näe itseäni niin kauniina kuin olen. Kuulemma en itse ymmärrä omaa kauneuttani. Aww jälleen.

Olen tosi naisellinen ja pidän siitä. Pidän siitä keneksi olen kasvanut. Pidän siitä että olen edelleen vähän outo. Oudot tyypit ovat parhaita.

Tiedän että olen kiinnostava persoona. Tätä saan kuulla usein. Minulla on nykyään itseluottamus aikalailla kunnossa, kiitos exäni, ja omien ponnistusteni saada lisää tervettä itserakkautta.

Opin rakastamaan itseäni vaikka kukaan muu ei rakastanut - tai niin luulin, ettei kukaan rakasta minua. Edelleenkään en osaa ikävä kyllä ottaa rakkautta vastaan. Se on surullista. En tiedä kunnolla syytä miksen ota rakkautta vastaan.

Olen laadukas daami kyllä, tiedän sen. Vielä kun löytyisi yhtä tasokas mies!

Kuulumisia osastolta

Vähän kuulumisia osastolta! Am I pretty? Kiva olla nätti! 

Kuulumisia

Hyvä fiilis jatkuu! En tiedä miksi nyt olen tuntenut enemmän tunteita mutta on mukavaa kun kaikki ei ole samaa harmaata, tasaista oloa. 

Kyllä kaikki elämässä järjestyy! Nyt tulee Shrek-elokuva, sitä tässä seuraan ja odotan päiväkahvia. Nyt olen viihtynyt paremmin täällä. Kyllä se tästä.

Pari selfietä. Laitoin hiukset ja meikkasin vähän. 

Maailman pahuus ja hyvyyden voitto

Halusin elämältä niin paljon että minulle annettiin kaikki nämä koettelemukset että saavuttaisin unelmani. Vaikka pyysin paljon, saan kaiken sen mitä halusinkin.

Tällaiset sanat kuulin mielessäni. Jos yhtään näkijöihin voi luottaa, saan vielä hyvän toimeentulon haaveammatissani ja vastoinkäymiset ovat takana päin ja nyt saan elää vapaana pahimmista paskoista. Okei, vastoinkäymisiä on edelleen kylläkin, heikko mielenterveyteni sekä tämä lääkitysasia josta on erimielisyyttä lääkärin kanssa. No, ehkä kaikki sujuu ihan hyvin, enkeli kuiskasi korvaani että ihan hyvin kaikki asiat.

Tai sitten olen taas sekoamassa kun uskon tehtävään ja enkeleihin ja ennustuksiin. Heh.

Kuulemma minusta loistaa sellainen valo että tietää että tällä tyypillä on iso merkitys. Haluaisin olla merkittävässä roolissa edistämässä maailman hyvinvointia, lasten oikeuksia, jne. Haluan valottaa pahuutta ja mielenterveysongelmia jotta ihmiset saavat enemmän tietoa niistä. Veljeni on varoittava esimerkki miten käy kun ei ajoissa saa apua.

Puhun rauhan ja rakkauden puolesta. Elämänviisaudellani kenties voin opettaa muita. Ehkä olen vielä valaistunut joku päivä ja voin kirjoittaa spirituaalisista teemoista sekä self-help -kirjoja ja muita kirjoja. Toivon että voisin tehdä tätä unelmatyötäni. Minulla on paljon ammatteja mielessä joissa voisin olla lahjakas. Yksi on sisustussuunnittelija, artisti, näyttelijä, malli, kuvataiteilija. Taidenäyttelyn joskus haluan pitää, kunhan olen tehnyt ensin taidetta sitä varten.

Voin melkein tietää miltä turkistarhatuista eläimistä tuntuu. Olen yhtä pahasti menettänyt aikanaan järkeni ja se kärsimys. Itkettää ajatellakin niitä eläimiä häkeissään. Sen pitäisi olla laitonta kaikkialla. Voi, kun ymmärtäisinkin politiikasta enemmän niin puhuisin siitä. Voin vain kertoa pahuudesta ja rakkaudesta joka parantaa haavat. Lahjoittaisin puolet omaisuudestani hyväntekeväisyyteen jos olisin rikas. Haluan auttaa monin tavoin. Haluan vierailla kehitysmaissa ja järjestää sinne ruoka-apua. Se olisi varmasti myös itselleni silmiäavaava kokemus. Haluan auttaa hyväksikäytettyjä lapsia. Jos edes yhtä lasta osaan auttaa, olen tehnyt oikein. Voisin olla turvallinen äitihahmo heille. Pitäisin sellaisesta työstä. Voisin tehdä vapaaehtoistyötä jossain. Se olisi hyvä tapa myös tavata uusia ihmisiä.

Näin jotakin unta missä olin helvetissä tai jossain, siellä oli puhdas pimeys, pahuus ja pelko. Kaikkialla oli aivan mustaa ja aavemainen tunnelma. En muista sen tarkemmin. Onkohan Saatana olemassa ja houkuttelemassa ihmisiä pahuuteen? En tiedä aivan mitä ajatella näistä hengellisistä asioista. Mutta Lorna kuvaili Saatanan juuri sellaiseksi millaisena koin isän ja veljen ovellani, kun katsoin heitä silmiin, ja näin pelkkää pimeyttä. Isän silmät olivat täynnä sitä kolkkoa pimeyttä.

Minua kiehtoo toisaalta itseänikin pahuus ja langeta siihen. Mutta valitsen kuitenkin aina hyvyyden. Hyvyys on palkitsevampaa. Ja en halua satuttaa ketään. Pahuus on vain kiehtovaa. Ehkä siksi muistonikin kiehtovat minua. Tutkin niitä uteliaana.

Nyt aamusavuille ja ehkä keitän vielä kupin kahvia. Päivä alkaa hyvin!

Elämäni mies

Itkenyt enemmän, nauranut enemmän, yleensäkin tuntenut enemmän tunteita nyt. Itketti mitä exä meistä sanoi, että kuulutaan yhteen, hänestä siis tuntuu siltä. Itkin kun hän sanoi että tappaisi vaikka että saisi minut omakseen. Raastaa itseänikin ettei meidän parisuhde toimi. Toisaalta tiedän sen melkein jo itsekin ettei se koskaan tule toimimaan.

Ehkä minulle on luvassa itselleni paremmin sopiva mies. Unelmamieheni on kauniisti komea mies jolla on tumma sotkuinen tukka, joka on älykäs ja synkän puoleinen, vähän paha poika olemukseltaan mutta kuitenkin herrasmies, kiltti ja huomaavainen, sisäisesti kaunis mies.

Ennustan että tapaan tämän miehen kahden vuoden kuluttua ja siihen asti olisin sinkkuna. En osaa uskoa kyllä tähän ennustukseen, pelkään että se on toiveajattelua eikä ketään miestä ole luvassa. Mutta kuitenkin oikein ennustanut joitain asioita niin ehkä tämäkin tulee toteutumaan.

Henri on sen miehen nimi, ellei Henri ole joku isän pohjalta keksitty mielikuvituspoikaystävä. Pyörittelin lapsena mielessäni nimiä Henri ja Henry, kumpi olisi parempi pojan nimi.

Itken Henrin sylissä miten pelkään että isä ja veli tulevat tappamaan minut ja Henri lohduttelee. Tunnen oloni turvalliseksi hänen sylissään. Henri on niin sisältä kuin ulkoa kaunis ja herrasmiesmäinen. Paljon paremman näköinen ja kohteliaampi kuin exäni. Minulla tulee siis rajuja takaumia mutta hän on tukenani. Hän herättää uinuvan seksuaalisuuteni. Olemme palavasti rakastuneet. Saamme ainakin kaksi lasta joista esikoinen Aurora on hymyileväinen ja tykkää prinsessamaisista asioista, Romeo, poikamme on synkän puoleinen mutta tyytyväinen. Toivon todella ja rukoilen Jumalaa että tämä kaikki voisi toteutua. Aurora varsinkin on paljon mielessäni. Aurora tahtoo lukioikäisenä olla äitinsä bestis. Aurora saa minut hymyilemään ja nauramaan. Hän on perinyt minun iloisen luonteeni missä poikamme kai tulee enemmän isäänsä.

Ainut kaunis kokemukseni pojasta on päiväkodin ihastus Toni joka oli tummatukkainen poikamainen poika. En muista paljoakaan niistäkään ajoista joten en muista mitä kaikkea tehtiin mutta Toni oli kaverini. Muistan miten Tonin äiti hymyili kun tulin kylään, suloisesti meille, ja muistan miten ihailin Tonia salaa kun hän pelasi konsolipeliä. Olin todella ujo Tonin suhteen, en uskonut olevani tarpeeksi hyvä. En tiedä oliko Tonikin minuun ihastunut. Ikävä kyllä en muista enää edes hänen kasvojaan tai sukunimeä, olisi kiva tietää millaiseksi mieheksi hän on kasvanut.

Muistan tietysti myös koulukiusaajan johon olin alaluokilla ihastunut. Niin miehekäs. Olin luokan outo tyttö ja ihastunut suosittuun poikaan, mahdoton yhtälö. Muistan rippikouluihastuksen joka pyöri mielessäni koko riparin ajan. Nämä ovat ne mieshenkilöt jotka vahvimmin jääneet mieleen.

Silloin kun miehiin ihastun, on se paljon eläimellisempää kuin naisiin ja tuntuu oikealta. Naisiin ihastukseni ehkä on jotenkin vinoutunutta. Ihastelen naisvartaloa mutta olen huomannut että ihastumiseni naisiin alkanut vähän laimeta. Toivoisin olevani hetero, se vain tuntuu oikeammalta.

Joten toivon että saisin elämäni miehen vielä. Ja alttarilla purskahdan itkuun liikutuksesta ja onnesta.

En viihdy osastolla

Pum. Ammun itseni jos joudun yhtään viettämään aikaa vielä täällä osastolla saati aloittaa lääkitystä mikä ei sovi minulle. Joo, halusin tänne, mutta nyt en viihdy lainkaan. Ei vais, vitsi vitsi, heko heko. En minä oikeasti tekisi itselleni mitään. Lavastettu tilanne. Elämä on kaikesta huolimatta elämisen arvoista, meni kuinka huonosti hyvänsä. Ja meneehän minulla nykyään kuitenkin kohtuullisen hyvin. Ei enää ole sitä telepatia-harhaa ollut eikä muitakaan harhoja.

Lääkkeet eivät sovi minulle. Kuuntelisipa lääkäri mutta meillä on näkemyseroja. Kunpa täällä olisi kuunteleva lääkäri. Ehkä kaikki kaikki menee silti hyvin.

Exä tulee ehkä vierailulle tänne. Kaipaan nähdä häntä. Toivottavasti tulisi.

Aamusta hyvillä mielin

Aamusta hyvillä mielin. Hyvin nukuttu yö taustalla ja näin paljon unia. Nykyään uneni ovat mielikuvituksekkaampia. Laitoin vähän hajuvettä ja suoristin hiukset. Tänään pian siirryn toiselle osastolle. Tykkään hymystäni!

Siirryin tosiaan tänne toiselle osastolle. Täällä on vähän huonokuntoisempaa porukkaa niin en viihdy niin hyvin. No, pääsen varmaan muutaman kuukauden päästä kotiin. Ehkä viihdyn kotona paremmin vaikka toivoinkin osastohoitoa. Toivottavasti tänne tulisi jotain kivoja tyyppejä joihin tutustua. Kaipaan ihmisiä elämääni.

Toivon että dissosiaatio-oireet lievittäisivät. Tuntuu niin hyvältä kun on maadoittunut kehoonsa. Kaikki mielenterveysongelmat sulavat pois kun maadoittuu, sen huomannut. En ole muistanut nyt lisää eikä ole ollut takaumia (mikä on sikäli hyväkin juttu) niin ei ole myöskään dissosiaatio lievittänyt. Mutta ihan jo turvallisuuden tunne lievittää sitä, kai, vähän. Ja tunnen jo paremmin olevani turvassa. Vaikka jatkuva keskittymiskyvyttömyys paljastaa etten tunne oloani aivan täysin turvalliseksi.

Miten kaikki on niin kirkasta ja valoisaa? Millä taajuudella olen spirituaalisesti? Olenko tosiaan siirtymässä 10D taajuudelle? Varmaankin kuvittelen, vaikka uskon noihin dimensioneihin, koska vuonna 2014 koin ihan selkeän siirtymän 4D taajuudelta 5D taajuudelle. Se oli niin konkreettinen. En tiedä aivan, mihin spirituaalisiin asioihin uskon, mutta ainakin siihen. Ja uniini, jotka ennustavat toipumistani. Niin ja uskoisin muuten että menen naimisiin, jos luottaisin, että minulle voi tapahtua jotain niin hyvää. Tuli ennustus "asut kauniissa kodissa kahden kissan kanssa" ja se toteutui juuri niin. Tosin se tuli oikeastaan jälkeenpäin kun minulla oli jo tuo koti ja kissat, mutta silti. Juurikin samanlainen ennustus on se että alttarille päästyäni purskahdan itkuun, sanatarkkaan näin. Ja eräs näkijä näki oikein monia asioita ja ennusti minulle kahta lasta. Toivottavasti hän oli oikeassa.

Eli juu, nyt lounasta ja päiväkahveja odotellessa. Toivottavasti pysyy mieliala korkealla!

Anteeksianto

Purskahdin itkuun.

Jostain syystä mielessäni alkoi pyöriä sanat "äiti katuu mitä on sinulle tehnyt". Itketti jos äiti oikeasti katuu ja välittää minusta lopulta joka tapauksessa. Välitän kyllä koko perheestäni, koko suvustani, siitä huolimatta mitä he ovat minulle tehneet. He eivät voineet kai muuta, heitä itseään oli kohdeltu niin väkivaltaisesti etteivät tienneet muusta. He silti rakastivat meitä, lapsiaan, ja puolisojaan, vaikka olivatkin väkivaltaisia. Asiat eivät ole mustavalkoisia.

Ennen vanhempieni kuolemaa haluaisin käydä tämän keskustelun heidän kanssaan. Että älkää sanoko mitään, mutta tiedän, mitä te teitte minulle, muistan kaiken, ja siitä huolimatta rakastan teitä ja annan anteeksi. Teidänkään elämänne ei varmasti ollut helppo ettekä yksinkertaisesti osanneet olla hyviä vanhempia. Tiedän että rakastitte minua silti ja annan kaiken anteeksi.

Ehkä vanhempieni sielut saavat rauhan näin ja he voivat olla katumatta tekojaan.

Olen miettinyt paljon Jumalaa viime aikoina. Lorna Byrne kuvailee Saatanan olemuksen pimeydeksi, kauhuksi ja peloksi. Minulla on täsmälleen sama kokemus Saatanasta. Pimeyttä, pahuutta ja pelkoa, kuvailen sitä. Hyvin itsevarma, vailla pelkoa. Olen nähnyt isäni ja veljeni juuri tällaisina, sen verran mitä pystyn muistamaan. En tiedä, ovatko he puhtaasti pahoja. Muistelisin, että isä ensin kylmetti sydämensä ja vasta sitten astui huoneeseeni ja raiskasi minut.

Ehkä on sielu kaikilla joka on puhdasta hyvyyttä, myös isällä ja veljellä. Ehkä heissäkin on hyvyyttä, vaikka muistan myös tuon pahuuden.

Haluaisin kovasti olla yhteyksissä veljeeni kohtalotoverina mutta ikävä kyllä hän ei jostain syystä halua. Toivon hänelle kaikkea parasta. Hänkin sairastaa psyykkisesti. Myös serkkuni on sairas. Rukoilen heidän puolestaan, jos rukouksia kuullaan. En tiedä mitä ajatella, kuuleeko Jumala rukoukset.

Varmasti vanhempieni hautajaisissa itken. Myönnän että välillä toivoin jopa heidän kuolemaansa. Ymmärrettävää sekin, sitten ehkä tuntisin olevani turvassa. Mutta haluan todella käydä tämän keskustelun heidän kanssaan ennen sitä. Toivottavasti tiedän milloin on oikea aika eikä se tapahdu kun on jo liian myöhäistä.

Elegantti mummo

Halloween lookkini. Jos minulle sopisi niin leikauttaisin varmaan tuollaisen polkkatukan. Olen kiintynyt tuohon hiustyyliin. Näen itseni eleganttina. Hullua ehkä mutta haaveilen jo vanhuudesta. Silloin minulla on mustanpuhuva tyyli ja pitkä tukka. Silloin fyysinen ikäni vastaisi henkistä. Varmaan olen hyväntuulinen mummu. Ehkä elämä vain paranee vanhetessa kun on elämänkokemusta. Nautin silti nuoruudesta ja onneksi olen nuorekkaan näköinen! Ehkä vanhenen arvokkuudella.

Tunnen oloni pikkutyttömäiseksi. Kohta olen varmaan kohdussa, vitsi vitsi, heko heko. Tuntuu kuitenkin hyvältä kun tuntee sukupuoli-identiteettinsä ja se on mitä haluankin sen olevan. Joskus olin poikatyttö-tyttöpoika. Minulla tuo liittyy vahvasti psyykkisesti sairastumiseen että sukupuoli-identiteettikin on heitellyt. Olin silloin sairas. Joten tuntuu todella hyvältä olla tyttö. Taikka nainen.

Ennustuksia

Nukuin makeasti viime yönä. Näin paljon uniakin. Nyt mukava aloitella päivää. Uusi päivä.

Voi, kun minulle riittäisi että olisin jotakuinkin selväjärkinen. Rukoilin Jumalalta taas että maadoittaisi minut kehooni. Rukoilen silloin tällöin. Pyysin enkeleitäkin avuksi. Enpä huomaa mitään erikoista että rukouksiin tai pyyntöihin vastattaisi. On se silti tavallaan terapeuttista. Mielestäni ateistikin voi rukoilla. Rukouksen voima jotenkin psyykkisesti eheyttää. Ja kasaa omia ajatuksia.

Ennustan hääni, ja että vanhenen tämän miehen rinnalla. Toivottavasti ennustan oikein, vaikka sitä on vaikea uskoa, että voisi tapahtua jotain niin hyvää. En usko periaatteessa tuohon ikävä kyllä. Yksi näkijä ennusti minulle kahta lasta. Hän näki joitain asioita oikein. Kunpa hän olisi tässäkin oikeassa.

Miks täällä on niin valoisaa? Ai niin, oon vapaa insestiltä. Hihii! Mutta vielä paaaaljon matkaa eheyteen. Miks ei se haikalaparvi vois jo näyttäytyä kirkkaudessa? Haluan muistaa kuten se uni ennusti! Olen nyt osastolla, voin ihan hyvin, olen maadoittuneempi, elämä hymyilee. Niin, tosiaan, olen turvassa nyt ja insesti on loppu. Sitä tapahtui, ihan varmasti, vaikken muista. Mä yritän rikosilmoitusta uudestaan heti kun muistan paremmin. Toivottavasti tää menis oikeuteen ja voisin toteuttaa haaveeni julkisuudesta. Olis kivaa jos mut tunnistettaisi kadulla ja voisi helpommin tutustua ihmisiin. Nautin sitä paitsi huomiosta, hihi. Ja sit mä kirjoitan sen kirjan, ja se auttaa monia. Valotan maailman pahuutta ja tabuja siinä sellaisella tavalla että lukukokemus on kiehtova. Voi, kun se kirja onnistuis! Mutta nyt elän tätä päivää ja hetkeä ja mulle riittäisi että voisin jotakuinkin tasaisesti. Miks täällä on niin kirkasta ja valoisaa? Olen korkealla taajuudella varmaan henkisesti...

Missä näen itseni tulevaisuudessa?

Toivon ensinnäkin että voisin tehdä rikosilmoituksen ja että tekijät tuomittaisi. Sitä varten pitäisi vain muistaa. Sitten haaveilen omaelämäkerrasta.

Jos saisin valita miten asiat menee, ensinnäkin veisin tämän poliisille ja rikosta alettaisiin tutkia. Poliisi kuulustelisi tekijöitä ja tekijät tunnustaisivat. Saisin oikeudesta rahaa jolla ostaisin fursuitin. Saisin lopultakin oikeutta. Se olisi siinä. Sitten kun muistaisin voisin myös kirjan kirjoittaa. Saisin koko elämäni kansien väliin. Se olisi siinä. Valmista. Sitten vain toteuttaisin unelmiani ja eläisin hyvää elämää. Matkustelisin, tekisin musiikkia, pitäisin taidenäyttelyn, kirjoittaisin ja kuvittaisin lastensatukirjoja... tekisin unelma-ammattejani. Toivottavasti löytäisin kumppanin. Julkkiksena olisi helpompi tavata ihmisiä! Voisin tavata monia upeita persoonia, keskustella enkeleistä Lorna Byrnen kanssa, valaistumisesta Eckhart Tollen kanssa. Saa sitä haaveilla, heh. Julkisuuden henkilö olen aina halunnut olla. Se vain tuntuu niin omalta jutulta, mystisesti suorastaan vetää puoleensa.

Olisi mukavaa kun ihmiset kadulla tunnistaisivat ja saisin jutella kaikkien kanssa. Haluaisin myös varsinkin auttaa maailmaa ja julkkiksena se olisi helpompaa kuin taviksena. Haluan auttaa tarinallani mutta myös tehdä hyväntekeväisyyttä. Lahjoittaisin puolet rahoistani jos olisin rikas. Haluan puhua maailman epäkohdista - kunhan vähän perehdyn ensin politiikkaan ja tiedän mitä puhua. Mutta maalaisjärjellä jo pääsee pitkälle.

Voisin tehdä myös mallin töitä. Näen itseni seksikkäänä vahvana naisena joka on selättänyt vastoinkäymiset. Olen myös vähän outo mikä tekee minusta vain persoonallisemman.

Mistä haluaisit minun kirjoittavan?

Aamu alkanut hyvin chattaillen ja AlastonSuomi-profiilia selatessa. Nukuin makeasti. Toivottavasti siirryn pian toiselle osastolle missä on enemmän toimintaa. Kaipaan toimintaa! Kesää odotellessa. Ihanasti jo kevätaurinko lämmittää. Tästä tosiaan tulee varmaan hyvä kesä ja minulla on paljon syytä elää. Kiitos kun luette blogiani, toivottavasti tekstini ovat edes vähän kiinnostavia. Mistä haluaisit minun kirjoittavan? Kaipaan aiheita. En itse oikein keksi aiheita mistä kirjoittaa. Kirjoita kommenttia jos vain jaksat! Aamuselfie.

Minulla on syytä elää

Kun tullut taas vähän epäileviä kommentteja, avaan hiukan traumojani jotka ovat varmuudella totta ja joista tiedän että hyväksikäyttö on oikeasti tapahtunut.

Ensinnäkin oireilin aina vahvasti. Olin seitsemännellä luokalla maniassa, kahdeksannella masentunut. Lapsena halusin jo tehdä itsemurhan. Leikin pyörimällä kontallani kehää lattialla että saisin pääni sekaisin. Olin myös tuskallisen ujo ja arka lapsi. Kaavin spermat pois sisältäni, tätä en ole unohtanut. Muistan myös tarkasti miten eno lähenteli minua kehumalla minua seksikkääksi. Eno on varmaankin pedofiili. Muistan ukin "tappajana ja hirviönä". Joitain asioita en muista mutta se ei tarkoita etteikö niitä olisi tapahtunut.

Myös veljeni oireilee rankasti. Hänelläkin on diagnoosi ja hyvin monenlaisia mielenterveysongelmia. Se jo kertoo että molemmille meistä on tapahtunut jotain. Myös kaverini puhui näistä minulle kun olimme lapsia, tätäkään en ole unohtanut. Hän sanoi että veljeni ja isäni katsoivat yhdessä pornoa. Ei lapsi tuollaista päästänsä keksisi.

Eli siis hyväksikäyttö on totta. Vielä on hämärän peitossa, mitä kaikkea sitten todellisuudessa on tapahtunut. En kuitenkaan enää pakonomaisesti halua muistaa - haluan vain pitää oireet kurissa, voin elää hyvää elämää vaikken muistaisi ihan kaikkea. Vaikka tietysti toivoisin muistavani. Joka tapauksessa minulle riittää kun voisin edes jotakuinkin hyvin ja voisin elää siedettävää elämää.

Uskon kuitenkin uniini, koska niiden symboliikka on niin selvä - likainen vesi muuttunut kristallinkirkkaaksi. Ja se uni on alkanut toteutua - tietoisuuteni on valoisampi. Maailma näyttää niin valoisalta nykyään. Aivan kuten siinä unessa. Vielä kun näkisi haikalat todella, kuten unessa, eli traumani. Siihen on varmasti vielä pitkä matka. Mutta päivä kerrallaan. Tosiaan, tämäkin riittää minulle.

Kunhan olen elossa, se on tärkeintä. Minulla on paljon syytä elää. Asiat näyttävät jo valoisammilta. Olen kaunis ja ihana ihminen ja rakastan olla minä. Voin vielä toteuttaa unelmiani ja kirjoittaa esimerkiksi kirjoja. Voin tehdä unelma-ammattiani. Voin toivon mukaan perustaa perheen ja vanheta yhdessä mieheni kanssa. Tapahtuipa mitä hyvänsä, minulla on syytä elää. Elämä on aika ihanaa lopulta!

Elämänkumppani

Taidan olla sittenkin hetero. Tai ainakin enemmän miehiin kuin naisiin päin. Näen itseni naimisissa vielä kauniisti miehisen miehen kanssa. Vaikea vain uskoa, että minulle tapahtuisi jotain niin hyvää, että löytäisin elämänkumppanin.

Haaveilen koiranpennusta, kavereista ja miehestä. Toivottavasti löytäisin.

Olen ennustanut hääni ja että saan kaksi kaunista lasta, mutta vaikeaa uskoa että jotakin niin hyvää tapahtuisi. Exääni kaipailen, hän oli elämäni suurin rakkaus - siinä missä kykenen rakkauteen. Hänen kanssaan haluaisin vielä seurustella. Ehkä saan joka tapauksessa hyvän miehen.

Minä varsin eleganttina! Nuttura ja lasit sopivat hyvin yhteen.

Kaikki menee parempaan ajallaan

Hyvin nukuttu yö takana! Vähän mieli on kaaosta mutta muuten menee hyvin, tasaisemmin. Ihan turvallinen olo nyt, mieli vaan on sekasotkua ja levoton olo, kunpa mieli rauhoittuisi niin menisi ihan hyvin.

Äiti ja isä tulevat tänään täällä käymään. Mukavaa nähdä molempia, vaikka insesti on totta varmaankin. En enää tiedä mitä ajatella, varmuudella minua on hyväksikäytetty, oireilin niin räikeästi aina. Mutta kun halasin äitiä, tuntui, että äiti oikeasti välittää, mikä ei sovi siihen pelkoon että äiti ei rakastaisi, mikä minulla oli lapsena.

En ole traumoja nyt miettinyt ja parempi niin. Ehkä sitten terapeutille taas puran. Olisipa kavereita enemmän joiden kanssa jutella niitä näitä! Kaipaan omanikäisiä naispuolisia ystäviä. Olen tosi ekstrovertti vaikka olen oppinut viihtymään yksinkin. Sekin hyvä puoli yksinolossa on ollut. Kaikesta seuraa aina jotain hyvää.

Jos lääkkeet ovat aiheuttaneet jotain peruuttamatonta tuhoa aivoissani niin on vain hyväksyttävä asia. On vain hyväksyttävä tilanne. Voin elää ihan hyvää elämää silti, kyllä kaikki järjestyy! Kesän tuloa odotan innolla, tulee hyvä kesä varmasti. Elämässä on aihetta iloonkin. Vielä kun löytyisi joku mukava kumppani rinnalle, kavereita ja koiranpennun kun saisin. Ehkä vielä joskus.

Meikkasin vähän, mukavaa kaunistautua!

Mahtava persoona Jazz

Jazz on niin kaunis ja mahtavan oloinen ihminen! Upeaa työtä tekee trans-oikeuksien parissa.

Itsensä rakastamisen taito

Selfie! Awwww kaveri todella kivasti soitti erikseen sanoakseen että minulla on tunneälyä. Enpä tiedä. Olen aika älykäs tapaus, tiedän sen, hihi. Löytyisipä yhtä älykäs nainen rinnalle. Pitänee vaan käydä ulkona, eiköhän sitä törmää johonkuhun kivaan vielä. Olen ihana, tiedän sen! Ja kiva, kaunis, älykäs, lahjakas... Minussa on paljon hyvää.

Kaikkien tulisi rakastaa itseään ja nähdä itsensä kauniina ja komeana sisältä ja ulkoa. Kaikkien tulisi olla mielestään maailman paras tyyppi!

Jos ihmiset rakastaisivat itseään enemmän olisi ehkä maailma parempi paikka koska eivät haluaisi satuttaa muitakaan. Sadistit ovat jääneet vaille rakkautta. Rakkautta kaipaan enemmän kuin mitään. Osasin aina rakastaa enemmän muita kuin itseäni. Huolehdin enemmän muiden kuin itseni voinnista. Siksi kai romahdin lopulta. Osaan nykyään onneksi taas rakastaa itseänikin. Vieläkin murehdin liikaa muista, liikaakin. Toisaalta on parantavaa osata rakastaa muita. Se empatia lämmittää ja eheyttää itseäänkin.

Hyvin menee nyt ja odotan innolla kesää

Kaveri kävi kylässä täällä osastolla. Olen täällä toistaiseksi. Lääkärintapaaminen meni yllättävän hyvin, näen näen lääkäriä huomenna uudestaan. Äiti ja isä tulevat ehkä käymään vielä tänään. Kaveri osti minulle herkkuja. Ja tupakkaa. Oli kiva ele. Nyt sain läppärin tänne, mukavampi kirjoittaa sillä kuin puhelimella. Sain myös Raamatun ja Enkeleitä hiuksissani -kirjan. Ja vähän vaatteita ja meikkejä. Voisikin laittautua ilokseen. Olen taas alkanut huolehtimaan ulkonäöstäni enemmän. Kaunistautuminen piristää! Voin hyvin. Iloisesti. Tuntuu että tulee vielä hyvä kesä. Odotan kesää innolla. Nyt on ihan mukava olla täällä. 

En mieti liikoja nyt, keskityn hyvään oloon. Parempi olo kun ei mieti liikoja. Traumojakaan en ole miettinyt, parempi purkaa niitä vasta terapeutin kanssa eikä koko ajan pyöritellä mielessä. Varmaan terapeuttia tapaan etänä kun olen täällä nyt. Onneksi voi hoitajan kanssa vähän jutella.

Eli hyvin menee. Toivottavasti hyvä olo jatkuu.

Fursuit

Haluaisin oman fursuitin, tanssia ja pomppii kissatyttönä ympäriinsä! Tämä on niiiiiiin söpö! 

Olen lesbo

Olen varmaankin lesbo. Sytyttää naiset enemmän kuin miehet. Varsinkin Alizee on kaunis nainen. Löytäisipä tuollaisen naisen itselleni. En haluaisi olla lesbo koska miehen saisi helpommin. Lesboseksi on varmaan kaunista. Fantasioin kauniista tyttörakkaudesta lukioiässä. Ihastuin tyttöihin jo varhain. 

Hyvin meni lääkärintapaaminen

Lääkärintapaaminen meni yllättävän hyvin. Näen lääkäriä uudestaan huomenna. Nostetaan nykyistä lääkeannostusta, suostuin siihen. Ilmeisesti vanhaa lääkitystä ei aloiteta uudestaan, hyvä niin. Kyllä se tästä! Valoisa mieliala, valoisa kevät. Kesästä tulee varmaan hyvä. 

Vanhaa taidettani

Vanhoja maalauksiani. Tykkään näistä. Silloin jaksoin vielä keskittyä piirtämiseen. 

Lallatilaa

Pari osastoselfietä! En jaksa kirjoittaa nyt just mitään. Aamupalaa odottelen. Sitten kaveri tulee tänään vierailulle ja tuo vähän tavaroita. Raamatun ja Enkeleitä hiuksissani. Pääsee lukemaan! Vointini on iloinen. Jutteli hoitajalle ja näytin sille tarinani Marie-delfiinistä. Kuulemma tykkäsi. Nyt lääkärin tapaamista odotellessa. Toivottavasti tätä lääkitystä ei nyt muuteta enää. Tämä toimii hyvin. 

Uusin vlogi

Uusin vlogipostaus osastolta! 

Kaunis olet

Kauneus piristää. Kauneus merkitsee hyvinvointia ja terveyttä. Ja sitä, että olen oma itseni. Omana itsenäni olin aina kaunis tyttö. Menetin ulkonäköni hakkaamisen kautta. Olin vuosia epätoivoinen että menetin kauneuteni lopullisesti. Siitä on seurannut hyvääkin. Olen ehkä nöyrempi ja sisäisesti kauniimpi. Vaikka olin aina kaunis myös sisältä. Olen ehkä kehittynyt enemmän ulkonäön menetyksen myötä. Keskittynyt hiomaan lahjojani. Mutta olen hiljalleen taas kaunistunut kun voin terveemmin. Olen niin iloinen olla nätti taas! Ja olo tuntuu tytöltä onneksi taas. Joskus menetin tyttöyteni. Sukupuoli-identiteetti jotenkin katosi traumojen myötä. Tuntuu hyvältä olla nainen. Rakastan kehoani, se on ihanan pehmeä ja naisellinen, vaikka ylipainoa on vähän. Minulla on kauniit silmät. Pidän otsastani. Pidän pitkistä sääristäni ja sormista. Kehonkieleni on viehkeää. Lävistyksiäni rakastan myös! Enkö olekin kaunis näky? 

Kaunis maailma

Uppouduin väkivallan myötä fantasioihin kauniista maailmasta jossa ihmiset tervehtivät toisiaan kadulla ja pysähtyvät juttelemaan, äidit lohduttavat itkevä lapsia, jne. Kaikkialla voidaan hyvin, sodat ja nälänhätä on poissa. Maailma on rauhaisa paikka kaikille elää. Ilma on raikasta ja luonto voi hyvin. Tällaiseksi meidän pitäisi rakentaa maailmamme yhteistyöllä. Maailma olisi sellainen kun oppisimme vanhoista tavoista irti ja loisimme uusia. 

Värivaloräjähdys

Pimeys jonka keskelle syttyy pieni sykkivä valo, joka laajenee ja joka lopulta räjähtää kipinöi kaikkia kuviteltavissa olevia sateenkaaren sävyjä. Se symboloi koko tätä tarinaani. 

Fyysinen vaikuttaa henkiseen

Hyvä fiilis. No, vaihteleva. Kivaa kun äiti vieraili täällä ja kaveri vierailee huomenna. Äiti tulee tänäänkin vierailulle. Halasin äitiä hartaasti. Tuntui hyvältä, kuin äiti sittenkin välittäisi. 

Miljoona ajatusta yhtäaikaa mielessä enkä ota otetta niistä. 

No, ei mitään ihmeparanemista tapahdu. 

Kiva olo. Mukavaa istua rauhassa nojatuolissa. Tärkeää, että kehossa on hyvä olo. Huomasin vasta nyt miten fyysinen vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin. Syödä hyvin, nukkua hyvin, peseytyä.... Jne. 

Kaveri tuo mulle vaatteita ja Raamatun. Pääsee lukemaan! 

Nyt vaan olen. On hyvä olla. 

Todellisuus valkenee

Olen päässyt terapiaan ja on apua. Vaihdettiin lääkitys parempaan itsekin voin tasaisemmin sen kautta. Uskomukset missiosta ja muusta psykoottisesta jäänyt. Alieneista mistä lie. On hoitosude ja asun tuetusti. Nyt osastolla, tuntuu, että minua hoidetaan hyvin täällä. 

Nuo alienit ovat todellisuudessa perhettä minun ympärilläni ja ollut niin sekaisin että nähnyt ne jonain alieneina. 

Samoin enkeli-harhoja isästä jonain valo-olentona ovellani joka muuttuu piruksi ja kun tarkennan katsettani, näen, että se on isä. 

Ei ole mitään suurta missiota, se on harha jolla selvisin elämästäni.

Telepatiaa ei ole. Sekin on ehkä minun omien osien välistä keskustelua. 

Mielisairaalassa

Olen sairaalassa, psykiatrisessa puolella. 

Hakeuduin tänne vapaaehtoisesti. Vointi on vakaampi nyt. Eilen järkyttävät disso-oireilut niin että kävelin kumarassa kuin vanha mummo. Selkää särki. Disso-oireilut tulivat fyysisesti pintaan. Keho tärisi horkassa. Jne. 

Vaikea nyt keskittyä mihinkään. Ajattelen liikaakin. Liian keskittynyt johonkin ajatukseen niin ajatus katolleen ja jähmetyn. 

Hyvä saada hoitoa ja että pidetään huolta. Viihdyn täällä yllättävän hyvin nyt. Mukavat potilaat, mukavat hoitajat. Hyvä ilmapiiri. 

Vointini on kuitenkin tasainen. Uudet lääkkeet toimivat paremmin. 

Valoisa olo

Olen nukkunut viime yön hyvin. Aloittelin aamua kahvikupillisen kanssa ja äidin kanssa puhelimessa jutellen. Nyt kuuntelen musiikkia ja ajattelin chattailla ja Taivas tv7 pyörii taustalla.

On ollut valoisa olo. Vähän epämääräistä tuskaa samalla mutta se on taustalla lievänä. Paljon parempi olo kun lääkitys on tauolla. En voi tuota lääkettä enää syödä, en suostu. Jotakin on tehtävä että se lopetetaan. Toivottavasti lääkäri kuulee mitä kerron. Jos ei niin otan yhteyttä yksityisen puolen lääkäriin. En voi tuota lääkettä enää syödä. Piste. Ei ole jatkuvaa takaumaa ja pelkotilaa enää kun se ei mene sekä telepatia-uskomus meni kokonaan ohi. No, miltei kokonaan. Aivot toimii taas normaalimmin.

Tästä tulee hyvä kesä, ainakin, jos tuo lääkitys ei mene minulla enää. Katsoin tulevaisuuteen päin. Näen vointini entistä parempana. Hätkähdin, voin ehkä olla onnellinen?

Ymmärsin, että en ole hullu, olen hyväksikäytetty tyttörukka. Itkin.

Eilen käperryin tutti suussa peiton alle ja olin turvassa. Huomasin että jännitän kehoani kauhusta, milloin isä tulee hakkaamaan. Olin kaksoistietoisuudessa, samalla ymmärtäen, ettei kukaan tule, ja tunsin turvaa. Ilahduin niin paljon että halasin hartaasti eri ihmisiä. Sain kunnon naurukohtauksen. Itkin ja nauroin kun juttelin ohjaajan kanssa.

En ole hullu, olen oikeasti kokenut tämän. Joskus minut aivopestiin ajattelemaan että kuvittelen. Lopulta uskoin muita enemmän kuin itseäni. Edelleen on vaikeaa uskoa itseään kun muut epäilevät. No, ainakin minulla on nyt dissosiaatiodiagnoosi, että lääkäri on lopultakin ottanut puheeni väkivallasta huomioon.

Eli nyt on valoisa olo, vähän epämääräistä tuskaa samalla joka repii mieltä, mutta kyllä se tästä. Voisin meditoida, lukea kirjaa ja mietiskellä.

Olen selvinnyt!

Tuossa hississä törmäsin naapuriin jonka kanssa tuli vaihdettua muutama sana. Tajusin helpotuksekseni miten helppoja nykyään sosiaaliset suhteet ovat minulle kuin ennen joskus teininä. 

Tutkin vähän seksuaalisuuttani. Etsin YouTubesta lesbo-suudelmia ja homo-suudelmia. Lesbot eivät kiihota yhtään. Homot on ihan hotteja. Huomasin että ehkä minua pikemminkin inhottaa ajatus lesboista sittenkin? Onko ihastumiseni naisiin jotenkin häiriintynyttä? Että olin äitiini niin ihastunut että siksi naisista kiinnostun. Mutta se oli häiriintynyttä ja väärin ja pää oli sekaisin siitä silloin.

On tylsää. Ei ketään kenelle jutella. Olen todella yksinäinen. 

Iiiiiiiiih! Mitä hittoa?! OLEN SELVINNYT!!

Minä olen selvinnyt!! Minä en ole pedofiili!!

Ihan kiljuin ääneen kuten vanhoina hyvinä aikoina, teininä, kun olin aina ihan että iiiiiih! Taputan itselleni! Olen niin hyvä selviytyjä että huh!

Elämä olisi nyt todella ihanaa jos olisi edes yksi hyvä ystävä jonka kanssa jutella niitä näitä, tai kumppani, tai koira.

Mitä seuraavaksi? Odotan vain että muistoja alkaa virtaamaan...

Insesti näyttäytyy niin kauniina että itkettää

Itkettää. Tämä on niin kaunista. Kaikki näyttäytyy kauniissa valossa, kirkkaudessa. Jopa isän raiskaukset ja kaikki rumimmat asiat näyttäytyvät kauniina. En osaa ihan pukea sitä sanoiksi. Se on se kaunis, mahtava haikalaparvi kirkkaassa merivedessä epämääräisten tummien kalojen likaisessa vedessä, sijaan. 

Kuuntelen musiikkia ja elän läpi kokemuksiani niin kauniilla tavalla että itken. Puhdistavaa, sielua liikuttavaa itkua.

Antoi taas toivoa, että vielä tulen tästä taudista eheytymään! Nyt kaikki menee tosi hyvin. Kunhan lääkitys lopetettaisiin niin sitten menisi tosi hyvin ja olisin todella, todella tyytyväinen elämääni. Traumojakin on helpompi nyt käsitellä oikealla tavalla niin että se on inspiroivaa, koskettavaa ja kiinnostavaa.

Olen utelias kaiken kokemani väkivallan suhteen. On mielenkiintoista, mitä on tapahtunut. Olen kuin tutkija joka tutkii uteliaana aihetta. Välillä elän tunteitani läpi, varsinkin musiikin kautta, ja sekin tuntuu hyvältä ja on hyvä tapa käsitellä kivan kautta, niin sanotusti.

Ei traumojen käsittelyn täydy olla tuskaa aina vaikka se välillä sitä on!

Minun seksuaalifantasiat pitkälti ovat kaikkea mitä insestissä on tapahtunut. Haluaisin että minulla olisi daddy jonka pieni tyttö voisin olla, sellainen ilkikurinen brätti joka ei tottele ja isi käskee mutta tyttö vaan haistattaa paskat. Sellaista meillä isän kanssa on ollut se asetelma. Puhun aina asetelmista, että nämä ovat kiihottavia asetelmia. Haluaisin että minut sidotaan sänkyyn ja minua kosketellaan. Kaikki tuo on ollut toisaalta todella kiihottavaa, vaikkakin myös pelottavaa. Mutta nyt minulla olisi valta keskeyttää tilanne jos haluan.

