Ennustuksia

Nukuin makeasti viime yönä. Näin paljon uniakin. Nyt mukava aloitella päivää. Uusi päivä.

Voi, kun minulle riittäisi että olisin jotakuinkin selväjärkinen. Rukoilin Jumalalta taas että maadoittaisi minut kehooni. Rukoilen silloin tällöin. Pyysin enkeleitäkin avuksi. Enpä huomaa mitään erikoista että rukouksiin tai pyyntöihin vastattaisi. On se silti tavallaan terapeuttista. Mielestäni ateistikin voi rukoilla. Rukouksen voima jotenkin psyykkisesti eheyttää. Ja kasaa omia ajatuksia.

Ennustan hääni, ja että vanhenen tämän miehen rinnalla. Toivottavasti ennustan oikein, vaikka sitä on vaikea uskoa, että voisi tapahtua jotain niin hyvää. En usko periaatteessa tuohon ikävä kyllä. Yksi näkijä ennusti minulle kahta lasta. Hän näki joitain asioita oikein. Kunpa hän olisi tässäkin oikeassa.

Miks täällä on niin valoisaa? Ai niin, oon vapaa insestiltä. Hihii! Mutta vielä paaaaljon matkaa eheyteen. Miks ei se haikalaparvi vois jo näyttäytyä kirkkaudessa? Haluan muistaa kuten se uni ennusti! Olen nyt osastolla, voin ihan hyvin, olen maadoittuneempi, elämä hymyilee. Niin, tosiaan, olen turvassa nyt ja insesti on loppu. Sitä tapahtui, ihan varmasti, vaikken muista. Mä yritän rikosilmoitusta uudestaan heti kun muistan paremmin. Toivottavasti tää menis oikeuteen ja voisin toteuttaa haaveeni julkisuudesta. Olis kivaa jos mut tunnistettaisi kadulla ja voisi helpommin tutustua ihmisiin. Nautin sitä paitsi huomiosta, hihi. Ja sit mä kirjoitan sen kirjan, ja se auttaa monia. Valotan maailman pahuutta ja tabuja siinä sellaisella tavalla että lukukokemus on kiehtova. Voi, kun se kirja onnistuis! Mutta nyt elän tätä päivää ja hetkeä ja mulle riittäisi että voisin jotakuinkin tasaisesti. Miks täällä on niin kirkasta ja valoisaa? Olen korkealla taajuudella varmaan henkisesti...