Tutkin vähän seksuaalisuuttani. Etsin YouTubesta lesbo-suudelmia ja homo-suudelmia. Lesbot eivät kiihota yhtään. Homot on ihan hotteja. Huomasin että ehkä minua pikemminkin inhottaa ajatus lesboista sittenkin? Onko ihastumiseni naisiin jotenkin häiriintynyttä? Että olin äitiini niin ihastunut että siksi naisista kiinnostun. Mutta se oli häiriintynyttä ja väärin ja pää oli sekaisin siitä silloin.
On tylsää. Ei ketään kenelle jutella. Olen todella yksinäinen.
Iiiiiiiiih! Mitä hittoa?! OLEN SELVINNYT!!
Minä olen selvinnyt!! Minä en ole pedofiili!!
Ihan kiljuin ääneen kuten vanhoina hyvinä aikoina, teininä, kun olin aina ihan että iiiiiih! Taputan itselleni! Olen niin hyvä selviytyjä että huh!
Elämä olisi nyt todella ihanaa jos olisi edes yksi hyvä ystävä jonka kanssa jutella niitä näitä, tai kumppani, tai koira.
Mitä seuraavaksi? Odotan vain että muistoja alkaa virtaamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti