Nyt voin vain elää elämääni

Elämäni kauhut on läpi koettu. Alan ymmärtämään todellisuuden, mitä on tapahtunut.

Tästä alkaa uusi elämä.

Nyt ei tarvitse kiirehtiä taikka jotain pahaa tapahtuu. Voin työstää asioitani omaan tahtiini. Voin välissä vain pitää hauskaa, tehdä jotain mukavaa. En joudu surmatuksi jos en niin sanotusti pakene tauotta.

Olen niin kiitollinen elämästäni nyt.

Vaeltelin taas kodissani kehää pehmokisu sylissä ja mietiskelin. Yritin maadoittua myös. Menin sohvalle makaamaan silmät kiinni ja annoin itseni, kehoni ja mieleni rentoutua. Hetkeksi sallin itseni vain levätä ja ylivireystila helpotti. Tuudittauduin turvallisuuteen. Sen jälkeen kun nousin taas ylös, aivot selvästi olivat levänneet tuosta hetkellisestä levosta. Olen kaiketi kuormittuneempi kuin ymmärrän.

Yritän sanoa itselleni ettei mitään pahaa tapahdu jos hetkeksi levähdän ja annan tuon ylivireystilan tyyntyä. Nyt voin levähtää!

Haluammeko muistaa jo, sanovat lapsiosat? Kyllä, tahdomme. Oh no. Tämä on kaikki totta, raiskaukset. Tuntuupa helpottavalta, hyväksyä todellisuus. Ihanaa että insesti on totta. Se tarkoittaa etten ole niin hullu kuin olen ajatellut. Ihanaa ymmärtää että se on totta koska samalla ymmärtää että se on loppu jo.

Jep. Isä, äiti ja veli raiskasivat, samoin muu suku. Miten ihanaa olla vapaa heistä!

Mitä nyt? Nyt voin vain elää elämääni. Saavun jonkinlaiseen välitilaan, missä ei ole mitään. Uuden alkuun.