Ainakin minulla on kokemusta seksistä! Liikaakin, väärien ihmisten kanssa. Muuten sitten ei juuri yhtään kokemusta. Poikakaveri oli jonka kanssa suhde ei toiminut koskaan kunnolla. Siinä se. Muuta seksielämää ei minulla ole ollut. Pari miestä jonka kanssa pussaillut mutta en edes ollut kiinnostunut heistä.

Voisin olla jälleen seksuaalinen! Ja voin olla nainen! On niin ihanaa, kun olen saanut naiseuttani takaisin!

Juuh, eli vielä kaikki kääntyy hyväksi, lupaan sen itselleni.

Piristää tänään...

Nyt on lääkkeet tauolla ja heti voin paremmin! Telepatian kokemusta lähestulkoon ei ole. Tiesin, että lääkitys vain pahentaa sitä. Toivottavasti lääkäri ymmärtäisi. Oli terapiakäynti mikä meni hyvin. Nautin ihan erilailla tuosta valostakin ulkona nyt. Enkä ole jatkuvassa takaumassa. Aivot toimii paremmin. Ehkä olen parantunut skitsofreniasta? 

Muistin paremmin että olen sekstaillut perheeni kanssa. Ja olen ylpeä siitä. Tai, ainakin menneet osat ovat. Toisaalta häpeän syvästi. Ristiriitaista. Ei onneksi enää orgasmeja perheen kanssa. Olin ylpeä tai en niin olen syvästi helpottunut että se on ohi mennyttä elämää. 

Olen tukahduttanut seksuaalisuuteni aikalailla. Joskus piti päästä irti kiihotuksesta, etten syty perheestä. Sitten minusta tuli frigidi. En tiedä oikein, mistä kiihotun. 

Kaiken kaikkiaan on parempi olo nyt. En kyllä enää syö noita lääkkeitä! En tiedä miten ilmaisen asian lääkärille. Vaikka miten yritän on lääkäri aina eri mieltä. Ehkä yritän ehdottaa että lääkitystä vaihdettaisiin, edes, jos ei kokonaan lopeteta. Vituttaa. Minun ei koskaan olisi pitänyt saada noita antipsykoottisia lääkkeitä. Sotkeneet vaan mieltä. Ei vieneet harhoja mihinkään. 

Piristää mieltä nyt: kevään tulo, hyvä kirja, rööki, kahvi, se, että näen itseni nättinä! 

Siinä on teille pusu! 

Viimeaikojen tapahtumia

Nyt olen varmassa turvassa täällä, ei täydy pelätä Mörköä huoneen ovella joka yö. Porukat eivät tiedä, missä asun, eivätkä asu edes samalla paikkakunnalla. Pelottaa vaan niin hirveästi että kohta isä on taas tuossa oven takana ja tulee seksuaalisesti pahoinpitelemään. Ei auta järkipuhe ettei se ole edes mahdollista. Primitiiviset osat huutavat, vaara, vaara! Stressaa jatkuvasti ja mieli yhtä kaaosta. Pelottaa vaan että kohta hän on taas tuossa huoneen ovella ja hänen on niin helppo tulla sisään, avata vain ovi, ja olen ikuisesti hänen vankinaan.

Pitää kai ymmärtää se, että tämä eheytyminen on prosessi mikä vie oman aikansa. Se ei tapahdu hetkessä. En mitenkään voi päästä kaikista vuosien kidutuksesta hetkessä yli. Voi, kun olisi vain turvallinen olo, se riittäisi minulle hyvin. Muuta en kaipaa. Kaikki muu mitä eheytyminen tuo, on vain plussaa.

Mitä hittoa. Olen turvassa? Itkettää liikutuksesta ja kiitollisuudesta, tai itkettäisi, jos en olisi niin turta itkemään. Sisäisesti itken nyt kiitollisuuttani että olen elossa edelleen ja menossa hyvää vauhtia kohti psyykkistä terveyttä. On mielenkiintoista aina psyykkisesti sairastelleena kun koittanut lopultakin aika kun saa käsityksen siitä mitä on olla terve ja eheä.

Oikeesti vittu mä oon turvassa täällä. Ne ei koskaan pääse tänne enää. Eivät pääse. Piste. Mä olen turvassa. Musta pidetään huolta. Mä saan puhua. Mua autetaan. Insesti ei ole liian suuri tabu puhuttavaksi ääneen. Itkettää, tai itkisin, jos pystyisin. Pelottaa vaan että kohta se isä on taas tuossa ovella ja vaatii jotain. Sitten mä vaan alistun sille kun se on fyysisesti voimakkaampi. Mun on pakko totella tai muuten ne ampuu. Pelkään hirveesti että veli tulee kirveen kanssa tänne. En mä tiedä mistä nää pelot tulee. Rakastunut itseeni, ainakin, jotain hyvää. On ihanaa olla minä. Sekään ei ole yhtään itsestäänselvä asia. Siinä on mennyt vuosia opetella. Pelottaa että nyt ne katsoo mua salaa ovenraosta ja yritän olla välittämättä. (Ei siellä tietysti ole ketään.) Helpottaa. Insesti on päättynyt. Insestiä oli ja ties minkälaista. Unohtanut puolet elämästäni. Ei ihan normaalia amnesiaa. Ei auta vaikka kuinka yritän järkeillä että olen turvassa. Pelottaa silti. No, se vie oman aikansa toipua tällaisesta.

Heikottaa. Onneksi kotini on turvapaikkani, toisaalta se tuntuu siltä. Täällä on viihtyisä sisustus. Pelkään vain tuota ovea. On ne ovet niin pelottavia. Vitsi vitsi, heko heko.

Muuten, päässyt ehkä yli noista spirituaalisista kokemuksista. Tai että ymmärsin että miten ne ovat ehkä oikeasti harhaa. Niiden pohjalla on jokin trauma joka vääristelee ne. En osaa selittää.

Minulle nyt laitettiin lääkitys onneksi tauolle! Ainakin torstaihin asti. Toivottavasti vointi vain paranee sen kautta.

Joten joo, paljon tässä nyt tapahtunut.