Ehkä mä tyydyn siihen mitä mulla on tässä hetkessä. Ehkä en vaadi elämältä mitään muuta. Ehkä pyrin tekemään tästä hetkestä parhaan mahdollisen ja elämään täysillä juuri tässä hetkessä. Ehkä en tarvitse mitään muuta mitä mulla ei jo ole. Elämä on liian lyhyt murehtimiseen. Ehkä nautin ihan vaan siitä että olen elossa ja muuta en tarvitse.
Ehkä elämällä on mulle paljon hyvää tarjottavaa vielä. Pitää katsoa tulevaisuuteen valoisin mielin ja rakentaa siitä paras mahdollinen. Mutta sekään ei ole olennaista. Vaikka elämässä ei kaikki unelmat toteutuisikaan voi silti olla tyytyväinen.
Rakentaa elämästä sen mitä se voi parhaimmillaan olla juuri nyt ja jättää murehtimisen. Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta tääkin oli tietty valaistuminen tajuta että kaikki mitä nyt on, riittää, ja muuta ei tarvitse.
Havahduin tähän ajatukseen ja sain tietyn mielenrauhan. Ihan sama mitä tapahtuu, mitä vastoinkäymisiä eteen vielä tulee, kunhan elän ja hengitän niin voin olla tyytyväinen. Ja vaikken aina olisi tyytyväinen, on sekin ihan okei. Ottaa elämä sellaisenaan, pettymyksineen ja iloineen. Vaikka unelmani eivät toteutuisikaan, hyväksyn sen ja siirryn eteenpäin. Tavallaan voisi sanoa että hyvässä mielessä asioilla ei ole niin väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti