Sain taas kuulla ihania kehuja toiselta asukkaalta. Olen kuulemma kauniimpi kuin itse tajuan. Nauratti. Jäin miettimään tuota. Exäkin sanoi että toivoo että näkisin itseni joku päivä kuten hän aina on minut nähnyt, kauniina, kaikin puolin, ja rakkauden arvoisena.
Mietin että miltähän näytän ja miten näyttäydyn muitten silmiin? Vaikutanko ujolta vai rohkealta? Karismaattiselta vai nololta? Suositulta vai epäsuositulta? Alaluokilla olin tottunut asemaani luokan outona tyyppinä. Olen kuitenkin muuttunut paljon niistä ajoista.
Minua kehutaan välillä niin paljon ja olen kiitollinen kaikista näistä kauniista sanoista. Otan ne liian vähän vastaan. Ehkäpä pelkään ottaa vastaan etten tulisi ylimieliseksi? Pyrin pysyttelemään nöyränä. Voin kyllä aivan varmasti olla sekä nöyrä että ottaa vastaan kehut!
Rakastan itseäni paljon. Ehkä se heijastuu muihin ja muidenkin silmiin olen rakastettu. Taikka sitten ystävällisyys muita kohtaan tekee sen eikä niinkään oma itserakkaus. Voi olla joku joka vihaa itseään ja jota muut kuitenkin rakastavat. Olen varmaan itse tuollainen, edelleen, vaikka olenkin oppinut tervettä itserakkautta.
Ihana olla omassa kodissa turvassa. Havahduin taas ymmärtämään että tämä on totisesti turvallinen koti. Täällä ei koskaan ole tapahtunut mitään traumaattista. Ihana oma koti, ihana minä, ihana elämä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti