Minulla oli mielessä joku aihe mistä kirjoittaa mutta se nyt pääsi unohtumaan.
Voisin tänään mennä kahviolle vähän herkuttelemaan, syömään ja juomaan jotain hyvää ja vähän jaloittelemaan. Hoitajan kanssa, minulla ei ole vielä ulkoilulupia.
Täällä osastolla menee ihan kivasti vaikkei tämä ole kaikista mukavin ympäristö olla. Olen jo tottunut kun niin monta kertaa olen ollut. Ne ovat jatkuvasti laittamassa minua tänne! Vaikutin kai aika huonokuntoiselta sitten, ilmeisesti, vaikka nyt ovat lääkärit ja hoitajat kommentoineetkin että vaikuttaa menevän ihan hyvin.
Harhoja ei ole ollut nyt. Pääsin jotenkin tuosta telepatiasta yllättäen eroon, vaikka se hieman vielä tuolla takaraivossa on minulla päällä, niin jossain määrin ei enää.
Ai niin, telepatia oli se aihe josta halusin puhua! Minullahan siis on tuo telepatia ollut ilmeisesti jo lapsena ja teininä. Piirsin koiraeläinsarjakuvaa jossa hahmot osasivat "ajatuspuhua" eli siis telepaattisesti kommunikoida. En kai silloin tiennyt tuota sanaa mutta tunsin ilmiön. Muistan että olen katsonut veljeä tuimasti silmiin ja miettinyt että nyt veli lukee kaikki ajatukseni. Olen tuijottanut isän silmiin ja nähnyt sen sisään. Minulla on unissa ollut sellaista että sukulaiset siirtävät jotenkin oman olonsa minuun ja että isä puhuu jotakin sekavia meidän yhdistymisestä. Minulla on outo muisto että ollaan veljen kanssa tai koko suku yhdessä, laitettu päät vastakkain ja yritetty lukea toistemme ajatukset.
Siinä talossa totisesti on tapahtunut kaikkea ihan outoa.
Nyt kun niihin mentiin niin kerronpa muiston. Sukulaiset yhdessä alastomina kännissä tai huumepäissään tanssivat huojuvaa tanssia olkkarissa. Voin nähdä sen mielessäni mutta se on niin omituinen muisto että on vaikea ajatella että se olisi totta. Vaapukkamehua on juotu, ajattelin, kun sukulaiset ovat kännissä ja yhtyvät, että he ovat juoneet liikaa vaapukkamehua. (Muumeissa oli se vaapukkamehu.)
En enää osaa ihmisiä silmiin katsomalla nähdä heidän sisäänsä mitä ilmeisesti ihan pienenä tyttönä olen osannut. Eli tuo telepatiajuttu on ollut enemmän tai vähemmän mukana aina.
Mutta ei se enää toimi. En osaa lukea ketään. Kukaan ei lue minua.
Pieni tyttö pakenee seinää vasten polvet koukussa kuin saaliseläin kun vanhemmat riitelevät nyrkein. Isä yrittää lyödä äitiä päähän ja tyttö on kauhuissaan että isä tappaa äidin lyömällä. Minä olen tuo pieni tyttö. Ja minä istun edelleen nurkassa ja mietin, onko turvallista tulla ulos? Onko turvallista nauraa ja leikkiä? Istun täällä niin kauan kun on turvallista tulla esiin.
Pieni tyttö, nyt se on turvallista. Vaara on ohi ja olet aikuinen nyt. Sinulla on oma kaunis kotisi, turvapaikkanasi. Sinusta pidetään huolta.
Pieni tyttö epäröi voiko noihin sanoihin luottaa.
Isi ja äiti eivät ehkä rakastaneet sinua tarpeeksi koska tekivät tämän sinulle mutta minä rakastan sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti