Toivon ensinnäkin että voisin tehdä rikosilmoituksen ja että tekijät tuomittaisi. Sitä varten pitäisi vain muistaa. Sitten haaveilen omaelämäkerrasta.
Jos saisin valita miten asiat menee, ensinnäkin veisin tämän poliisille ja rikosta alettaisiin tutkia. Poliisi kuulustelisi tekijöitä ja tekijät tunnustaisivat. Saisin oikeudesta rahaa jolla ostaisin fursuitin. Saisin lopultakin oikeutta. Se olisi siinä. Sitten kun muistaisin voisin myös kirjan kirjoittaa. Saisin koko elämäni kansien väliin. Se olisi siinä. Valmista. Sitten vain toteuttaisin unelmiani ja eläisin hyvää elämää. Matkustelisin, tekisin musiikkia, pitäisin taidenäyttelyn, kirjoittaisin ja kuvittaisin lastensatukirjoja... tekisin unelma-ammattejani. Toivottavasti löytäisin kumppanin. Julkkiksena olisi helpompi tavata ihmisiä! Voisin tavata monia upeita persoonia, keskustella enkeleistä Lorna Byrnen kanssa, valaistumisesta Eckhart Tollen kanssa. Saa sitä haaveilla, heh. Julkisuuden henkilö olen aina halunnut olla. Se vain tuntuu niin omalta jutulta, mystisesti suorastaan vetää puoleensa.
Olisi mukavaa kun ihmiset kadulla tunnistaisivat ja saisin jutella kaikkien kanssa. Haluaisin myös varsinkin auttaa maailmaa ja julkkiksena se olisi helpompaa kuin taviksena. Haluan auttaa tarinallani mutta myös tehdä hyväntekeväisyyttä. Lahjoittaisin puolet rahoistani jos olisin rikas. Haluan puhua maailman epäkohdista - kunhan vähän perehdyn ensin politiikkaan ja tiedän mitä puhua. Mutta maalaisjärjellä jo pääsee pitkälle.
Voisin tehdä myös mallin töitä. Näen itseni seksikkäänä vahvana naisena joka on selättänyt vastoinkäymiset. Olen myös vähän outo mikä tekee minusta vain persoonallisemman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti